Takakonttiin menee pari pönttöä jäteöljyä, kesäkaudella käyttämättä jäänyttä bensiiniä, rikki mennyt lumikola. Tuo sohvanromu ei mahdu, lainaanpa naapurin peräkärryä, kärryyn heittelen myös lastulevynjämät ja vanhat kiuaskivet. Hitto kun on pimeä, missä ne maalipurkit ovat? Pari kassia vaatteenhylkyjä vielä mukaan. Ja tuosta autotallin takaa ne lahopuutkin.
Tapaleelle sitten. Siinä suon laidassa on kiva metsäautotie. Toivottavasti ei ole koirankusettajia.
Tässä saa auton kivasti ympäri eikä tarvitse edes osata peruuttaa kärryn kanssa. Mutta voi leviä mahoton, joku on tuonut tänne pesukoneen romuja ja lipaston. Ei ne kanssa ajattele!
Oma kuorma nopeasti purkuun ja pois!
Kun kaatopaikalle on 15 kilometriä, se on monelle kohtuuton matka. Kun jätteestä maksetaan tonneittain, kuitenkin vähintään x euroa, on se liikaa vaadittu. Kun pitäisi lajitella energiajae, metalli, elektronioikkaromu, ongelmajäte ja sekajäte, on se liikaa, mieluummin lähtee ennen kukonlaulua tekemään ympäristörikoksen. Ja silti, vain sekajätteestä joutuu maksamaan! Ja sama vaiva kuin kaatopaikalle menosta syntyy metsään rahtaamisesta.
Valvomaton paikka! Mutta taitaa olla vain miesten ongelma: jos rouvakulta kysyisi, mihin toimitit, voisi asia korjaantua.
Tonttimme on täynnä lasia ja metalliromua. Ennen hoidettiin jätteet hautaamalla ne maahan. Tunkio nieli laskiämpärillisen kerrallaan - ja rotat viihtyivät.
Kaatopaikka on kehitysmaissa tavaratalo ja monen ainoa toimeentulo. Meillä kaatopaikka on ympäristöongelma suotovesineen, tulipaloineen, metaaneineen. Tilan tarve on valtava, hajuhaitat, rotat, lokit (ja Kukkuroinmäen yli 2000 korppia) tuntuva ongelma.Yksi iso ongelma on muovi, lahoamaton, ilman kierron estäjä. Muovi olisi lähes pelkkää energiaa, öljyä, jonka toki voisi käyttää öljynäkin.
Siis jotakin täytyisi tehdä. Ja mitään ei tapahdu vain ohjeistamalla: on säädettävä yhä tiukempia normeja. On lisättävä maksuja tietynlaisen jätteen käsittelemiseksi. Ja taas kerran siihen olennaiseen ei voida puuttua: jätettä syntyisi vähemmän, mikäli kulutusta olisi vähemmän.
Kyllä näpertelylläkin on merkitystä. Aivan varmasti lajittelu kannattaa, pulloista ja tölkeistä saa jopa konkreettisen hyödyn panttina. Biologisen jätteen kompostointi maksaa kompostorin hinnan takaisin parissa vuodessa jo, loppu on säästöä. Kun metallin, elektroniikan, ongelmajätteen, energiajätteen vienti on ilmaista, sitä enemmän tapahtuu - vielä tämä on liian vaikeaa, keräyspisteitä on harvassa ja niistä ei tiedetä.
Mikään laki tai normi ei riitä, mikäli jätteenkäsittely ja kuljetus on edes hiukan hankalaa.
Esimerkiksi autottomallekin olisi oltava mahdollisuus helposti toimittaa painavat ja hankalat jakeet, vaikkapa paperi ja metalli, lähelle. Helppo omakotiasukkaan on myös elvistellä kompostorilla, samaan aikaan kun kaikki taloyhtiössä voi mennä sekajätteenä kalliisti kaatopaikalle.
Yhä suurempi osa jätteestä poltetaan. Hyvä niin, metaani vaihtuu hiilidioksidiin ja energiaan. Myös kaatopaikkakaasuja käytetään jossain hyväksi, kerätään ne talteen ja tehdään niillä lämpöä ja energiaa.
Biopolttoaineen raaka-aineeksikin jätettä on kaavailtu. Taitaa vain keräily syödä lähes kaiken syntyvän polttoaineen.
Mutta silti: jätteen syntymistä on rajoitettava. Itse olen viehättynyt ns. elämänkaariajatteluun.
Jo tuotteen raaka-ainetta hankkiessa mietitään energiatarve, riittävyys, syntyvät jätteet (Talvivaara!).
Valmistuksen tarvitsema energia, syntyvät jätteet ja päästöt, työvoiman tarve? Tuotteen toiminnasta syntyvät ongelmat, energiantarve, tarvittavat lisärakenteet (esim. autosta tieverkko, lainsäädäntö, sairaalaverkko,...), päästöt, muut uhkakuvat esim luonnolle, ...
Ja loppusijoitusvaiheessa on ajateltava kierrätystä, uusiokäyttöä, ongelmajätteitä, sekajätteitä,...
Tavara kerrallaan näin ajateltuna, ja kulutus putoaa vuorenvarmasti - mutta kun kulutuksen kasvu pyörittää maailmaa, sairasta!
Kiva perintö tästäkin tulossa. Kummasta meidät muistetaan, elintason nostosta vai maailman monipuolisesta ja kekseliäästä tuhoamisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti