Puhuttiin sähkölaskusta. Kyllä siitä saa ja pitää puhua. Ja saa olla monta mieltäkin.
Aiemmin maksoimme sähkölaskun; se oli siinä. Sähkölaitos tuloutti aika kivat voitot kaupungin budjettia parantamaan, vaikka lasku oli kohtuullinen. Sähkö, siis sähkö itsessään, on vieläkin todella halpaa (vaikka on yksityistetty tuote).
Mutta kun pitää yksityistää. Pitää yhtiöittää. Pitää laittaa energia verolle.
Jos on tuhannen euron sähkölasku, pelkästään arvonlisäveroa siitä on 240 euroa. Lisäksi on tietysti sähkövero, noin 160 euroa. Sitten pitää maksaa verkonhaltijalle siirtomaksua. Jääköhän sähkön hinnaksi alle neljä sataa euroa?
Säästä sähköä siis. Eipä kannata: jos yhtiöt eivät saa yhä enemmän voittoa, hintaa nostetaan, vero nousee samalla automaattisesti. Siis ainoa toivoni on, että minä saan säästetyksi ja muut nostavat kulutustaan?
Kyllä. Olemme säästäneet. On lämpöpumppuja, on varaava takka. Huoneet pidetään viileinä ja pannaan sukat jalkaan. Kaikki lamput ovat energiatehokkaita. Jopa valoja sammuttelen, vaikka siitä eivät kaikki pidä.
On hyvin monta työtä, jotka on ennen hoidettu kokonaisuutena ja kohtuuhinnalla. Mutta kun ne on jaettu eri toiminnoiksi ja usein yksityistetty, asiakas maksaakin työn jokaisesta osasta yhtä paljon kuin ennen kokonaisuudesta. Eikä silti saa edes vastaavaa palvelua. Esimerkiksi mitä oli ennen kodinhoitajan työ - ja miten moneksi se on nyt pilkottu? Katsastus yksityistettiin ja vapaa "kilpailu" kolminkertaisti hinnat, lisäksi erikseen pitää maksaa olennaisesti katsastukseen kuuluvista pakokaasutesteistä.
Minä narisen tämmöisestä pienestä. Meidän ongelmamme eivät ole mitään. Eivät edes Kreikan ongelmat?
Otan vain yhden pienen esimerkin kehitysmaiden ongelmista, säästän sinua kaksoistunnilta tällä kertaa.
Ebola! Ihan kun ei riittäisi kamala tauti, kuolemat, pelko.
Koko terveydenhoito on valjastettu monessa maassa ebolan parantamiseen ja ehkäisemiseen. Mitään ei jää neuvolatoimintaan, rokotuksiin, äideille, vanhuksille, muille sairaille. Koko maaseudun terveydenhoito vaatii uudelleenorganisoinnin, jos sitä edes vielä oli - sehän se kehitysmaan tekee, että ei ole toimivia infrastruktuureja.
Koulut ovat kiinni, kun kokoontumista on rajoitettu. Maanviljely ei toimi, työvoima sairastaa tai hoitaa sairaitaan, on heidän kanssaan kaukana kotoa tai on paennut tautia. Monet suuremmat työpaikat on ollut pakko sulkea. Nälänhätä uhkaa. Todellinen köyhyys on totta joka päivä.
Ihme ja kumma. Tällä kertaa en syyllistäkään valkoista miestä!
Aiemmin maksoimme sähkölaskun; se oli siinä. Sähkölaitos tuloutti aika kivat voitot kaupungin budjettia parantamaan, vaikka lasku oli kohtuullinen. Sähkö, siis sähkö itsessään, on vieläkin todella halpaa (vaikka on yksityistetty tuote).
Mutta kun pitää yksityistää. Pitää yhtiöittää. Pitää laittaa energia verolle.
Jos on tuhannen euron sähkölasku, pelkästään arvonlisäveroa siitä on 240 euroa. Lisäksi on tietysti sähkövero, noin 160 euroa. Sitten pitää maksaa verkonhaltijalle siirtomaksua. Jääköhän sähkön hinnaksi alle neljä sataa euroa?
Säästä sähköä siis. Eipä kannata: jos yhtiöt eivät saa yhä enemmän voittoa, hintaa nostetaan, vero nousee samalla automaattisesti. Siis ainoa toivoni on, että minä saan säästetyksi ja muut nostavat kulutustaan?
Kyllä. Olemme säästäneet. On lämpöpumppuja, on varaava takka. Huoneet pidetään viileinä ja pannaan sukat jalkaan. Kaikki lamput ovat energiatehokkaita. Jopa valoja sammuttelen, vaikka siitä eivät kaikki pidä.
On hyvin monta työtä, jotka on ennen hoidettu kokonaisuutena ja kohtuuhinnalla. Mutta kun ne on jaettu eri toiminnoiksi ja usein yksityistetty, asiakas maksaakin työn jokaisesta osasta yhtä paljon kuin ennen kokonaisuudesta. Eikä silti saa edes vastaavaa palvelua. Esimerkiksi mitä oli ennen kodinhoitajan työ - ja miten moneksi se on nyt pilkottu? Katsastus yksityistettiin ja vapaa "kilpailu" kolminkertaisti hinnat, lisäksi erikseen pitää maksaa olennaisesti katsastukseen kuuluvista pakokaasutesteistä.
Minä narisen tämmöisestä pienestä. Meidän ongelmamme eivät ole mitään. Eivät edes Kreikan ongelmat?
Otan vain yhden pienen esimerkin kehitysmaiden ongelmista, säästän sinua kaksoistunnilta tällä kertaa.
Ebola! Ihan kun ei riittäisi kamala tauti, kuolemat, pelko.
Koko terveydenhoito on valjastettu monessa maassa ebolan parantamiseen ja ehkäisemiseen. Mitään ei jää neuvolatoimintaan, rokotuksiin, äideille, vanhuksille, muille sairaille. Koko maaseudun terveydenhoito vaatii uudelleenorganisoinnin, jos sitä edes vielä oli - sehän se kehitysmaan tekee, että ei ole toimivia infrastruktuureja.
Koulut ovat kiinni, kun kokoontumista on rajoitettu. Maanviljely ei toimi, työvoima sairastaa tai hoitaa sairaitaan, on heidän kanssaan kaukana kotoa tai on paennut tautia. Monet suuremmat työpaikat on ollut pakko sulkea. Nälänhätä uhkaa. Todellinen köyhyys on totta joka päivä.
Ihme ja kumma. Tällä kertaa en syyllistäkään valkoista miestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti