- Kaksi olkipaalia ja kanisterillinen bensiiniä mukaan! luki muka vanhukselle tulleen kutsukirjeen lopussa. Vitsi?
Vitsi, huono vitsi, hevosenleikkiä. Mutta totta toinen puoli, talousmiehen asenne näkyy. Meille on uskoteltu eläkeläisen olevan pelkkä kuluerä ja loinen, joka kuluttaa työtätekevien rahat. Uskoteltu menestyksellä!
Väestöjakaumia katsoen todellakin eläkeläisiä on paljon ja heidän osuutensa lisääntyy koko ajan.
Ja sitten keksittiin huoltosuhde: ne jotka käyvät työssä, rahoittavat muka kaikkien muiden elämän.
Saatiin eläkeläinen työtävieroksuvien kanssa samaan kastiin kätevästi, siellä olivatkin jo työttömät, vammaiset ja muut erityisryhmät.
Pahin on tietenkin kunnan, valtion, seurakunnan tai muun julkisyhteisön eläkeläinen. Hänhän ei ole koskaan tuottanut mitään, hän on ollut aina ns. loistyössä. Hänhän ei ole tuottanut tuloja yhteisölleen, myytävää hyötyä. Mitäs sen väliä, jos työ on ollut elintärkeää. Ja nyt hän syö valtion rahoja tekemättä mitään! (Näin mitaten saatiin tutkimuksessa koulun tärkeimmäksi henkilöksi muutama vuosi sitten talonmies! Hän tuotti, ylläpiti sentään tervettä ja kallista kiinteistöä, esim. ope ei tuottanut mitään heti rahalla mitattavaa.)
Eläkeläinen on yleistys, niin kuin kaikki nimilaput. Meitä on moneksi, hyväkuntoisista hoidokeiksi, vauraista kansaneläkeläisiksi. Keskiarvoja katsoen kulutamme palveluja eniten, pitkäikäisinä yhä enemmän. Eläkeläiseen on kuitenkin lyöty valmiiksi joitakin leimoja: vajaatyökykyinen, kuluttava, ei tuottava, aina marisemassa, tarjousten perässä juoksija, tuke kaupassa ja liikenteessä.
Nuiva asenne on sisäänrakennettu jo ihmisen keräilyasteella ollessa: vanhuksen katsottiin olevan klaanille hyödytön, ja niin hän lähti yksin metsään tai vuorelle, eikä palannut.
Välillä vanhuus oli kunnioitettu asia. "Vanhin" sananakin tarkoitti johtajaa.
Unohdettiin pari pikkujuttua. Esimerkiksi se, että eläkeläinen itse ja hänen työnantajansa ovat maksaneet jo eläkkeensä ja paljon yli sen. Edes useampi lama ja rahastojen ja sijoitusten kurssitappio ei tätä muuksi muuta. Eivät eläkeläiset syö hyvisten rahoja vaan kuluttavat omiaan.
Seuraava polvi maksaa omat eläkkeensä.
Oikeasti voisi sanoa, että suurten ikäluokkien pitkäikäisiä eläkeläisiä on niin paljon, että seuraavan polven pitää varautua hieman suuremmalla eläkemaksuosuudella omiin eläkkeisiinsä. Avainsana on pitkäikäisiä: keski-ikä on noussut ja nousee, eläkeläinen on loisena pitempään.
Eläkepommia ei ole, sana on pelkkää markkinointia. On varautuminen, toki.
Eläkeläinen maksaa veroa, maksaa kovemmalla prosentilla kuin työssäkäyvä. Ja varsinkin, jos hän vielä käy töissä, lisäansio on korkeasti verotettua. Sotu-maksu on myös korkeampi. Monelle pikkukunnalle on taivaanlahja paluumuuttajana tuleva hyvin toimeentuleva eläkeläinen.
Ja, hyi, eläkeläinen ei kuluta, on tarkka rahoistaan - eikö, taitavat eniten esim. matkustaa. Pieneläkeläinen ei kuluta, kun ei ole varaa kuluttaa.
Työeläke (aluksi minulla nimellä varhennettu vanhuuseläke, nyt vanhuuseläke) on oiva juttu. Eläkkeellä tulee toimeen. Mutta...
Tällä hetkellä riittää, jos teen kaksi työpäivää viikossa. Silloin tulotasoni olisi suurin piirtein eläkettä edeltävä. Mutta tiedän, että eläke huononee vuosi vuodelta suhteessa palkkaan samalla kun rahan tarve lisääntyy kunnon huonontuessa. Indeksi olisi hieno juttu - taitettu indeksi ei ollut moniin vuosiin.
Pikkuongelma minulla, jos vertaa johonkin 600:n euron eläkkeeseen!
Meillä on ryhmiä, joista ei todellakaan ole huolehdittu, esimerkiksi koko elämänuransa kotona tehneet tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle "päässeet".
Merkillistä, täytän 65, olen ollut jo 5 vuotta eläkkeellä. Silti en samaistu eläkeläisiin, saati vanhuksiin. Mutta työstä vähitellen himmentelen itseni kokonaan irti, satupappana kyllä saatan koululla ja tarhalla vielä senkin jälkeen käydä.
Toivolla odotan kaverin pääsyä eläkkeelle - ja kauhulla sitä huimaa tulotason romahdusta, hänellä kun on isoja lovia eläkekertymässä.
Toivottavasti eläkeläinen on perheelleen tärkeä. En voi kyllin kiittää omia appivanhempiani tai omia vanhempiani ihan konkreetista työpanoksesta kaiken muun lisäksi.
Vitsi, huono vitsi, hevosenleikkiä. Mutta totta toinen puoli, talousmiehen asenne näkyy. Meille on uskoteltu eläkeläisen olevan pelkkä kuluerä ja loinen, joka kuluttaa työtätekevien rahat. Uskoteltu menestyksellä!
Väestöjakaumia katsoen todellakin eläkeläisiä on paljon ja heidän osuutensa lisääntyy koko ajan.
Ja sitten keksittiin huoltosuhde: ne jotka käyvät työssä, rahoittavat muka kaikkien muiden elämän.
Saatiin eläkeläinen työtävieroksuvien kanssa samaan kastiin kätevästi, siellä olivatkin jo työttömät, vammaiset ja muut erityisryhmät.
Pahin on tietenkin kunnan, valtion, seurakunnan tai muun julkisyhteisön eläkeläinen. Hänhän ei ole koskaan tuottanut mitään, hän on ollut aina ns. loistyössä. Hänhän ei ole tuottanut tuloja yhteisölleen, myytävää hyötyä. Mitäs sen väliä, jos työ on ollut elintärkeää. Ja nyt hän syö valtion rahoja tekemättä mitään! (Näin mitaten saatiin tutkimuksessa koulun tärkeimmäksi henkilöksi muutama vuosi sitten talonmies! Hän tuotti, ylläpiti sentään tervettä ja kallista kiinteistöä, esim. ope ei tuottanut mitään heti rahalla mitattavaa.)
Eläkeläinen on yleistys, niin kuin kaikki nimilaput. Meitä on moneksi, hyväkuntoisista hoidokeiksi, vauraista kansaneläkeläisiksi. Keskiarvoja katsoen kulutamme palveluja eniten, pitkäikäisinä yhä enemmän. Eläkeläiseen on kuitenkin lyöty valmiiksi joitakin leimoja: vajaatyökykyinen, kuluttava, ei tuottava, aina marisemassa, tarjousten perässä juoksija, tuke kaupassa ja liikenteessä.
Nuiva asenne on sisäänrakennettu jo ihmisen keräilyasteella ollessa: vanhuksen katsottiin olevan klaanille hyödytön, ja niin hän lähti yksin metsään tai vuorelle, eikä palannut.
Välillä vanhuus oli kunnioitettu asia. "Vanhin" sananakin tarkoitti johtajaa.
Unohdettiin pari pikkujuttua. Esimerkiksi se, että eläkeläinen itse ja hänen työnantajansa ovat maksaneet jo eläkkeensä ja paljon yli sen. Edes useampi lama ja rahastojen ja sijoitusten kurssitappio ei tätä muuksi muuta. Eivät eläkeläiset syö hyvisten rahoja vaan kuluttavat omiaan.
Seuraava polvi maksaa omat eläkkeensä.
Oikeasti voisi sanoa, että suurten ikäluokkien pitkäikäisiä eläkeläisiä on niin paljon, että seuraavan polven pitää varautua hieman suuremmalla eläkemaksuosuudella omiin eläkkeisiinsä. Avainsana on pitkäikäisiä: keski-ikä on noussut ja nousee, eläkeläinen on loisena pitempään.
Eläkepommia ei ole, sana on pelkkää markkinointia. On varautuminen, toki.
Eläkeläinen maksaa veroa, maksaa kovemmalla prosentilla kuin työssäkäyvä. Ja varsinkin, jos hän vielä käy töissä, lisäansio on korkeasti verotettua. Sotu-maksu on myös korkeampi. Monelle pikkukunnalle on taivaanlahja paluumuuttajana tuleva hyvin toimeentuleva eläkeläinen.
Ja, hyi, eläkeläinen ei kuluta, on tarkka rahoistaan - eikö, taitavat eniten esim. matkustaa. Pieneläkeläinen ei kuluta, kun ei ole varaa kuluttaa.
Työeläke (aluksi minulla nimellä varhennettu vanhuuseläke, nyt vanhuuseläke) on oiva juttu. Eläkkeellä tulee toimeen. Mutta...
Tällä hetkellä riittää, jos teen kaksi työpäivää viikossa. Silloin tulotasoni olisi suurin piirtein eläkettä edeltävä. Mutta tiedän, että eläke huononee vuosi vuodelta suhteessa palkkaan samalla kun rahan tarve lisääntyy kunnon huonontuessa. Indeksi olisi hieno juttu - taitettu indeksi ei ollut moniin vuosiin.
Pikkuongelma minulla, jos vertaa johonkin 600:n euron eläkkeeseen!
Meillä on ryhmiä, joista ei todellakaan ole huolehdittu, esimerkiksi koko elämänuransa kotona tehneet tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle "päässeet".
Merkillistä, täytän 65, olen ollut jo 5 vuotta eläkkeellä. Silti en samaistu eläkeläisiin, saati vanhuksiin. Mutta työstä vähitellen himmentelen itseni kokonaan irti, satupappana kyllä saatan koululla ja tarhalla vielä senkin jälkeen käydä.
Toivolla odotan kaverin pääsyä eläkkeelle - ja kauhulla sitä huimaa tulotason romahdusta, hänellä kun on isoja lovia eläkekertymässä.
Toivottavasti eläkeläinen on perheelleen tärkeä. En voi kyllin kiittää omia appivanhempiani tai omia vanhempiani ihan konkreetista työpanoksesta kaiken muun lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti