perjantai 18. marraskuuta 2011

Paavo presidentiksi

Paavo Arhinmäki lupautuu ehdokkaaksi. Jo oli aikakin. Jo kuukausia ovat ehdokkaat saaneet julkisuutta niin itselleen kuin taustaryhmilleen, ja meidän Paavomme julkisuus on samaan aikaan lähinnä osallistumattomuutta Musiikkitalon avajaisiin.

Paavoja piisaa. Kenestäkään ei tule presidenttiä...

Vasuri-Paavo on varmasti näistä Paavoista aidoin.

Jalasmökki-Paavo ei kelpaa aidosti edes omilleen, on ottanut sellaisia irtiottoja oman puolueensa toimia vastaan, että aitoa kannatusta ei ole edes puolueen sisällä kuin parissa oikein peruskepulaisessa piirissä. Mutta onpahan hän ihan kuin oli Mikojan naapurissa: oli mikä vain linjamuutos, kukas se sieltä taas ponnahtaa näkyville!

Iso Paavo taas on jyrä, mistään piittaamaton opportunisti, töksäyttelijä äksyilijä. Kummasti vaalitilanne panee muka-hymyilemään ja perustelemaan asioita.
Olisiko tämä ollut hyvä Euroopan kuningas - mielestäni ainakaan Suomen Isäksi hän ei sovi, mielipidejohtajaksi ja tasapuoliseksi. Valtiomies (menneeltä) asemaltaan, ei kyvyiltään?

Kuvittele Soini edustamassa Suomea presidenttinä, so. Suomen julkikuvana.
(Tukin korvani, en kestä avunhuutojasi). Suomi on tietysti eksoottinen maa monelle, mutta junttius ei oikein taida enää olla muodissa muualla kuin amerikkalaisissa red neck-piireissä ja Suomessa. Joo, oikeasti puuttuu enää Hankkija-lippis. Ymmärrän toki, kyse on imagesta, jopa tahallaan ylläpidettävästä kuvasta - sopii ehkä muihin vaaleihin.
Mielipidejohtaja - hei, onko oikeasti mielipiteitä sutkautusten takana. Toimia ei ainakaan ole.

Pieniä ehdokkaita riittää. Pieniä? Koko pienuus on siinä, että puolue on "väärä", vaikka aatemaailma ja toimet olisivat suuriakin. Profiloitua pitää silti, ehkä vaalityössä voi tarjoilla edes hiukan hyviäkin ajatuksia. Pelkäänpä kuitenkin pahoin, että vaalitilanne liikaa yhtenäistää ehdokkaita. Mutta kun ei oikeasti ole toivoakaan valinnasta, toivon - enkä muuta edes epäile - että ainakin Arhis sanoo, mitä ajattelee, eikä huoraa aatettaan hymistelemällä. Haavisto taas on jo pelinsä pelannut, kun "me" heterot niin pelkäämme.

Presidentiksi näistä kuka vain, kunhan ei maamme kuvan pilaavaa moukkaa. Eipä tule.

On vielä se yksi, lausuntoautomaatti, joka on puolueensa kannastakin irrotellen ruvennut olemaan koko kansan viisas jo kauan sitten.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse ihmetteln että vasemmisto edes asetti oman ehdokkaansa. Juu paavo, no. olisis oikeastaa loistava näpäytys presidenttinä. Ei sllä etten kunnioittaisi miestä ja ajatuksiaan mitä ei moni edes omassa puolueessa tee. En vain ymmärrä miksi ette menneet Haaviston taakse?
Mies on jo tehnyt Helvetin paljon sellaista puolueen ulkopuolella mistä vas vain unelmoi. On sellainen kuva jota Nykyvasemmisto yrittää esittää henkilöityneenä. Miksi siis ei tukea ehdokasta joka ei ehk ole omaa puoluetta edustava. mutta henkilönä, edustaa kaikkea sitä mitä vasemmiston pitäisi olla.

Markku Aalto kirjoitti...

Olennainen syy omaan ehdokkaaseen ei ole saada omaa presidenttiä. Tärkeää on saada julkisuutta ja osata käyttää se oikein. Tämähän on peliä kunnallisvaaleja varten, oikeastaan halpaa vaalityötä.
Itse olisin tahtonut Outi Ojalaa kehiin.
Haavisto olisi hyvä ja tasapuolinen vaikka presidentiksi. Mutta kuka uskoo puolueeseen, jolla ei ole profiilia omaan ehdokkaaseen edes?
Voimme nähdä senkin ihmeen vielä, että vasurit äänestävät toisella kierroksella Niinistöä - varmistavat,
ettei Soini mene läpi!
Kiitos kommentista! Markku