- Pitäis tiskata!
No mikäs, tiskataan. Jos hommia on valittavissa, tiski on niitä mukavimpia, varsinkin, jos tiskatessa välttyy imuroinnilta tai kasojen nostolta.
Totuus mukavasta hommasta paljastuu, kun varovasti lähestyt tiskipöytää. Allas on täynnä liossa olevia astioita, joita ei oikein mahdu edes tyhjentämään sinne altaaseen saati sitten asettelemaan pöydille odottamaan tiskausvuoroaan. Ja kun jokin roti on heihin saatu, äläpä laskekaan vielä vettä, kaksi asiaa on helppo unohtaa: allas itse on ensin pestävä, tai varsinkin muovitavara on rasvaista pesun jälkeenkin, mutta ennen muuta on tyhjennettävä kuivauskaappi, turha on höyryttää ja rasvata puhtaita astioita.
Ja kaapissa on tietysti juuri niitä tavaroita, joita ei joka päivä tarvitse eli jokainen on pantava johonkin alimmaiseksi tai jonkin taakse, on nosteltava jotakin pois tieltä. Jos vielä muistaisi panna lastat ja veitset ja juustohöylän paikoilleen, turha niitäkään on kastella.
Tiskattuasi ihmettelet, miten nuo valurautapannut jäivätkin taas käytön jälkeen heti pesemättä ja lasket liotusvedet niihin. Missäs ne mahtuvatkaan odottelemaan, kun tiskaajan "kuuluu" pyyhkiä pöydät ja liesitaso?
Vihdoin saat pannut pestyä. Alat siistiä tiskipöytää. Ja pääset pyyhkimään pöytiä. Vuorenvarmasti löydät jotakin heti tiskattavaa lisää, kuinkas muuten, tai sitä kannetaan tässä vaiheessa muista huoneista.
Omakotitalo on täynnä vastaavia toimintaketjuja. Sytytäpä vaikka tuli takkaan. Selvähän se, että pitää hakea lisää puita, on vain kolme tikkua ristissä. Kiitollisena ajattelee, että puu on leppää, kolme klapia kyllä riittää tulentekoon, mutta puita on silti haettava. Tämähän onkin projekti! Ensin laitat vaatteet yllesi, ei aamutakissa pakkaseen lähdetä. Ja kas vain, on satanut lunta, teepä ainakin portailla lumityöt ja polku kuuriin asti.
Aamutuli on kuitenkin vaivan arvoinen. Moninkertaisesti.
Matonpesu on kiva projekti. Siinäpä sitä vaiheita ja osioita onkin! Aloitus on pesupaikan raivaus ja pesu. Ja ne kuivausriuút (5) on myös pestävä ja ainakin valutusriuku pantava jo paikoilleenkin. Missäs se liotussaavi onkaan? Varmasti viime kesältä jäi mäntysuopaa, mutta mihin se on kiidätetty?
Letku on paikattava, tai peset itsesi.
No työ on nopeaa ja kivaa, sanoisin ammattitaitoista ja rutiiniakin jo, ja sääkin on valittu ja matot kuivuvat. Mutta se ketjun ikävin hommahan on jäljellä: koko talo on siivottava, totta kai, kuka sitä likaisille lattioille puhtaita mattoja voisi kuvitellakaan laittavansa...
Tässä lähellä maalattiin ja kunnostettiin pintoja sisälläkin. Pitkälle iltaan valot paloivat, ja ajattelin, että nuo nuoret muuttavat, saamme uusia tykkiläisiä. Mutta eipä: kyse olikin myyntikunnostuksesta.
Vähän ihmettelinkin, kun ihan kaikkia ketjun osia ei näkynyt: esimerkiksi ulkomaalauksia varten ei pohjatöitä kunnolla tehty, ei kolissut raappa tarpeeksi tai maalarinpesua käytetty, sentään seitit harjailtiin pois edestä - kai? Maalarintyttären kanssa eläneenä ja viimeisen päälle tarkan maalarin kanssa työtä tehneenä voin kuvitella, kuinka laudoissa muhii ja parin vuoden päästä jälki on huonoa.
Jutun pontimena on eilinen kiukaan kivien uudelleenlatominen.
Kauankos kiuasta tyhjentää ja kivet uudelleen latoo! Niin...
Projekti alkaa monen tunnin odotuksella, että kiuas ja saunatila jäähtyvät. On tuuletus niin oven kuin venttiilinkin kautta. No, sitten niitä kiviä voi alkaa patakinnas kädessä pois ottaa ja kantaa sementille sortteeraukseen. Vie aikansa, on 120 kiloa, ämpärillinen kerrallaan. Sitten pääsee kopistelemaan murut alakanavaan ja kolaamaan niitä sieltä. Ja sittenkö uudet kivet paikalleen - ei sinne päinkään.
Kun sauna kerran on kylmänä, se on helppo pestä. Siis lauteet pihalle ja pesuun, seinät pestään, lattia pestään. Ja tietenkin saman tien pestään pesuhuone ja sen kalusteet, onneksi kaino armaani teki tämän osan projektia. Ja vieläkään ei kiviä: kiuas on tyhjä, kohtuullisen kevyt, vedetään se siis irti seinästä ja puhdistetaan sen alusta ja piiloon jäävä nurkkakin. Ja tarkistetaan saman tien sitten kiukaan saranatkin, ne on hyvä myös kunnostaa, kun ei kuuma haittaa.
Jo pääsee valikoimaan takaisinlaitettavia kiviä. Alimmat, ne isot, eivät niin kuumiksi tule, että eivät takaisin vielä kelpaisi. Mutta osa on mennyt ruskeaksi, osassa on jopa halkeamia ja palamisen jälkiä.
Yksi laatikko kiviä on - no tietysti, vaihda vaatteet kesken työn ja lähde ostamaan lisää.
Noin kolmasosa pitää vaihtaa, tai sitten kivet murenevat ja tiivistyvät, ja sitten on ikävämpi vaihtaminen, vastuksien vaihto edessä.
Kivet ovat paikallaan. Saunottu on. Mutta projektihan on kesken! Vielä ne romukivet on toimitettava asianmukaisesti pois tontilta, siis on käytävä Kukkuroinmäessä.
Nainen väittää olevansa parempi organisoimaan työnsä. Mutta montakohan maitopurkkia tai hiivaa leipuri on hakenut tai juoksuttanut ukkonsa hakemaan kesken työn? Tai juuri sitä ainoaa pesuainetta kesken siivouksen. Onpa kokemusta matonkuteidenkin loppumisesta, loimia oli vielä vaikka kuinka ja sitten päinvastoin, kuteita nyt oli ja loimet piti vetää. Ihan samanlaisia taidamme olla.
Usein työ paljastaa vasta tehdessä, mitä kaikkea tarvitaan. Esimerkiksi maalatessa huomaakin ykskaks, että kittiä pitää saada ja edellinen on kivikovaa, vaikka kuinka olisi asianmukaisesti säilytetty. No siis rautakauppaan. Ja täällä tapaa kummallista ukkoporukkaa: osalle miehistä ei näytä olevan lainkaan tärkeää, että saa tavaraa työmaalle, rautakauppa on paikka tavata tuttuja, ostella lisää ruuvauskärkiä sadan entisen laatikon lisäksi, tutkia tarjouspöytiä, katsella koneet, tarvitsi tai ei.
Mikä tahansa pieni kodin kunnostus voi muuttua projektiksi. Ei tarvitse olla kuin vaikka kahden ruuvin kiertäminen, kun voitkin jo joutua hakemaan toisenlaistakin ruuvimeisseliä.
Pölyn pyyhkiminenhän ei tarkoita pölyn pyyhkimistä, vaan tapahtumaketjua, jossa nostelet tavaroita paikoileen ja edestä.
Koti on projekti.
No mikäs, tiskataan. Jos hommia on valittavissa, tiski on niitä mukavimpia, varsinkin, jos tiskatessa välttyy imuroinnilta tai kasojen nostolta.
Totuus mukavasta hommasta paljastuu, kun varovasti lähestyt tiskipöytää. Allas on täynnä liossa olevia astioita, joita ei oikein mahdu edes tyhjentämään sinne altaaseen saati sitten asettelemaan pöydille odottamaan tiskausvuoroaan. Ja kun jokin roti on heihin saatu, äläpä laskekaan vielä vettä, kaksi asiaa on helppo unohtaa: allas itse on ensin pestävä, tai varsinkin muovitavara on rasvaista pesun jälkeenkin, mutta ennen muuta on tyhjennettävä kuivauskaappi, turha on höyryttää ja rasvata puhtaita astioita.
Ja kaapissa on tietysti juuri niitä tavaroita, joita ei joka päivä tarvitse eli jokainen on pantava johonkin alimmaiseksi tai jonkin taakse, on nosteltava jotakin pois tieltä. Jos vielä muistaisi panna lastat ja veitset ja juustohöylän paikoilleen, turha niitäkään on kastella.
Tiskattuasi ihmettelet, miten nuo valurautapannut jäivätkin taas käytön jälkeen heti pesemättä ja lasket liotusvedet niihin. Missäs ne mahtuvatkaan odottelemaan, kun tiskaajan "kuuluu" pyyhkiä pöydät ja liesitaso?
Vihdoin saat pannut pestyä. Alat siistiä tiskipöytää. Ja pääset pyyhkimään pöytiä. Vuorenvarmasti löydät jotakin heti tiskattavaa lisää, kuinkas muuten, tai sitä kannetaan tässä vaiheessa muista huoneista.
Omakotitalo on täynnä vastaavia toimintaketjuja. Sytytäpä vaikka tuli takkaan. Selvähän se, että pitää hakea lisää puita, on vain kolme tikkua ristissä. Kiitollisena ajattelee, että puu on leppää, kolme klapia kyllä riittää tulentekoon, mutta puita on silti haettava. Tämähän onkin projekti! Ensin laitat vaatteet yllesi, ei aamutakissa pakkaseen lähdetä. Ja kas vain, on satanut lunta, teepä ainakin portailla lumityöt ja polku kuuriin asti.
Aamutuli on kuitenkin vaivan arvoinen. Moninkertaisesti.
Matonpesu on kiva projekti. Siinäpä sitä vaiheita ja osioita onkin! Aloitus on pesupaikan raivaus ja pesu. Ja ne kuivausriuút (5) on myös pestävä ja ainakin valutusriuku pantava jo paikoilleenkin. Missäs se liotussaavi onkaan? Varmasti viime kesältä jäi mäntysuopaa, mutta mihin se on kiidätetty?
Letku on paikattava, tai peset itsesi.
No työ on nopeaa ja kivaa, sanoisin ammattitaitoista ja rutiiniakin jo, ja sääkin on valittu ja matot kuivuvat. Mutta se ketjun ikävin hommahan on jäljellä: koko talo on siivottava, totta kai, kuka sitä likaisille lattioille puhtaita mattoja voisi kuvitellakaan laittavansa...
Tässä lähellä maalattiin ja kunnostettiin pintoja sisälläkin. Pitkälle iltaan valot paloivat, ja ajattelin, että nuo nuoret muuttavat, saamme uusia tykkiläisiä. Mutta eipä: kyse olikin myyntikunnostuksesta.
Vähän ihmettelinkin, kun ihan kaikkia ketjun osia ei näkynyt: esimerkiksi ulkomaalauksia varten ei pohjatöitä kunnolla tehty, ei kolissut raappa tarpeeksi tai maalarinpesua käytetty, sentään seitit harjailtiin pois edestä - kai? Maalarintyttären kanssa eläneenä ja viimeisen päälle tarkan maalarin kanssa työtä tehneenä voin kuvitella, kuinka laudoissa muhii ja parin vuoden päästä jälki on huonoa.
