Luin nettilehteä. Ilahduin positiivisista uutisista.
Luin tarkemmin. Ja tein, niin kuin TM-mietiskelyä syvästi harrastanut vanhempi herrasmies neuvoi, ajattelin ajatuksen loppuun, so. kävin läpi syntyvät assosiaatiot päässäni. Osan kirjasin.
Lumi teki Linnoituksen adventin. Odotettu lumi tuli vihdoin, Linnoituksen maisema muuttui joulumaisemaksi ja adventtikynttilät syttyivät. Kelpaa ihmisten tassutella joulutunnelmaan ja puoteihin, myyjäisiin.
Ja heti perään useita otsikoita sähköjen katkeamisista, montako tuhatta sähkötöntä taloutta missäkin.
Lumi tuli taas hirmuisessa tuulessa, tällä kertaa Oskari-nimisenä myrskynä. Otsikko kertoi myös hirmuisen huonosta ajokelistä, juttu kertoi liukkaudesta ja pöllyävästä ja tuulessa kieppuvasta lumesta. Sähkö piilotetaan varmasti jollain aikataululla maan alle, maksaa pitää sähköturvallisuudesta. Miten tien saa piiloon?
Taas keli aiheutti ojaanajoja ja onnettomuuksia, ei suinkaan olosuhteista piittaamaton autoilija. Ilolla ajattelen kuutostien vaihtuvia nopeusrajoituksia ja kahta kaistaa suuntaansa - kunnes tie kapenee Törölän kohdalla.
Työttömyyden kasvu hidastui hieman. Positiivista - hetkinen, luepa tarkemmin: työttömyys siis edelleen kasvaa, kasvu vain hidastuu.
Työttömyys kasvaa ihan varmasti vielä enemmän, kunhan "julkistalouden kestävyysvajetta" korjaavat 6 miljardia leikataan vuoteen 2017 mennessä. Uusi tilanne, työttömyys kasvaa myös aloilla, joilla ennen oli taattu ja turvattu yhteiskunnan työpaikka.
Työ on edelleen tarpeellista, sitä on yhtä paljon kuin ennenkin, nyt vain ajetaan tilanteeseen, jossa siitä selvitään juuri ja juuri. Laatu pudotetaan mm. pätevyysvaatimuksia alentamalla, mutta ennen muuta tekijöitä vähentämällä.
Aivan varmasti osa työpaikoista siirtyy yksityisen tehtäviksi, varsinkin palvelupuolella. Kuka niitä palveluja ostaa, tarvitsija vai se, jolla on varaa? Säästetään siis kansalaisen tasa-arvosta myös.
(Toisen messun arvoinen asia on julkisen alan päällekkäisyyksien poistaminen, oikea järkeistäminen.)
Syntyvät palvelut ovat myös sitä toistemme selän pesemistä, tuottamatonta työtä esimerkiksi kauppatasetta ajatellen.
Luulen, että työttömyyttä ja kestävyysvajetta koskevat uutiset eivät tartu silmään, ne ohitetaan, ne ovat taas tuota jokapäivää, niihin turrutaan. Ei uutta. Eiväthän ne koskekaan kuin meitä jokaista, tavalla tai toisella. Joko olemme työttömiä tai maksamme korkeampaa kassamaksua ja veroa.
Positiivista on myös, kuinka Kari-Pekka Kyrö haluaisi takaisin valmentaja- ja toimitsijatyöhön.
Hirmuinen ajatusketju tästä positiivisuudesta seuraa.
Huippumies - kunnes jäi kiinni.
Oliko Suomen joukkueen doping-sekoilu Lahdessa vain vallitsevan käytännön hölmö ja amatöörimäinen paljastuminen vai oliko kyseeessä vain suomalaisten doping?
Miten vain, aina palaa mieleen Paavo M. Petäjän synkkä ja punainen naama, joka oikein hyvin symbolisoi omia tuntemuksia.
Tämä käry muutti omaa asennettani urheiluun ratkaisevasti, luulen myös monen muun suomalaisen kokeneen asian ihan henkilökohtaisena ja kansallisena loukkauksena. Hiihto on pyhä asia!
Enää en luota yhteenkään tulokseen, ennätykseen, mitaliin, en osaa iloita, ennen kuin testit on tehty.
Ammattilaiset suorittavat rahan takia, menestystä on tultava, konstilla tai toisella.
Kaikki huippuosaaminen, kallis koulutus, millä mömmöjä tehdään, käytetään, käyttöä peitellään. Epärehellisyys, ainainen syyttömyys. Älytön määrä julkisuutta. Kohtuuton yhteiskunnan rahan- ja ajankäyttö asian valvomiseen, testeihin, vatvomiseen ja oikeudenistuntoihin samaan aikaan, kun oikeusturva vaarantuu ns. tavallisilta ihmisiltä, kun oikeus on niin hidas.
Vain pari esimerkkiä. Vain tavallinen maanantaiaamun lehti.
Olenko negatiivinen ihminen ja näen kaikessa rumaa - vai onko sitä kaikessa.
Luin tarkemmin. Ja tein, niin kuin TM-mietiskelyä syvästi harrastanut vanhempi herrasmies neuvoi, ajattelin ajatuksen loppuun, so. kävin läpi syntyvät assosiaatiot päässäni. Osan kirjasin.
Lumi teki Linnoituksen adventin. Odotettu lumi tuli vihdoin, Linnoituksen maisema muuttui joulumaisemaksi ja adventtikynttilät syttyivät. Kelpaa ihmisten tassutella joulutunnelmaan ja puoteihin, myyjäisiin.
Ja heti perään useita otsikoita sähköjen katkeamisista, montako tuhatta sähkötöntä taloutta missäkin.
Lumi tuli taas hirmuisessa tuulessa, tällä kertaa Oskari-nimisenä myrskynä. Otsikko kertoi myös hirmuisen huonosta ajokelistä, juttu kertoi liukkaudesta ja pöllyävästä ja tuulessa kieppuvasta lumesta. Sähkö piilotetaan varmasti jollain aikataululla maan alle, maksaa pitää sähköturvallisuudesta. Miten tien saa piiloon?
Taas keli aiheutti ojaanajoja ja onnettomuuksia, ei suinkaan olosuhteista piittaamaton autoilija. Ilolla ajattelen kuutostien vaihtuvia nopeusrajoituksia ja kahta kaistaa suuntaansa - kunnes tie kapenee Törölän kohdalla.
Työttömyyden kasvu hidastui hieman. Positiivista - hetkinen, luepa tarkemmin: työttömyys siis edelleen kasvaa, kasvu vain hidastuu.
Työttömyys kasvaa ihan varmasti vielä enemmän, kunhan "julkistalouden kestävyysvajetta" korjaavat 6 miljardia leikataan vuoteen 2017 mennessä. Uusi tilanne, työttömyys kasvaa myös aloilla, joilla ennen oli taattu ja turvattu yhteiskunnan työpaikka.
Työ on edelleen tarpeellista, sitä on yhtä paljon kuin ennenkin, nyt vain ajetaan tilanteeseen, jossa siitä selvitään juuri ja juuri. Laatu pudotetaan mm. pätevyysvaatimuksia alentamalla, mutta ennen muuta tekijöitä vähentämällä.
Aivan varmasti osa työpaikoista siirtyy yksityisen tehtäviksi, varsinkin palvelupuolella. Kuka niitä palveluja ostaa, tarvitsija vai se, jolla on varaa? Säästetään siis kansalaisen tasa-arvosta myös.
(Toisen messun arvoinen asia on julkisen alan päällekkäisyyksien poistaminen, oikea järkeistäminen.)
Syntyvät palvelut ovat myös sitä toistemme selän pesemistä, tuottamatonta työtä esimerkiksi kauppatasetta ajatellen.
Luulen, että työttömyyttä ja kestävyysvajetta koskevat uutiset eivät tartu silmään, ne ohitetaan, ne ovat taas tuota jokapäivää, niihin turrutaan. Ei uutta. Eiväthän ne koskekaan kuin meitä jokaista, tavalla tai toisella. Joko olemme työttömiä tai maksamme korkeampaa kassamaksua ja veroa.
Positiivista on myös, kuinka Kari-Pekka Kyrö haluaisi takaisin valmentaja- ja toimitsijatyöhön.
Hirmuinen ajatusketju tästä positiivisuudesta seuraa.
Huippumies - kunnes jäi kiinni.
Oliko Suomen joukkueen doping-sekoilu Lahdessa vain vallitsevan käytännön hölmö ja amatöörimäinen paljastuminen vai oliko kyseeessä vain suomalaisten doping?
Miten vain, aina palaa mieleen Paavo M. Petäjän synkkä ja punainen naama, joka oikein hyvin symbolisoi omia tuntemuksia.
Tämä käry muutti omaa asennettani urheiluun ratkaisevasti, luulen myös monen muun suomalaisen kokeneen asian ihan henkilökohtaisena ja kansallisena loukkauksena. Hiihto on pyhä asia!
Enää en luota yhteenkään tulokseen, ennätykseen, mitaliin, en osaa iloita, ennen kuin testit on tehty.
Ammattilaiset suorittavat rahan takia, menestystä on tultava, konstilla tai toisella.
Kaikki huippuosaaminen, kallis koulutus, millä mömmöjä tehdään, käytetään, käyttöä peitellään. Epärehellisyys, ainainen syyttömyys. Älytön määrä julkisuutta. Kohtuuton yhteiskunnan rahan- ja ajankäyttö asian valvomiseen, testeihin, vatvomiseen ja oikeudenistuntoihin samaan aikaan, kun oikeusturva vaarantuu ns. tavallisilta ihmisiltä, kun oikeus on niin hidas.
Vain pari esimerkkiä. Vain tavallinen maanantaiaamun lehti.
Olenko negatiivinen ihminen ja näen kaikessa rumaa - vai onko sitä kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti