Keskity. Ajattele asia loppuun ennen siirtymistä seuraavaan. Hyväksy myös negatiiviset mielikuvat, älä sensuroi päätäsi.
Mutta kun ne muistot varhemmista "pyhistäni" ovat enimmäkseen vain välähdyksiä, hetkiä, hyvin pieniä sirpaleita. Vaarini esimerkiksi muistuu tekeminään ryijyinä ja tyynynpäällisinä, isoina karviaisina, raskaina oviverhoina, mummilan hiukan palaneena seinänä, omenansiemeninä tikkuaskissa hellan huuvan reunalla, keppinä, jolla
meitä hulttioita heristettiin alas pihakeinun päältä. Yskivä vanhus - siis melkein kolme vuotta nykyistä minua nuorempi, äiti kuunteli hautajaiskelloja synnytyslaitoksella marraskuussa 1952 - jota ei saa häiritä. Mikä oli tämä ihminen oikeasti, mitä ajatteli, millaisia arvoja oli?
Ukki-Pekka oli semmoinen rempseä ja iso, hyvä piirtäjä, niin kova kalamies, että jo tuloiltana painui ongelle Halkosaareen. Tai oli hän myös paloauto Joensuun kadulla, auto, josta pienelle pojalle heitettiin vappuna karkkia, vappuhuiska. Mikä oli se uniformu verannalla (suojeluskuntapuku), mikä oli separaattori, miten kuorma-autovarikko liittyy tähän mieheen? Sairas mies ja raidallinen yöpuku. Mikä mies oikeasti oli tämä "Kitteen kunnan esmies" ja osuuskaupanhoitaja, agentuuriliikkeen pitäjä, kaappijuoppo?
Ida-mummi oli vuosittainen vierailu Joensuussa, ruoan kummastelua, komentelua, linja-autolla tullut paketti. Mutta oli hän mukana juhlissa kotonakin, ja varsinkin pitoja valmisteltaessa kovastikin läsnä. Ja olipa hän pitkään sitten meillä asumassakin, pyörätuolin vanki.
Martta-mummi oli oikeasti osa perhettämme ja aina läsnä. Eihän tätä silloin mitenkään tajunnut, mutta varmaan on ollut valtava apu hänestä koko ajan kasvavalle perheelle.
Hän on todella paljon vaikuttanut minuun, vaikka useinkin kiertotietä, jopa kapinan kautta.
Joskus hänestä julkaisen ihan kokonaisen jutun. Nyt kuitenkin vain ihmettelen, miten Salama-yhtiön prokuristi noin vain heittää vahvan naisen uransa ja asemansa ja siirtyy metsänhoitajan vaimoksi, tiukaksi monen tilan emännäksi tai palkattomaksi piiaksi perheeseen, jonka isää (lapsista sanottiin "mölfästi", "pukessööri" isästä) hän ei koskaan edes oikein oppinut hyväksymään.
Ketjua riittäisi. Mutta kun muistot ovat minun, säästän teitä.
Mutta kohtuullisen vainajatahdin jälkeen kulunut vuoden pituinen aika on ollut aika kohtuuton, viidet hautajaiset, joukossa myös minulle todella tärkeiden ihmisten muistojuhlat.
Toivottavasti itse osaan tehdä hyviä välähdyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti