Moottoritie ei vedä. Ennen Mäntsälää jo hermo pettää. Kusettaa. Juominen loppui ajat sitten.
Joku kuppaa edessä ja koko jono matelee. Alkumatkan pujottelin autojen välissä ja vaihdoin kaistaa jatkuvasti, mutta nyt ovat molemmat kaistat tukossa. Pari kertaa joutui joku melkein pysähtymään, kun vaihdoin toiselta kaistalta eteen, ja koko jono sen takana.
Kohta loppuu bensakin. Kakarat alkoivat tapella jo puolen tunnin jälkeen ja piti uhata jättää ne tiepuoleen - niin kuin eukkokin, joka sanoi, että kaistapujottelu oikeastaan hidastaa koko jonon matkaa. Ja kakaroilla on ne pelit, ja jos virta loppuu, ei se ole syy alkaa kiukutella.
Pidettiin vähän taukoa. Oli tarkoitus vartissa selvitä, mutta se vartti meni jo huoltsikan baarin tiskillä. Ja toinen meni vessajonossa , aina niitä akkoja saa odottaa. Ja olipa vessa siivossa! En viitsinyt kustessa vessan rengasta nostaa, joku oli sille kuitenkin jo kussut. Kahvi oli lopussa ja sitä sai odottaa ja kaikki pöydät olivat siivoamatta, kun henkilökunta on säästetty minimiin.
Tiellepääsykin vaati taas kunnon otteita, kun kukaan ei olisi tilaa antanut. Mutta päästiinhän sentään, vähän kerrassaan hivutin nokkaa tielle, kunnes löytyi se kaveri, jonlla ei enää ollut kanttia mennä ensin.
Ja lopulta hiekkatie. Tietysti alkoi sataa kaatamalla ja kura lensi, auto alkoi muistuttaa kuorrutettua. Sai akka tekemistä, sehän piti pestä.
Perille tultiin kolme tuntia myöhemmin kuin ajateltiin. On se kumma, kun kaikkien piti törmätä samaan aikaan tielle. Eukko oli unohtanut avaimen kotiin ja urputti, että oli antanut sen käteeni ja käskenyt laittaa autonavainten kanssa samaan nippuun. Voi olla, mutta kesken pelin ei kannata ehdotella mitään, oma vika. Särjettiin siinä pihanpuoleinen alaikkuna - kun velipoika tulee viikon päästä, se luulee, että varkaita on käynyt...? Nuorimmainen työnnettiin sisään ja se avasi oven, onneksi saunan avain oli sisällä.
Oli niin myöhä, että ei ehditty kuin vähän grillata makkaraa. No ei ollut hiiliä. Velipoika oli pannut onneksi omenapuun- ja katajanpätkiä käsityötarpeiksi kuivumaan ja saatiin tulet grilliin. Makkarat mustuivat avotulella nopeasti, mutta sai ne kaljan kanssa menemään. Itikat söivät.
Lähdin saunaa lämmittämään isommille, eukko jäi tekemään petejä ainakin pienemmälle.
Ja sitten se alkoi kirkua! Iso ihminen, mitä pelkäämistä on hiirenpesässä? Papanoita oli kaikissa liinavaatteissa ja keskelle pinoa oli nakerrettu pesäonkalo. Missä lienevät ne hiiret? Sehän selvisi, kun seurasi nenäänsä, ne olivat nälissään mennet vesisaaviin saippuaa syömään, eivätkä olleet päässeet pois.
Oli vain yksi sangallinen ämpäri saunaveden kantoon. En viitsinyt pumpata vettä kaivosta niin myöhään, otin järvestä. Jalka lipsahti märällä puulla ja huomasin istuvani rantavedessä. Puhelin tietysti oli rintataskussa, ei sille mitään käynyt. Mutta sitten seuraavan ämpärillisen kurotin laiturilta, ja sinnehän se solahti jonnekin laiturin alle, löysin sen vasta seuraavana päivänä.
Kesäsaunassa mitään vettä tarvita, no, löylyvesi sentään.
Ja menin hakemaan polttopuita. Yhtään valmista puuta ei ollut vajassa, ei sen puoleen, ei paljon pilkottavaakaan. Joo joo, viime kesänä sovittiin, että minä hommaan puut, mutta on se ihmeellistä, miten niitä ei kukaan muu ollut tuonut. Oli siellä sentään yhteen saunakertaan ja aloin etsiä sahaa. Kyllähän sahoja oli, oli montakin. Mutta konesahaan ei ollut bensiiniä eikä teräöljyä, ja kaarisaha veti niin kieroon kuin kieroon voi vetää ja oli tylsäkin. No kirveenvarsi sentään oli ehjä. Hyttyset söivät hakkasivat niin, että saunaan alkoi olla pakkokin päästä kirvelyn takia. Sain aikaan pari sylystä ja tein tulet, vaikeaa oli, kun ei vetänyt talven jäljiltä. Ei vetänyt - sauna oli täynnä savua: perkele, velipoika oli syksyllä pannut levyn piipun päälle. Piti etsiä vartti tikkaita. Akka käski hakemaan paikaltaan vajasta, kuka ne sinne oli vienyt!
Päästiin siitä saunaan sentään. Pimeässä, lamppu oli palanut. Akka ajatteli laittaa lyhdyn ikkunan taa, mutta eipä ollut öljyä. Kynttilä siihen laitettiin, mutta se piti sytyttää vähän väliä uudelleen tuulessa. Tikut loppuivat, sytkärin kaasukin loppui. Ja siihen loppui tupakointikin, luulet. Vaan ei, onhan autossa sytkäri.
Kiuas kuumeni ja saunaan päästiin. Hyvin siitä löylyä irtosi, ei siinä mitään. Muta kohta kirveli silmiä jokaisella ja poika alkoi yskiäkin. Oli sinilevää siinä vedessä, aamulla sen näki oikein selvästi. Ja jokainen tuli saunasta nokisena, koska se savu oli sotkenut paikat, eikä emäntä laskenut ketään nukkumaan, ennen kuin oli hellalla lämmitetty pesuvedet ja kuurattu koko sakki kunnolla.
No aamulla satoi, juhannusaattona. Koko päivä akalta meni siivotessa komeroissa hiirenpesiä ja papanoita, ja ukkonen vei sähköt. Itikat tulivat sisään sateesta rikotusta ikkunasta. Pojalla oli halu päästä virvelöimään, mutta vettä tuli kaatamalla. Yritin katsoa telkkaria, mutta kuva meni pirstaleiksi ja usea kanava ei näkynyt lainkaan. Oli päivitetty kanavat talven aikana taas, ja digiboxi olisi pitänyt päivittää. Akka ol piilottanut käyttöohjeen, mutta kun kyselin, se käski hakea sen olkkarin kaapin alahyllyltä, missä sen paikka kuulemma oli, muka oli ollut aina. No siitä sitten päivittelemään, mutta ei se onnistunut, mitenkä se olisikaan onnistunut, kun antenni repsotti juuri ja juuri katolla pysyen kallellaan. Käskin akan katolle ja aloin virittää kanavia - ei mennyt, piti mennä itse, mutta kun sen piti aina juosta ikkunaan kuuntelemaan ohjeita, meni aikaa tuntisotalla.
Syömiset, ne paremmat, jäivät laittamatta, kun ei ollut sähköä. Olihan meillä kaasurengaskin muurikalle, mutta kun joku oli unohtanut hankkia kaasua. Kyllä mies pärjää, haukkasin puoli,lenkkiä raakana pahimpaan nälkääni, mutta pennut vinkuivat. Akka ei kestänyt, ajoi kirkonkylälle ja toi kaasupullon, mutta sai käydä uuden reissun, kun kaasujohtokin piti hankkia, vanha oli murtumia täysi.
Sähköt saatiin ja sade loppui. Poika virvelöi uistimen siskon korvaan, ja siinä melskatessa kukaan ei ollut tietenkään sisällä. Hellasta oli joku levy jäänyt sähköjä odotellessa päälle, ja kattila paloi muodottomaksi ja haju oli hirveä. Tulipaloa ei sentään ollut. Oli tarkoitus juoda oikein nokipannukahvit, mutta huomasimme, että pannukarkeaa kahvia ei tullut mukaan.
Menihän se tavallinenkin kahvi, kun oli mansikkakakkua. Mitä se haittasi, että kakku oli pudonnut ja mössääntynyt jossain vaiheessa, luultavasti kuormaa sateessa purkaessa.
Sateessa ei viitsinyt saunapuita tehdä. Lähdimme siis veneellä katsomaan kokkoja. Moottoria oli turha ottaa perään vajasta, se bensiini kun oli unohtunut ostaa. Pääsimmekin onnekkaasti aika kauas, sadekin lakkasi sopivasti. Mutta rallin alta alkoi tursuta vesi näkyviin, vesi nousi ja nousi.
No se tappi, se kuminen pieni kierrettävä pohjatulppa oli jäänyt laiturin tyveen, kun olin laskenut sadevedet pois. Otin rallin irti ja panin kantapään tukkimaan reikää. Poika mätti vettä viimekesäisellä matopurkilla ja akka souti niin lujaa kuin jaksoi.
Pääsimme rantaan, ja itikat löysivät meidät heti. Menimme heti sisään, mutta poika halusi kokeilla, montako itikkaa ehtii vartissa tappaa. Se sai 162. Eikä itikkaparvi ollut yhtään harvempi vieläkään.
Juhannuspäivän makasimme sisällä. Emäntä luki, minä otin kohtuudella korillisen kaljaa ja pennut pelasivat. En edes muista, mitä syötiin. Oli aika rentoutua, sitä paitsi koko päivän satoi.
Emäntä kävi joltakin huoltoasemalta hakemassa puusäkin ja peuhasi saunan kanssa. Ensin se pesi lauteet ja koko saunan. Vissiin ne kylpivät. Minä en jaksanut. Kai se oli bensaakin hankkinut, kun kerran sateen lakattua illalla muu perhe kävi veneajelulla ja poika sai oikein hauenkin kaislikosta toisen järven puolella. Sitten akka pesi pari mattoa saunalla, kun minä olin voinut pahoin: tuliko myötätuntoa sairaalle, eipä tullut, tuli huutoa.
Piti aamulla lähteä kotiin. Mutta kun olin kipeä, päästiin liikkeelle vasta viideltä, ja tiellä olivat taas kaikki helsinkiläiset. Oli aika kireä tunnelma, kun akka ei tajunnut pahaa oloani. Mikseivät ne vietä sitä lomaansa siellä mökeillään?
Menin kulmapubiin, kuka sitä akan haukkumista kestäisi kotona. Kaverit leveilivät juhannuksellaan. Tietysti, niinhän minäkin. Pojan haukikin siinä taisi lipsahtaa omaksi.
Perkele, on se hienoa, kun on suvussa oma mökki, saa mennä viihtymään maalle! Ei ne ulkomaalaiset tajuu!
(Kuva liittyy omaan todelliseen juhannukseeni.)
Joku kuppaa edessä ja koko jono matelee. Alkumatkan pujottelin autojen välissä ja vaihdoin kaistaa jatkuvasti, mutta nyt ovat molemmat kaistat tukossa. Pari kertaa joutui joku melkein pysähtymään, kun vaihdoin toiselta kaistalta eteen, ja koko jono sen takana.
Kohta loppuu bensakin. Kakarat alkoivat tapella jo puolen tunnin jälkeen ja piti uhata jättää ne tiepuoleen - niin kuin eukkokin, joka sanoi, että kaistapujottelu oikeastaan hidastaa koko jonon matkaa. Ja kakaroilla on ne pelit, ja jos virta loppuu, ei se ole syy alkaa kiukutella.
Pidettiin vähän taukoa. Oli tarkoitus vartissa selvitä, mutta se vartti meni jo huoltsikan baarin tiskillä. Ja toinen meni vessajonossa , aina niitä akkoja saa odottaa. Ja olipa vessa siivossa! En viitsinyt kustessa vessan rengasta nostaa, joku oli sille kuitenkin jo kussut. Kahvi oli lopussa ja sitä sai odottaa ja kaikki pöydät olivat siivoamatta, kun henkilökunta on säästetty minimiin.
Tiellepääsykin vaati taas kunnon otteita, kun kukaan ei olisi tilaa antanut. Mutta päästiinhän sentään, vähän kerrassaan hivutin nokkaa tielle, kunnes löytyi se kaveri, jonlla ei enää ollut kanttia mennä ensin.
Ja lopulta hiekkatie. Tietysti alkoi sataa kaatamalla ja kura lensi, auto alkoi muistuttaa kuorrutettua. Sai akka tekemistä, sehän piti pestä.
Perille tultiin kolme tuntia myöhemmin kuin ajateltiin. On se kumma, kun kaikkien piti törmätä samaan aikaan tielle. Eukko oli unohtanut avaimen kotiin ja urputti, että oli antanut sen käteeni ja käskenyt laittaa autonavainten kanssa samaan nippuun. Voi olla, mutta kesken pelin ei kannata ehdotella mitään, oma vika. Särjettiin siinä pihanpuoleinen alaikkuna - kun velipoika tulee viikon päästä, se luulee, että varkaita on käynyt...? Nuorimmainen työnnettiin sisään ja se avasi oven, onneksi saunan avain oli sisällä.
Oli niin myöhä, että ei ehditty kuin vähän grillata makkaraa. No ei ollut hiiliä. Velipoika oli pannut onneksi omenapuun- ja katajanpätkiä käsityötarpeiksi kuivumaan ja saatiin tulet grilliin. Makkarat mustuivat avotulella nopeasti, mutta sai ne kaljan kanssa menemään. Itikat söivät.
Lähdin saunaa lämmittämään isommille, eukko jäi tekemään petejä ainakin pienemmälle.
Ja sitten se alkoi kirkua! Iso ihminen, mitä pelkäämistä on hiirenpesässä? Papanoita oli kaikissa liinavaatteissa ja keskelle pinoa oli nakerrettu pesäonkalo. Missä lienevät ne hiiret? Sehän selvisi, kun seurasi nenäänsä, ne olivat nälissään mennet vesisaaviin saippuaa syömään, eivätkä olleet päässeet pois.
Oli vain yksi sangallinen ämpäri saunaveden kantoon. En viitsinyt pumpata vettä kaivosta niin myöhään, otin järvestä. Jalka lipsahti märällä puulla ja huomasin istuvani rantavedessä. Puhelin tietysti oli rintataskussa, ei sille mitään käynyt. Mutta sitten seuraavan ämpärillisen kurotin laiturilta, ja sinnehän se solahti jonnekin laiturin alle, löysin sen vasta seuraavana päivänä.
Kesäsaunassa mitään vettä tarvita, no, löylyvesi sentään.
Ja menin hakemaan polttopuita. Yhtään valmista puuta ei ollut vajassa, ei sen puoleen, ei paljon pilkottavaakaan. Joo joo, viime kesänä sovittiin, että minä hommaan puut, mutta on se ihmeellistä, miten niitä ei kukaan muu ollut tuonut. Oli siellä sentään yhteen saunakertaan ja aloin etsiä sahaa. Kyllähän sahoja oli, oli montakin. Mutta konesahaan ei ollut bensiiniä eikä teräöljyä, ja kaarisaha veti niin kieroon kuin kieroon voi vetää ja oli tylsäkin. No kirveenvarsi sentään oli ehjä. Hyttyset söivät hakkasivat niin, että saunaan alkoi olla pakkokin päästä kirvelyn takia. Sain aikaan pari sylystä ja tein tulet, vaikeaa oli, kun ei vetänyt talven jäljiltä. Ei vetänyt - sauna oli täynnä savua: perkele, velipoika oli syksyllä pannut levyn piipun päälle. Piti etsiä vartti tikkaita. Akka käski hakemaan paikaltaan vajasta, kuka ne sinne oli vienyt!
Päästiin siitä saunaan sentään. Pimeässä, lamppu oli palanut. Akka ajatteli laittaa lyhdyn ikkunan taa, mutta eipä ollut öljyä. Kynttilä siihen laitettiin, mutta se piti sytyttää vähän väliä uudelleen tuulessa. Tikut loppuivat, sytkärin kaasukin loppui. Ja siihen loppui tupakointikin, luulet. Vaan ei, onhan autossa sytkäri.
Kiuas kuumeni ja saunaan päästiin. Hyvin siitä löylyä irtosi, ei siinä mitään. Muta kohta kirveli silmiä jokaisella ja poika alkoi yskiäkin. Oli sinilevää siinä vedessä, aamulla sen näki oikein selvästi. Ja jokainen tuli saunasta nokisena, koska se savu oli sotkenut paikat, eikä emäntä laskenut ketään nukkumaan, ennen kuin oli hellalla lämmitetty pesuvedet ja kuurattu koko sakki kunnolla.
No aamulla satoi, juhannusaattona. Koko päivä akalta meni siivotessa komeroissa hiirenpesiä ja papanoita, ja ukkonen vei sähköt. Itikat tulivat sisään sateesta rikotusta ikkunasta. Pojalla oli halu päästä virvelöimään, mutta vettä tuli kaatamalla. Yritin katsoa telkkaria, mutta kuva meni pirstaleiksi ja usea kanava ei näkynyt lainkaan. Oli päivitetty kanavat talven aikana taas, ja digiboxi olisi pitänyt päivittää. Akka ol piilottanut käyttöohjeen, mutta kun kyselin, se käski hakea sen olkkarin kaapin alahyllyltä, missä sen paikka kuulemma oli, muka oli ollut aina. No siitä sitten päivittelemään, mutta ei se onnistunut, mitenkä se olisikaan onnistunut, kun antenni repsotti juuri ja juuri katolla pysyen kallellaan. Käskin akan katolle ja aloin virittää kanavia - ei mennyt, piti mennä itse, mutta kun sen piti aina juosta ikkunaan kuuntelemaan ohjeita, meni aikaa tuntisotalla.
Syömiset, ne paremmat, jäivät laittamatta, kun ei ollut sähköä. Olihan meillä kaasurengaskin muurikalle, mutta kun joku oli unohtanut hankkia kaasua. Kyllä mies pärjää, haukkasin puoli,lenkkiä raakana pahimpaan nälkääni, mutta pennut vinkuivat. Akka ei kestänyt, ajoi kirkonkylälle ja toi kaasupullon, mutta sai käydä uuden reissun, kun kaasujohtokin piti hankkia, vanha oli murtumia täysi.
Sähköt saatiin ja sade loppui. Poika virvelöi uistimen siskon korvaan, ja siinä melskatessa kukaan ei ollut tietenkään sisällä. Hellasta oli joku levy jäänyt sähköjä odotellessa päälle, ja kattila paloi muodottomaksi ja haju oli hirveä. Tulipaloa ei sentään ollut. Oli tarkoitus juoda oikein nokipannukahvit, mutta huomasimme, että pannukarkeaa kahvia ei tullut mukaan.
Menihän se tavallinenkin kahvi, kun oli mansikkakakkua. Mitä se haittasi, että kakku oli pudonnut ja mössääntynyt jossain vaiheessa, luultavasti kuormaa sateessa purkaessa.
Sateessa ei viitsinyt saunapuita tehdä. Lähdimme siis veneellä katsomaan kokkoja. Moottoria oli turha ottaa perään vajasta, se bensiini kun oli unohtunut ostaa. Pääsimmekin onnekkaasti aika kauas, sadekin lakkasi sopivasti. Mutta rallin alta alkoi tursuta vesi näkyviin, vesi nousi ja nousi.
No se tappi, se kuminen pieni kierrettävä pohjatulppa oli jäänyt laiturin tyveen, kun olin laskenut sadevedet pois. Otin rallin irti ja panin kantapään tukkimaan reikää. Poika mätti vettä viimekesäisellä matopurkilla ja akka souti niin lujaa kuin jaksoi.
Pääsimme rantaan, ja itikat löysivät meidät heti. Menimme heti sisään, mutta poika halusi kokeilla, montako itikkaa ehtii vartissa tappaa. Se sai 162. Eikä itikkaparvi ollut yhtään harvempi vieläkään.
Juhannuspäivän makasimme sisällä. Emäntä luki, minä otin kohtuudella korillisen kaljaa ja pennut pelasivat. En edes muista, mitä syötiin. Oli aika rentoutua, sitä paitsi koko päivän satoi.
Emäntä kävi joltakin huoltoasemalta hakemassa puusäkin ja peuhasi saunan kanssa. Ensin se pesi lauteet ja koko saunan. Vissiin ne kylpivät. Minä en jaksanut. Kai se oli bensaakin hankkinut, kun kerran sateen lakattua illalla muu perhe kävi veneajelulla ja poika sai oikein hauenkin kaislikosta toisen järven puolella. Sitten akka pesi pari mattoa saunalla, kun minä olin voinut pahoin: tuliko myötätuntoa sairaalle, eipä tullut, tuli huutoa.
Piti aamulla lähteä kotiin. Mutta kun olin kipeä, päästiin liikkeelle vasta viideltä, ja tiellä olivat taas kaikki helsinkiläiset. Oli aika kireä tunnelma, kun akka ei tajunnut pahaa oloani. Mikseivät ne vietä sitä lomaansa siellä mökeillään?
Menin kulmapubiin, kuka sitä akan haukkumista kestäisi kotona. Kaverit leveilivät juhannuksellaan. Tietysti, niinhän minäkin. Pojan haukikin siinä taisi lipsahtaa omaksi.
Perkele, on se hienoa, kun on suvussa oma mökki, saa mennä viihtymään maalle! Ei ne ulkomaalaiset tajuu!
(Kuva liittyy omaan todelliseen juhannukseeni.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti