- Mene hakemaan sukat jalkaan! Viisivuotias taapertaa keittiöön. Lattia on kylmä, ulkona on 15 astetta pakkasta ja eteisen lämpöpumppu tuntuu täällä vetona lattialla. Vaari osaa, asuu kotiaan, aina aamulla panee villasukat jalkaan ensimmäisenä. No, vaari napsauttaa sähköpatterin päälle ikkunan alla ja lähtee virittelemään takkatulta. Sukkia ei haeta.
Pikkumies käy vessassa. - Muistitko pestä kädet? - Ai nii. Tulee kohta takaisin, jo alkaa piupiupiu-sarjatuli ja muunkinlainen ampuminen.
- Hiljaa, Mummo nukkuu!
Vaarilla on vähän kiire kalustaa aamiaispaikka tulen ääreen ja vääntää voileipää. Korkea jakkara pöydäksi, pieni istuimeksi. Jo hipsuttaa se vielä pienempi paikalle, on vielä vasta käynnistymässä.
Mutta tuli takassa! Vaatii itselleen toisen jakkaran tulen ääreen ja unohtaa pahan tuulensa, unohtaa jopa oman legoautorakettiängriböördilentolaitteensa pieneksi toviksi, vaikka isompi omallaan leikkii yhteisellä jakkarapöydällä. Otso on loistava tulentuijottajasuomalainen.
Leipiä syntyy kaksi siinä kuin yksikin. Paahdin rapsahtaa ja Vaari saa voin sulamaan leiville, juustot ja kurkut päälle, leivät lautaselle ja yhteinen lautasen jakkarapöydälle.
- Maito on keittiön pöydällä. Takkahuoneen matolle sitä ei saa tuoda!
Pienempi, täysin virkeänä, pamputtaa juomaan heti maitonsa, vasta sitten siirtyy leipätyöhönsä eli syömään sormin juuston ja kurkun, nuolemaan voin leivältä ja vasta sitten leipää nakertamaan.
Isommalle tänään maistuu.
Vaikka jakkaralla ei paljon tilaa lautaselta jääkään, aina on tilaa hyvisten legorakennelmien ampua piupiupiupiu ja tuuschtuuusch. Jo hakee pienempikin sohvalta omansa, ja kun kaksi oikeuden puolustajaa tulittaa, ei auta Vaarin hiljaisuuspyyntö: ovi rapsahtaa auki, ja Vanhempi Rouva siirtyy yläkertaan jatkamaan kauneusuniaan. Eikä syyttä, kellohan on hädin tuskin kuuttakaan.
Ilman aseitakin toki kahdesta miehestä ääntä tulisi riittävästi.
Vaari yrittää pitää miehet takkahuoneessa. Mutta kun laitteet on lentäviksi rakettu, ne kyllä lentävät, piupiu, keittiö ja takkahuone ovat yhteensäkin varsin rajallinen tila.
No, välillä luetaan vähän Tatua ja Patua, mutta vaikka kumpikin mies on lukumiehiä, lentolaitteet pysyvät käsissä ja aina välillä pitää oikeutta puolustaa.
- Vaari, pelaa minun kanssa! No, Corner on alakerrassa. Pari kertaa se jaksaa kiinnostaa. Otso pelaa ihan omalla koordinaatistollaan, osoittimet näyttävät vähän mitä sattuu, mutta mies valitsee aina mieleisensä värin. Tarkkaan ottaen Otso lukee ihan oikein toista nuolta, mutta toisesta ei ole väliä. Mutta isompaa se ei tällä kertaa haittaa! Tärkeämpää on katsoa, paljonko pisteitä saa, ja laskea yhteen. Kymmenylitys sujuu viisivuotiaalta helposti!
- Minä haen taksipelin!
Vaari raivaa tilaa keittiön pöydälle. Pelilauta levitetään. Vaari saa viisi satasta - Leo tietää, että se on yhtä paljon kuin viisisatanen, jonka hän ottaa ja antaa toisen Otsolle. Kyytilappu otetaan. Kahdella nopalla heitetään ja viisivuotias laskee helposti yhteen silmäluvut. Otso heittää noppia, Vaari sanoo luvut ja sitten Otso laskee aina laajoin harppauksin matkan seuraavaan tai vaikka samaankin piipaa-asemaan tai junanradalle. Otson rahakasa kasvaa, on tuhansia. Mutta Otso pelaa ihan omaa peliä, ei haittaa, Leo pelaa Vaarin kanssa.
Laatikko rojahtaa lattialle. Siinä ovat rahat, kyytikortit, sattumakortit, yllätyskortit, ja Leo joutuu aina kiipeämään penkiltä, kun niitä tarvitaan. - Nosta laatikko takaisin pöydälle! - Ei kun mie haen!
ja kohta seuraakin väistämätön kysymys: - Miksi aina minä joudun hakemaan kortin?
Miten ollakaan, ihan oikein pelaten Leo aina saa arpavoittoja ja löytää rahaa taksia siivotessa, Vaari taas ostaa polttoainetta ja renkaita ja saa "jullikoita", maksamattomia asiakkaita, ja kun rahat lopulta lasketaan, Vaarilla on vain 550 ja Leolla 1100. Mutta Otsolla on monta tuhatta. Ei se mitään , Otso sanoo, että Otso voitti, Oo-o voitti , Vaari voitti.
Jo hipsii Äitikin paikalle. On paljon asioita Äidille. Ja piupiupiu alkaa taas, nyt puolustettava alue on jo portaiden alapäähän asti. Vaari saa tilaa pukeutua ja käydä laittamassa auton lämpiämään.
Mummo on siirtynyt yläkerran perimmäiseen nurkkaan nukkumaan.
Keitellään aamukahvit. Yritän lukea lehteä ja vähän syödä jotakin, mutta vähän väliä käy isompi pyytämässä mukaan leikkiin, lukemaan tai pelaamaan. Myös Äitiä: - Ole kiiiiltti!
Pojat osaavat oikein hyvin leikkiä keskenäänkin, mutta kun siinä on aikuisia.
Toisaalta, näitä hetkiä on Vaareilla harvassa, ja kohta olemmekin taas lukemassa.
Eräänä aamuna television lastenohjelmat ja Äiti laskivat Vaarin ladullekin. Tunti omaa aikaa, omaa nautiskelua, ja taas pojat saivat lisäarvoa. Siihen paljoon.
Vaarius jatkuu ulkona...
Pikkumies käy vessassa. - Muistitko pestä kädet? - Ai nii. Tulee kohta takaisin, jo alkaa piupiupiu-sarjatuli ja muunkinlainen ampuminen.
- Hiljaa, Mummo nukkuu!
Vaarilla on vähän kiire kalustaa aamiaispaikka tulen ääreen ja vääntää voileipää. Korkea jakkara pöydäksi, pieni istuimeksi. Jo hipsuttaa se vielä pienempi paikalle, on vielä vasta käynnistymässä.
Mutta tuli takassa! Vaatii itselleen toisen jakkaran tulen ääreen ja unohtaa pahan tuulensa, unohtaa jopa oman legoautorakettiängriböördilentolaitteensa pieneksi toviksi, vaikka isompi omallaan leikkii yhteisellä jakkarapöydällä. Otso on loistava tulentuijottajasuomalainen.
Leipiä syntyy kaksi siinä kuin yksikin. Paahdin rapsahtaa ja Vaari saa voin sulamaan leiville, juustot ja kurkut päälle, leivät lautaselle ja yhteinen lautasen jakkarapöydälle.
- Maito on keittiön pöydällä. Takkahuoneen matolle sitä ei saa tuoda!
Pienempi, täysin virkeänä, pamputtaa juomaan heti maitonsa, vasta sitten siirtyy leipätyöhönsä eli syömään sormin juuston ja kurkun, nuolemaan voin leivältä ja vasta sitten leipää nakertamaan.
Isommalle tänään maistuu.
Vaikka jakkaralla ei paljon tilaa lautaselta jääkään, aina on tilaa hyvisten legorakennelmien ampua piupiupiupiu ja tuuschtuuusch. Jo hakee pienempikin sohvalta omansa, ja kun kaksi oikeuden puolustajaa tulittaa, ei auta Vaarin hiljaisuuspyyntö: ovi rapsahtaa auki, ja Vanhempi Rouva siirtyy yläkertaan jatkamaan kauneusuniaan. Eikä syyttä, kellohan on hädin tuskin kuuttakaan.
Ilman aseitakin toki kahdesta miehestä ääntä tulisi riittävästi.
Vaari yrittää pitää miehet takkahuoneessa. Mutta kun laitteet on lentäviksi rakettu, ne kyllä lentävät, piupiu, keittiö ja takkahuone ovat yhteensäkin varsin rajallinen tila.
No, välillä luetaan vähän Tatua ja Patua, mutta vaikka kumpikin mies on lukumiehiä, lentolaitteet pysyvät käsissä ja aina välillä pitää oikeutta puolustaa.
- Vaari, pelaa minun kanssa! No, Corner on alakerrassa. Pari kertaa se jaksaa kiinnostaa. Otso pelaa ihan omalla koordinaatistollaan, osoittimet näyttävät vähän mitä sattuu, mutta mies valitsee aina mieleisensä värin. Tarkkaan ottaen Otso lukee ihan oikein toista nuolta, mutta toisesta ei ole väliä. Mutta isompaa se ei tällä kertaa haittaa! Tärkeämpää on katsoa, paljonko pisteitä saa, ja laskea yhteen. Kymmenylitys sujuu viisivuotiaalta helposti!
- Minä haen taksipelin!
Vaari raivaa tilaa keittiön pöydälle. Pelilauta levitetään. Vaari saa viisi satasta - Leo tietää, että se on yhtä paljon kuin viisisatanen, jonka hän ottaa ja antaa toisen Otsolle. Kyytilappu otetaan. Kahdella nopalla heitetään ja viisivuotias laskee helposti yhteen silmäluvut. Otso heittää noppia, Vaari sanoo luvut ja sitten Otso laskee aina laajoin harppauksin matkan seuraavaan tai vaikka samaankin piipaa-asemaan tai junanradalle. Otson rahakasa kasvaa, on tuhansia. Mutta Otso pelaa ihan omaa peliä, ei haittaa, Leo pelaa Vaarin kanssa.
Laatikko rojahtaa lattialle. Siinä ovat rahat, kyytikortit, sattumakortit, yllätyskortit, ja Leo joutuu aina kiipeämään penkiltä, kun niitä tarvitaan. - Nosta laatikko takaisin pöydälle! - Ei kun mie haen!
ja kohta seuraakin väistämätön kysymys: - Miksi aina minä joudun hakemaan kortin?
Miten ollakaan, ihan oikein pelaten Leo aina saa arpavoittoja ja löytää rahaa taksia siivotessa, Vaari taas ostaa polttoainetta ja renkaita ja saa "jullikoita", maksamattomia asiakkaita, ja kun rahat lopulta lasketaan, Vaarilla on vain 550 ja Leolla 1100. Mutta Otsolla on monta tuhatta. Ei se mitään , Otso sanoo, että Otso voitti, Oo-o voitti , Vaari voitti.
Jo hipsii Äitikin paikalle. On paljon asioita Äidille. Ja piupiupiu alkaa taas, nyt puolustettava alue on jo portaiden alapäähän asti. Vaari saa tilaa pukeutua ja käydä laittamassa auton lämpiämään.
Mummo on siirtynyt yläkerran perimmäiseen nurkkaan nukkumaan.
Keitellään aamukahvit. Yritän lukea lehteä ja vähän syödä jotakin, mutta vähän väliä käy isompi pyytämässä mukaan leikkiin, lukemaan tai pelaamaan. Myös Äitiä: - Ole kiiiiltti!
Pojat osaavat oikein hyvin leikkiä keskenäänkin, mutta kun siinä on aikuisia.
Toisaalta, näitä hetkiä on Vaareilla harvassa, ja kohta olemmekin taas lukemassa.
Eräänä aamuna television lastenohjelmat ja Äiti laskivat Vaarin ladullekin. Tunti omaa aikaa, omaa nautiskelua, ja taas pojat saivat lisäarvoa. Siihen paljoon.
Vaarius jatkuu ulkona...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti