EU saa kehuja

Vihdoinkin!
Jonkinlainen tehoisku epäeettisen, jopa valheellisen markkinoinnin lopettamiseen on taas
kerran tekeillä. Noin 40 000 ruoka- tai ravintonimikettä tutkitaan, ja vain niillä on oikeus käyttää markkinoinnissaan vaikutustietoja, joilla on todellisia, tieteen keinoin todennettavia vaikutuksia. Ilokseni kuulin, että vitamiinit, xylitoli ja kasvisterolit kuuluvat autuutettuihin, vaikka työ on vasta aluillaan. Hyvä EU!

Taas kerran, niin. Nykyisenkään lainsäädännön mukaan ei saa kertoa epätotuuksia. No kukapa niitä: ostajahan uskoo, placebo tekee jotakin ja markkinat vetävät. Jos mainos joudutaan vetämään pois, osa ihmisistä on jo uskonut siihen kuitenkin ja tuote on tuttu.
Ihan selvä vale on esimerkiksi energiansäästölamppujen kestoikä: normaalikäytössä ne eivät vuorenvarmasti kestä luvattua 12 vuotta - kesto on kai vakioiduissa laboratorio-oloissa, viileässä, sammuttamatta välillä? Nyt jo on menossa esimerkiksi kolmas lamppu kahden vuoden sisään keittiössä. Onko yksittäisen kuluttajan nostettava meteli, vai olisiko viranomaisten itse oltava aktiiveja?

Rajojen veto tulee edelleen olemaan vaikeaa. Miten voit puuttua vaikkapa runsauttavaan tai kaareuttavaan? Tai kun tahallaan mennään todella överiksi, kun tahallaan vitsinä kerrotaan asia, se jää kuitenkin kytemään, hyvänä esimerkkinä TV:ssä pyörineet hauskat olutmainokset. Tai kun luodaan mielikuva, sinällään mitään väittämättä, so. sanat puuttuvat eli mihinkään ei pääse kiinni, mainos vaikuttaa.
Kun tunnettu henkilö käyttää (käyttääkö?) tuotetta, sen täytyy olla parempi.

Markkinointiin on rakennettu valtava verkosto, jota emme edes tajua markkinoinniksi.
Esimerkiksi erilaiset kilpailut, levylistat, ohjelmat kertovat mielikuvallemme, mihin pitää pyrkiä. Pelkkiä sisustus-, muoti ja ruokaohjelmia pyörii koko ajan TV:n täydeltä sekä aikakauslehdissä. (Eihän ärsytä, että ne samat julkkikset näkee kaikessa
tarjonnassa, varmaan jossain vaiheessa eduskunnassa lopulta.)

Toistolla on tehoa. Kun meille tarpeeksi monta kertaa näytetään tietty tuote, se on tuttu, jopa mainos voi sanoa "TV:stä tuttu", ja ostammekin sen, oli se sitten hyvä tai huono. Kauppias tekee tarjouksen, ostamme, ja tuote onkin taas se oma ja tuttu seuraavalla kerralla. Kauppa sijoittaa tuotteet ovelasti ja johdattelee meitä itse valitsemaan! Värilläkin on väliä, esimerkiksi vihreä on meille mielikuvan mukaan kestävää kehitystä, ja varmasti markkinoija tietää esimerkiksi värien huomioarvot ja symboliarvot. Mikä teho musiikilla onkaan, itsekin pidän esimerkiksi melodiasta Kun taas saapuu hetki sii-nii-nen. Jopa musakki tutkimusten mukaan lisää ostamistarvetta, niin uskomattoman tylsää taustamelua kuin se onkin. Kahvinteon yhdistäminen loistavaan ammattitaitoon puhuttelee minua myös.

Haluamme uskoa mainoksiin! Haluamme olla terveempiä, hoikempia, ikuisesti nuoria, tuuheatukkaisia, tyylikkäitä. Haluamme kotiemmekin olevan tietyn mielikuvan mukaisia, haluamme koko elämämme näyttävän ulospäin - niin miltä? Meihin on rakentamalla rakennettu kuva siitä, mistä haaveilemme, millainen pitää olla, jotta kelpaisin kaltaisilleni. Siis haluamme jotakin, mitä ne kuuluisat markkinat ovat meihin sisäänrakentaneet. Siis ostamme tuotteita, joita kaikkien pitää ostaa ollakseen kaikkea tuota. Miettimättä, sinisilmäisinä, enemmän tai vähemmän vietävinä.
Muoti on kirosana ja mielikuva on vaarallisin asia markkinoinnissa, ei kenties yksilölle, mutta maailmalle, kun tämä länsimainen elämänmalli, so. kulutuksen ainaiseen kasvuun perustuva talous on surma ekosysteemille levitessään ihan kaikkialle.
Jo nyt elämme moninkertaisesti yli maapallon kapasiteetin.

Pääsin kehumaan EU:ta, ohhoh! Elintarvikkeiden tutkimus olkoon kuitenkin vasta alkua.
Jos isoon maailmankuvaongelmaan ja markkinoiden kasvuun ainoana talouskeinona ei puututa, on ihan turhaa näpertelyä kokoustaa esimerkiksi ilmastonsuojelun tai muun ympäristönsuojelun merkeissä.

Mutta saahan poliittisia pisteitä...

Downshiftaajat ovat ehkä tällä asialla? Wall Streetin mellakoijat yrittävät ainakin.
Kuunteleeko kukaan? Luulenpa, että "nyt on niin vaikea taloudellinen tilanne, että pitää tukea markkinoiden kasvua" jälleen kerran, vaikka nyt olisi oikeastaan aika hyvä tilaisuus maailmalla luopua turhasta.

Mistäpä itse olen luopunut?