Jutun pontimena on eilinen kiukaan kivien uudelleenlatominen.
Kauankos kiuasta tyhjentää ja kivet uudelleen latoo! Niin...
Projekti alkaa monen tunnin odotuksella, että kiuas ja saunatila jäähtyvät. On tuuletus niin oven kuin venttiilinkin kautta. No, sitten niitä kiviä voi alkaa patakinnas kädessä pois ottaa ja kantaa sementille sortteeraukseen. Vie aikansa, on 120 kiloa, ämpärillinen kerrallaan. Sitten pääsee kopistelemaan murut alakanavaan ja kolaamaan niitä sieltä. Ja sittenkö uudet kivet paikalleen - ei sinne päinkään.
Kun sauna kerran on kylmänä, se on helppo pestä. Siis lauteet pihalle ja pesuun, seinät pestään, lattia pestään. Ja tietenkin saman tien pestään pesuhuone ja sen kalusteet, onneksi kaino armaani teki tämän osan projektia. Ja vieläkään ei kiviä: kiuas on tyhjä, kohtuullisen kevyt, vedetään se siis irti seinästä ja puhdistetaan sen alusta ja piiloon jäävä nurkkakin. Ja tarkistetaan saman tien sitten kiukaan saranatkin, ne on hyvä myös kunnostaa, kun ei kuuma haittaa.
Jo pääsee valikoimaan takaisinlaitettavia kiviä. Alimmat, ne isot, eivät niin kuumiksi tule, että eivät takaisin vielä kelpaisi. Mutta osa on mennyt ruskeaksi, osassa on jopa halkeamia ja palamisen jälkiä.
Yksi laatikko kiviä on - no tietysti, vaihda vaatteet kesken työn ja lähde ostamaan lisää.
Noin kolmasosa pitää vaihtaa, tai sitten kivet murenevat ja tiivistyvät, ja sitten on ikävämpi vaihtaminen, vastuksien vaihto edessä.
Kivet ovat paikallaan. Saunottu on. Mutta projektihan on kesken! Vielä ne romukivet on toimitettava asianmukaisesti pois tontilta, siis on käytävä Kukkuroinmäessä.
Nainen väittää olevansa parempi organisoimaan työnsä. Mutta montakohan maitopurkkia tai hiivaa leipuri on hakenut tai juoksuttanut ukkonsa hakemaan kesken työn? Tai juuri sitä ainoaa pesuainetta kesken siivouksen. Onpa kokemusta matonkuteidenkin loppumisesta, loimia oli vielä vaikka kuinka ja sitten päinvastoin, kuteita nyt oli ja loimet piti vetää. Ihan samanlaisia taidamme olla.
Usein työ paljastaa vasta tehdessä, mitä kaikkea tarvitaan. Esimerkiksi maalatessa huomaakin ykskaks, että kittiä pitää saada ja edellinen on kivikovaa, vaikka kuinka olisi asianmukaisesti säilytetty. No siis rautakauppaan. Ja täällä tapaa kummallista ukkoporukkaa: osalle miehistä ei näytä olevan lainkaan tärkeää, että saa tavaraa työmaalle, rautakauppa on paikka tavata tuttuja, ostella lisää ruuvauskärkiä sadan entisen laatikon lisäksi, tutkia tarjouspöytiä, katsella koneet, tarvitsi tai ei.
Mikä tahansa pieni kodin kunnostus voi muuttua projektiksi. Ei tarvitse olla kuin vaikka kahden ruuvin kiertäminen, kun voitkin jo joutua hakemaan toisenlaistakin ruuvimeisseliä.
Pölyn pyyhkiminenhän ei tarkoita pölyn pyyhkimistä, vaan tapahtumaketjua, jossa nostelet tavaroita paikoileen ja edestä.
Koti on projekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti