Luonnonlakeja

Murphyn laki sanoo, että jos jotakin (ikävää) on mahdollista tapahtua, se tapahtuu.
Tästähän seuraa, että pyrimme tekemään tapahtumisen mahdottomaksi, esimerkiksi turvavälineillä, tiukoilla säännöillä, jopa holhouksella.  Myös pyrimme minimoimaan vahingot, kun kuitenkin vahinko sattuu, vaikkapa vakuutuksella.

Yksi luonnonlaki on Tyhjän tilan täyttymisen laki.  Teilläkin!  Hankit komeron tietylle tavaralle: vuoden kuluttua juuri sitä tavaraa on vaikea saada mahtumaan hienoon komeroosi.  Rakennat vaatehuoneen, ja ennen pitkää siellä onkin kaikkea muuta niin paljon, että vaatteet eivät sinne mahdu.
Itse siirsin aika monta entistä keittiönkaappia kuuriin, jotta työkalut olisivat siististi ja saatavilla.
Yllättäen kaapeissa onkin lähinnä astioita!
Mopotelttahan onkin sitten ihan oma lukunsa: siellä on pressuja, lannoitesäkkejä, puutarhakalusteita, ruohonleikkuri, polttoaineita ja satunnaisesti mopo.

Tulojen riittämättömyyden laki toimii ihan virallisissa yhteyksissäkin.  Rikas saa paremman päivärahan tai isomman korvauksen jostakin viranomaisen virheestä, eilen viimeksi ihmettelin tuomioistuimessa tuomitttua korvausta parin viikon aiheettomasta vapaudenriistosta.  Saat sitä isomman bonuksen eli maksat vähemmän/ostettu tuote mitä enemmän sinulla on varaa ostaa.  Pankki maksaa parempaa korkoa isolle pääomalle.  Lisääpä tähän vielä rikkaan useammat hyväveliverkostot ja ns. ilmaiset lounaat.
Mutta ihan tavallinen ihminen kokee tämän luonnonlain joka päivä.  On tultu jotenkin toimeen, ehkä saatu jotain hankittuakin ja eletty tuloilla kunnon elämää.  Saat palkankorotuksen, ja kas, alta aikayksikön menosi ovat sopeutuneet uuteen tulotasoosi ja niukkuus jatkuu.  Eikä kyse ole inflaatiosta, vaan omasta toiminnasta.

Jokainen laihduttaja tuntee jojolain.  Painoa kyllä saadaan alas, mutta annapa olla, kohta läski lätisee taas huomenensa vessan peilissä ja puntari näyttää väärin.  Ihan varmasti kaikki tietävät, että pitäisi tapahtua koko elämäntavan pysyvä muutos, mutta silti jaksetaan uskoa aina uusiin konsteihin ja ihmedieetteihin.  Tähän on hyvä markkinamiehen napata kiinni, ja kyllä nappaakin.

Aineen häviämättömyydellä on oma lakinsa.  Mutta tavaroiden häviämisellä on myös!  Luulet nopeasti nappaavasi mukaan jonkin tavaran esimerkiksi kiiretilanteessa, ja voit olla varma, että se ei omassa paikassaan ole.  Lankapuhelinaikana kävi säännöllisesti niin, että mystillisesti juuri käyttämäni työkalu katosi jonnekin matkalla työkohteesta puhelimeen.  Nyt tämän lain momentti toimii niin, että vuorenvarmasti kätesi ovat maalissa tai rasvassa, kun pitäisi vastata puhelimeen.  Tai kännykkä on toisessa tilassa, keskeytät homman, juokset vastaamaan lehtimyyjälle tai sitten juuri ja juuri et ehdi.  Nyt emme sitten mistään löydä kylmäkalleja, ne eivät ole kylmälaukussa tai siinä muovipussissa kuurissa tai... no, ne ovat hyvässä tallessa?
Häviämislaki esimerkiksi piilotutti aikanaan mummin tallelokeron avaimet ja hänen asuntonsa osakekirjat, oli veikeää perukirjoituksessa ja koitui kustannuksia.

Aikalaissa on moniakin alioita.  Kiiremomentti on yksi.  Jos on kiire, kuljetuksesi myöhästyy, joudut ruuhkaan, poliisi sen ainoan kerran haluaa puhalluttaa, on tietyö ja pitkä pysähdys.
Toinen tämän lain momentti vaatii, että arvioimasi työaika ylittyy moninkertaisesti, jos ajattelet kunnollista tekeväsi.  Vimeksi näin kävi maalatessa, pohjatyöt ja korjaukset piti tietysti tehdä hyvin.
Jos istut oikein tylsistyneenä vaikka junassa, totta kai se myöhästyy, myöhästyy joka asemavälillä lisää.
Kaaosmomentin eräs kohta estää riittävän nukkumisen ja jopa halun levätä silloin kun siihen on suurin tarve tai ainakin tilaisuus.  Kuka on joskus nähnyt päiväunille haluavan lapsen?  Kuka aikuinen olisi taas saanut halutessaan ottaa nokoset?
Murkku tarvitsisi unta noin kolmanneksen enemmän kuin hän nukkuu.  Aikalain kaaosmomentti kuitenkin pakottaa häntä siirtämään elämäänsä kohti yötä, jopa hänen melatoniinitasonsa laskee juuri väärään aikaan.
Aikalain yhtaikaisuusmomentti vaatii, että kaikki mahdollinen asiaan vaikuttava sattuu juuri samaan aikaan.  Juuri kuulin oivan esimerkin.  Dementin vanhuksen omaishoitaja joutui sairaalatutkimuksiin.  Pojalla on työpäivä, josta ei voi olla pois.  Miniä järjestelee lapsenlapsen kanssa ristiäisiä, ja olisi vielä oltava kuljettamassa erästä sukulaista hautajaisiinkin.  No, minä joutomies pääsen hautajaiskeikalle, se omaishoitajankorvike on vielä hakusessa, mummo ei voi olla yksin. Tavallisin tämän momentin sovellus toki koskee yhtaikaisia, sinua kiinnostavia tapahtumia, joista vain toiseen pääsee, jos siihenkään, kun yhtaikaisuusmomentti aikaansaa jotakin muuta.
Aikalain momentti 26 on Yllätysmomentti.  Sovittu tai muuten tärkeä aika vaatii säännöllisesti huudahduksen: - Joko se nyt on!  On vähällä unohtua - joillakin unohtuu - hammaslääkäri- tai kampaamoaika tai pitkään haettu yhteinen tapaamisaika.  Loma on pirullinen tämän momentin sovellus: jos jotakin on päätetty tehdä lomalla, loman lopussa muistetaan ja tulee kiire tai sitten ajatuksesta luopuminen.

Varmaan luulet, että ikääntyminen helpottaa näissä luonnonlaissa?  No ei, kun tulee sitä d:llä alkavaa, jonka nimeä en nyt muista, tulee hitaammat reaktiot, urautumat estävät nopeat käännökset eikä tulotasokaan paranna mahdollisuuksia sälyttää kaikkea muiden hommaksi.

Toisaalta, mitä väliä?  Eletään, ei loukata tahallaan ketään, ollaan mukana.
Kuvan suuri, valkoinen metsästäjäkään ei nukkua halunnut.  Mutta on jo ponteva koululainen syksyllä.