keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Voimakaksikko

Oppimassa oltiin taas. Opin esimerkiksi, kuinka monta kertaa voi lukea saman kaupallisen tiedotteen. Väsymättä. Onhan lelumainoksessa niin monta autoa, niin monta Leon ällää, kolmosia ja muuta tärkeää. Ja , oi ei, jopa rikkinäinen auto ja punainen auto. Joka kuva täytyy tarkkailla, suurinta osaa lehdestä tulee kommentoida. Kaikki värit tunnetaan ja laskeminen kiinnostaa. Eikä vielä ole onneksi syntynyt yhteyttä kuvan ja ostettavan tuotteen välillä - ensi vuonna lelulehdet lienevät heti piilossa?

Sain pulauskunniamerkkejä molemmille rinnuksilleni. Sain juhlavieraita: ihan pieni poika osasi olla hurmaava myös ravintolassa, vaikka tuoli oli huono - no se tuskastunut isompi sitten menikin laivaan ja jätti kaiken ruoan koskematta, mutta kuvittele nyt kaksivuotiasta esimerkiksi odottamassa ruokaa lähes tunnin.

Se ihan pieni osaa jo vaikka mitä. Hän mm. opetti vaarille pelin: vaari kokoaa palikoista tornin, ja Otso kajauttaa Brio-ratapätkällä nurin. Otso osaa myös seisoa tukea vasten, vaikkapa vaarin mahaa vasten ja hytkyä. Ja meillä miehillä on ihan omat jutut, mörinät ja kiekumiset, joita sopii nauraa räkättää. Ja otso selvästi tuntee vaarin, tulee aktiivisesti ja halukkaasti luo, haluaa syliin - ja tekee siitäkin vitsin, haluaa ensin äidin syliin, heti vaarin syliin, takaisin äidille ja nauraa räkättää.

Se vauhdikkaampi oppii potalle: melko saavutus on kesken päiväunien nousta kakalle! No, hakusessa vielä, mutta ilo ja palkka pottaan tehdystä tekee ihmeitä.

Uskomatonta on, miten tarkkaan kaksivuotias tietää esimerkiksi suuntia ja eri asioiden paikkoja. Tietysti täytyy tietää, missä on se rikkinäinen auto, jossa ei ole "kongea" (rekisterilaatta): - Oi ei, auto rikki. Ei saa ajaa! Ei konge! Tai pitää millilleen tietää, missä kaupan kohdassa on se sininen mehu. Tai mihin suuntaan mennään, kun mennään puistoon ajamaan mopolla. Ja kotona tiedetään tarkkaan, mikä auto on pianon alla tai mikä autopalapelin pala kuuluu mihinkin - ja se peli ei ole mikään helppo.

Siinä tuota tuli taas annos elämäniloa ja saamisia elämältä. Voi että on kiva olla se Piijja, joka kelpaa molemmille. Seuraava annos tätä merkitystä saadaan joulun aikaan, kun pojat tulevat hoitamaan vaaria Lappeenrantaan. No tulevat ne vanhemmatkin...

Ja olisi se kiva laittaa kuviakin, mutta...

Ei kommentteja: