Lumipalloteoria

Vuoren huipulta lähtee pieni luminokare liikkeelle, vierii, pomppii, pyöristyy ja hioutuu. Se tulee alemmas nuoskalumelle, kasvaa, alkaa murskata ja tuhota kaiken tielleen osuvan.

Parallellia eitarvinne kaukaa etsiä. Amerikkalaisten asuntolainojen katteettomus, lainojen muuttaminen arvopapereiksi ja niilä tehty kauppa on sotkemassa koko maailman talouden.
Siinä samassa menee tavalliselta ihmiseltä työpaikka ja se, joka palkkaa vielä saa, maksaa taas kaiken.

Ihmiset eivät vieläkään välitä! Ihmiset eivät vieläkään tajua, että jokainen pankkitukieuro on poissa valtion varsinaisesta tehtävästä, mm. kuntien valtionavuista.


Ja näin vaalien alla vielä ennustetaan valtavaa voittoa kokoomukselle, tämän järjestelmän pääairuelle. Me maksajat kun emme ymmärrä tai välitä.

Rahaa ei ole liikuteltu. Raha on numeroita ja bittejä. Tavaran arvo ei olekaan enää sen aito arvo vaan sen spekulatiivinen peliarvo. Talosikaan arvo siis ei ole missään suhteessa siihen tai remontteihin sijoittamaasi rahaan tai edes sen käyttöarvoon, vaan sen arvo on se, mitä siitä markkinat tarjoavat. Sairasta - mutta aika hyvin ajoittain toimivaa.

Miksi muuten kauppa sidotaan dollareihin? Juuri nyt se taitaa kyllä olla edullista, euro kun tulee alamäkeä ja vienti saa lisäpotkua devalvoitumisesta.

Henkilökohtaisesti kyllä ottaisin vaikka dollareita...

Vapaa kanavanvalinta

Tarina esihistorialliselta ajalta Egyptistä kertoo, että oli kaksi TV-kanavaa. Ykkösellä piti presidentti Nasser puhetta. Mutta olihan se vaihtoehto, siis kakkoselle: siellä ruutuun ilmestyi konepistoolimies, joka käski palaamaan ykköselle...

Automatka. Itse olen vähemmistönä (aina, kun on joku toinen mukana?) kuunneltavaa kanavaa valittaessa. Siis Novaa tunnista toiseen. Tunti ennen ohjelmaa kuullaan sen sata kertaa, mikä ihana ojelma on tulossa. Lisäksi saan mainoksia ja ohjelmakehua. Ja sitten se ohjelma menee huomaamatta ohi, mutta ei hätää, siitä voi kertoa vielä ainakin tunnin. Ja miksi on se plimplotus asiapuheen päällä, se on kai sitä menevyyttä ja dynamiikkaa.

Mainos-tv tai nelonen, urheilu tai subbi, ei väliä. Mainokset vievät yhä enemmän aikaa, ja joululta ne lisääntyvät vielä, laki sen sallii. Kanavan vaihto ei auta: mainokset osataan sijoittaa yhtä aikaa tuleviksi. Mutta mainoksillahan kanavat rahoittavat toimintansa, jotenkin ne ymmärtääkin ja osaammehan me polun jääkaapille.

Mutta eipä aikaakaan kun nerollinen katsoja äkkää katsoa ykköstä, kakkosta tai teemaa! Pelastus? Ja kaikkea vielä - ohjelmamainosnauhaa työnnetään esimerkiksi viisi minuuttia ennen uutisia, samaa aina uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja tästä me maksamme.

Kuinkas tästä nyt saisi aasinsillan kunnallisvaaleihin? Helppoa: ohjelmamainostahan me ehdokkaat tarjoilemme kaiken aikaa.

46

Teen kaiken viimeistä kertaa, sananmukaisesti. Suunnistin luokkien kanssa viimeisen kerran. Aloitin syyslomaa viimeisen kerran. Lähden virkamatkalle viimeistä kertaa.

Työpäiviä on 46 jäljellä eli ne mahtuvat hyvin kammalle.

Työkaveri kyselee - arvostaen - kaikenlaista. Esimerkiksi: - Mikä se on tuntunut kaikkein parhaalta uran aikana? Vastaapa tuohon ykskaks! Pienellä harkinnalla alkaa luetella iloisia silmiä, kun on opittu jotain, leirikouluja, työkavereita. Mutta nyt alkaa alitajunta sanoa, että tietyt luokat ja tietyt oppilaat ovat ne, jotka jäävät ikuisesti jäljelle. Esimerkiksi ei edellinen vaan sitä edellinen luokkani: oppivat oppimaan, hoitivat luokan todella isot sisäiset jutut mallikkaasti, vetivät mukanaan pari HOJKS-oppilasta hyviin tuloksiin, voittivat kaiken saatavilla olevan urheilussa, tekivät hurjaa jälkeä valtakunnallisissa kokeissa. Ja oppivat ihmisiksi, välittivät oikeasti toisistaan. Ansio on lasten, ope kai oli suunnilleen samanlainen silloinkin.

Luokat eivät ole veljeksiä. Tavallinen on outo käsite! Erään kerran 13 oppilaasta 11 oli erityisen tuen tarpeessa. Joskus oli 34 oppilasta ja siihen päälle äidinkielen, liikunnan, matematiikan tunneilla vielä kuulovammaisten koulun oppilaita sopeutumassa pari. Voittopuolisesti lapset kuitenkin ovat se, mikä työn mielekkääksi tekee, ja kuka 34:stä on se "liika"?

Työ on muuttunut. Opettajasta on yhä enemmän tullut sosiaalityöntekijä ja kasvattaja. Toisaalta tietoa on enemmän, se on helpommin saatavilla, opettaja on työnohjaaja. Vähän jää aikaa lopulta olla se turvallinen ja oikeasti läsnä oleva aikuinen.

Vanhemmista on tullut yhä vaativampia, ja toisekseen he siirtävät yhä enemmän vastuuta koululle. Monella on vain oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia edes oman lapsensa asiassa.
Lapset eivät aina jaksa keskittyä kuin pari minuuttia, odottaa vuoroaan tai kunnioittaa toisen oikeuksia - mutta se ei ole lapsen vika, niinhän se toinen työkaveri aivan oikein sanoi.
Lyhytjänteinen lapsi tarvitsisi työssä oppimista. Lapset eivät myöskään jaksa: he eivät nuku, he eivät liiku, eivätkä kodit muuta kuin tukevat tätä pullamössöilyä.

Näin kirjoittaessa alkaa tuntua hyvältä ja pahalta: elämä on ollut rikasta.
Mutta niin se on tästä eteenpäinkin!

Kunnolliset kunnalliset

Kunnan työt, kunnon työt?
Ihmeellistä kyllä, nyt en ole kuin yhden ehdokkaan suusta kuullut, että kunnan toimintoja ei voi verratakaan yksityiseen tehokkuudessa. Ja vain yksi kuulemistani säästää taas hallintoa supistamalla.

Ne kunnan tehokkaat naiset ovat saaneet sympatiaa! Ne pienipalkkaiset ahertajat on todettu tarpeellisiksi ja tunnollisiksi. Myönnetään jopa, että useilla aloilla on vajausta työvoimasta.
On lakeja ja määräyksiä, mikä on henkilöstömitoitus. Mutta surutta määräykset unohtuvat:
jos yksityinen noin rikkoisi esim. hoivapalvelujen säännöksiä, hän saisi putkaa, linnaa, vankeutta ja toimintakiellon alalle - kunta se vaan alibudjetoi ja säästää yhä enemmän ensi vuonna!

Ja, tiedättehän, ne naiset vaan tekevät senkin ylimääräisen. Kunnan naiset ovat kuitenkin eniten sairaslomilla (uupumus!), ja ne jäljelle jäävät tekevät yhä lisää, kun ei sijaista saa. Ei tietenkään, toimintarahat esim. sosiaalipuolella loppuvat aina syyskuussa, ja loppuvuonna ei sitten muka tarvitse sijaisia tai hankintoja?

Palvelut ovat kunnan päätehtävä. Ilman ihmisiä palveluja ei voi tuottaa. Yksityistäminen ei ole ratkaisu.

Omasta puolestani en voi valittaa. Olen opettajana saanut olla lomauttamatta, edes lomarahojani ei ole koskaan leikattu. Suhteet työnantajaan ovat kunnossa.

Syön sanani

Olin päättänyt, että sanaakaan en kommentoi tapauksia Kauhajoki ja Jokela. Tästä sen nyt näkee, ei poliitikkoon voi luottaa...

Professori Lea Pulkkinen, yleensä suuresti arvostamani auktoriteetti, sanoa päräytti, että koulu on rakennettu opettajan hyvää oloa varten, ei oppilaan. Aha! Siksihän se palkka on niin iso, työolot priimakunnossa, koulutus kohtaa vaikeudet, välineet ja materiaalit ovat ajantasaisia, luokat ovat homogeenisia, ryhmäkoot pieniä,...
Aika tylysti sanottu. Ope kärsii siinä kuin lapsikin, ja silloin kärsii lapsi lisää.

Uutisissa sanottiin kuinka pääkaupunkiseutu palkkaa kymmeniä koulukuraattoreja ja koulupsykologeja. Hyvä kun palkkaa: pitäähän pylly pyyhkiäkin, kun on jo tullut.
Ongelmat jäivät hoitamatta jo kauan sitten. Lisätään myös terkkareita.
Mutta hoito on aina myöhässä ja kallista, ennaltaehkäisy on se ainoa järkevä tie.

Ihan kuin koulu tai oppilashuolto pystyisivät korjaamaan - simsalabim -sen kaiken, mitä koti ja yhteiskunta (koulu mukana) ovat laiminlyöneet. Eivät nämä ampujat ole minkään yksittäisen laiminlyönnin tai tapahtuman tulosta, vaan paketti on iso. Eivätkä ampujat ole hulluja: molemmat tapaukset ovat tarkkaan harkittuja ja suunnitelmallisesti ja onnistuneesti toteutettuja. Kukaan yksittäinen ihminen ei yksin voi mitenkään olla syyllinen heidän toimintaansa, ei se poliisiparka sen kummemmin kuin vaikkapa äiti. Tai minä sen suunnitelman toteuttajana, mikä on hyvä vain keskiarvoille.

Sairas, kilpailuun perustuva, talouden korostetusti hallitsema yhteiskunta. Tarvitaan politiikkaa?

Ketjuja

Yksityistämisketju 1

Kevennetään verotusta. Palveluja varten ei saada riittävästi rahaa. Palveluja keskitetään ydinkeskustoihin tai terveyspiirien, kuntaliittojen tms. keskustoihin, niitä tehostetaan eli työntekijöitä vähennetään ja maksut nostetaan ylärajalle.
Palvelun oikeasti tarvitsevalla ei ole varaa matkustaa palvelujen pariin tai käyttää niitä. Käyttö vähenee. Kunta voi siis siirtää palvelun yksityisen hoidettavaksi, kun se ei ole niin tarpeen.

Yksityistämisketju 2

Ruuhkaa terveyskeskuksessa. Ei aikaa ennen kuin olet terve tai tulet hoitoon liian myöhään?
Tutkimus on mahdollisimman niukkaa, säästösyistä ei edes välttämättömiä kokeita. Hoito ei ala, sinun jonopaikkasi vasta määritellään. Et pääse potilasjonoihin ja tarkempaan tutkimukseen erikoissairanhoidon puolelle.
Mutta kas, onhan sillä lääkärillä aikoja yksityisen lääkäriaseman puolella, pääset sinne heti ja tutkimusten lisäksi saat hoidonkin pian. Mutta onhan sinulla varaa tähän, tai älysithän aikanasi ottaa vakuutuksen?

Yksityistämisketju 3

Valtio (tarkoittaa kulloistakin hallitusrintamaa) määrää kunnalle uusia, lakisääteisiä tehtäviä.
Valtionapuja uusiin tehtäviin ei tule tai niitä annetaan riittämättömästi. Mitään rahaa ei korvamerkitä, vaan ne saa kunta itse käyttää suurimpaan rahareikäänsä eli käytännössä alibudjetoituun sosiaalipolitiikkaansa. Sekin raha, joka uuden tehtävän hoitoon määriteltiin, otetaan pois leikkaamalla jostain toisesta (Juuri näin kävi syksyllä, 700 miljoonaa hävisi, kun terveyskeskusmaksuja sai korottaa.) Kunnat käpertyvät ydintehtäviinsä - mitä ne ovat, on poliittinen näkemys.
Loput työt voidaan yksityistää, esimerkiksi tekninen toimi. Onkohan vaikkapa herra YIT kiinnostunut, onko kylätie aurattu ajoissa tai vetääkö viemärisi juuri nyt? Onkohan sillä mukavalla mummukalla lääkäri ja fysioterapeutti talossa päivittäin siellä hoitokodossa?

Jutun aihe ei kai tullut selväksi? Tarkoitan tässä, että ihan oikeasti on tarkoitus ajaa kunnan palvelut alas ja yksityistää. Se ei ole kirjattuna hallitusohjelmassa, mutta se on totta.

Välttämätön kirous

Tietokone on siunaus. Pelkästään kirjoituskoneenakin se on entiseen verraten uskomaton: esimerkiksi korjausnauhaa ei kulu lainkaan, voit kirjoittaa pätkissä ja eri ohjelmilla ja liittää tekstejä míhin väliin haluat, voit liittää kuvia. Ja paljon muuta.

Joku laskee, piirtää tekee oikeita töitäkin koneella. (Ja vielä useammat leikkivät.)
Itse asiassa koko yhteiskuntaa romahtaa, jos esimerkiksi elektroninen pulssi tuhoaa ohjelmat ja tiedostot.

Näin blogikäytössäkin kone on kiva, saapahan ajatusten virtaa muistiin ilman paperia. Joku saattaa jopa lukea?

Mutta enpä olisi arvannut, että tietokone oikeastaan lisää paperin käyttöä valtavasti.
Enkä ole enää niin kovin hurmaantunut tiedonvälityksestäkään. Posti ei kulje, vaan katoaa aina silloin tällöin bittitaivaaseen. Kaikki eivät lue laatikoitaan saati ilmoita saaneensa viestisi. Kone tilttaa juuri, kun se tärkeimmän viestin piti tulla sinulle - juuri nyt en saa virkapostilaatikkoani auki kotoa, en sitten millään. Viestin perään pitää soitella tai se pitää muuten varmistaa. Eikä se skypettelykään varmaa ole, vaikka mihinkään asetuksiin ei kukaan hipaisisi.

Yksi hulluimmista tietokoneajan paradokseista liittyy työaikaan. Laitteen piti helpottaa työtäni,
mutta olenkin huomannut, että työaikani on lisääntynyt puoli tuntia päivässä, korvauksetta.
Kas kun ne vanhempien ja oppilaiden viestit pitää vähintään kerran päivässä käydä läpi, useimpiin vastatakin.

Joka tapauksessa olen tietokoneriippuvainen, halusin tai en. Minulla on valtava arkisto eri yhdistysten pöytäkirjoja tikuilla, levyillä, kuvia, koulutehtäviä, kirjeitä. Ja lisää tulee.
Ja vapaakenttä on hiirikäden arvoista.