perjantai 15. marraskuuta 2013

Pisa vaarassa, kaatuuko...

Motivaatio, instruktio, varsinainen opetus, harjoittelu ja soveltaminen, kertaus.  Kontrolli.  Keinot vapaat.
Kaunis kaava, ja oppimistulosta syntyy.  Aikakaudesta riippumatta. 
Jos...

Yhteiskunta on suuresti ponnistellut, että tulosta ei syntyisi.  Monta tuhatta vuotta edistystä, 2000-luku alasajoa.
Mutta poliitikko on sumuttanut ja halukkaasti uskonut sumuttamiseen.  Kaikki on ollut kehittämistä - koko sana on tullut minulle kirosanaksi.  Kaikki kunnat ovat lapsimyönteisiä ja satsaavat koulutukseen.  Kaikki supistukset, keskittämiset, kurjistamiset, leikkaukset, hoitamattomuudet ovat palvelujen turvaamista. 

Isoin johtoajatus on:- Kun selvisitte viime kertaisista säästöistä, selviätte tästäkin.
Hetkinen: onkin kyse selviämisestä!  Kunnon virkamies tekee, poliitikkojen ohjeiden mukaan, esityksen, jossa selvitään mahdollisimman vähin vaurioin.
Ja ensi vuonna taas.

"Kehittämisen" yhteisvaikutus näkyy.  Esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisten oppimistaidot ovat selkeästi heikentyneet 2000 luvulla.
Diplomaattinen opettaja sanoi haastattelussa, ettei voi osoittaa selkeää syytä.
Minä voin, en ole viranhaltija, minun ei ole pakko toteuttaa suu sidottuna, yhä kurjemmissa oloissa hulluja päätöksiä virkavastuulla.

Poliitikko löysi selvän syyn.  No opettajahan se.  Opettaja ei voi selvitä enää "vanhoilla rutiineilla".

Poliitikon suurin - ainoa? - huolenaihe: miten käy Suomen PISA-tuloksen?

Olisiko mitään osuutta asiaan vaikka sisäilmaongelmilla, koulujen lakkauttamisilla ja yhdistämisillä, ryhmäkoolla, kehnoilla oppivälineillä ja materiaaleilla, oppilashuollon vajaatoiminnalla, siivouksen vähentämisella.  Olisiko synnytetty näillä keinoin vaikka asennetta kouluvastaiseksi?

Kerrankin on valtiovalta ja kunta ovat onnistuneet pyrkimyksissään!  Koulu on saatu kurjistetuksi!

Toinen tutkimus kertoo juuri oppilaan asenteista.  Yhä suurempi joukko ei ole lainkaan kiinnostunut koulunkäynnistä, yhä suurempi joukko ei näe siinä miltään yhteyttä elämään.
Tilalle on tullut vapaa-ajan tärkeys.
Ja vaikka sitä ei tässä sanottu, tietäähän sen, murkun: pelimaailma, SOME, elämän keskittyminen myöhäiseen.
Arjen rutiinit, määräajat (esim. yhteinen ateria), päivän rytmi olisivat olennainen osa kehitystä, elämän, mutta myös oppimisen kannalta
Lisää tähän ponnettomat vanhemmat, tulevaisuudesta epävarmat vanhemmat, arjen paineet.
Lisää myös keinoton koulu!

Pieni esimerkki tekniikasta sallittaneen.  Opetin historian koetta varten SSMK- lukutekniikan kuudennelle luokalle. Koko luokka sai niin hyvät numerot, että koe ei toiminut, ei erotellut jyviä ja akanoita.Syntyi into historiaan, ainakin hetkeksi.
(Silmäile, Syvenny, pikku tauko,  Muistele esim kappaleen alkujen tai kuvatekstien avulla.  Pidä pitkä tauko.  Kertaa, esim. läksyt tehden)

Koulun konstit?  Tukiopetus - ai laiskuuden paikkaamiseenko, sehän on tarkoitettu tilapäisen jälkeenjäämisen korjaamiseen, määrärahat poistettu.  Läksyparkki tms. penaltyboxi - lisääkö motivaatiota opiskella ko. ainetta, sama kuin laiskanläksy?  Klinikkaopetus, samanaikaisopetus - missä niihin on varaa?  Luokalle jättäminen, hyi: vuosi lisää on vuosi lisää kustannuksia.  Erityisopetus - puretaan normaalikoulun riesaksi (anteeksi sanavalinta, ihanat lapset).
Lapsi kokee tukitoimet lisätyöksi?  

Pikkukikat auttavat aikansa.  Olisiko aika muuttaa "kehittää" ja "edistää" synonyymeiksi, oikeasti.



Ei kommentteja: