Huipulla

Tarhan pappa on pedakoomisen uran huippu: joko osaat olla lasten kanssa - tai sitten et. Muutenhan tuossa open uralla ei juuri etenemään päässytkään.
Harvalle riittää rehtorinpaikkoja (Minun olisi (?) se Hovinpellon koulu, jonka piti alkaa -85).

Toinen vaihtoehto olisi lisäpätevyyden kautta saatu "yleneminen" yläkoulun puolelle.
Oikein en halunnut murkkuikäisten tunneille pitämään esimerkiksi neljä kertaa täsmälleen samaa tuntia.

Hallintoon, siis irti luokasta, harva haluaa, sitä paitsi lääninhallituksen kouluosastot ovat menneen ajan lumia ja virastossakaan ei monta tarvita.
Niinpä niitä hyviä opettajia jääkin riviin tekemään sitä varsinaista opetusta ja kasvatusta. Hyvä niin. Urakehitys on määrävuosikorotuksia ja ikälisiä, eikä lisäpätevyys olennaisesti näy rahana. Palkka on mitä on, ns. sosiaalista palkkaa, sitä, mihin yhteiskunta opettajan rankinglistalla sijoittaa muualla kuin juhlapuheissa. Eipä ole kumma, että opettajankoulutus johtaa usein vaikka kirjaesittelijäksi tai jonkin järjestön toiminnanjohtajaksi.
Naisen palkka, kakkoshuoltajan palkka, kutsumustyöntekijän palkka?

Pääseehän sitä toki muuallekin opettamaan. Itselle sattui kivasti: olen saanut olla aineopettajana silloisessa päällystöopistossa. Samoin kesätyö rannalla antoi yhden lukuvuoden lisäleipää aikuisten uimakoulun opettajana Työväenopistossa.
Ja vapaaehtoistyössäkin olen aika usein kouluttajana, useimmiten jopa koulussa.

Kun olet hyvä työntekijä, työnantajalla tulee houkutus sijoittaa sinut esimiestehtäviin. Oletus on, että olet hyvä myös esimiehenä.
Mutta kun se ei näin mene. Se hyvä työntekijä hyvin tunnollisena tekee itse, ei vaadi muilta samaa. Hän valvoo toisen työt, mutta korjaa itse, tekee itse urakan valmiiksi. On tietysti sitten väsynyt, stressaantunut ja vittumainen ja huono esimies tai vaihtoehtoisesti kusetettava lepsu. Ja pitäisi ne tilaukset, kirjanpito, kokoukset, ihmissuhdeasiat,työmääräykset ja se työnjohtokin tehdä.

Kaikissa isoissa organisaatioissa näitä esimiesasemassa olevia piisaa.
Työnantaja ei oikein voi heitä syrjäyttääkään, monestakaan syystä. Niinpä tehdään sivuraide, jolle tämä huono esimies tyrkätään tekemään jotakin näennäisesti tärkeää,
so. syrjäytetään kunniallisesti tekemästä vahinkoa.

Tämän ilmiöon oikein saanut nimenkin, se on Peterin periaate. Jos vähän kurkistat esimerkiksi kaupungin virkanimikkeiden taakse, saatat löytää helposti tällaisia viranhaltijoita. Muitakin sivuraidesyitä on: alkoholin työtä haittaava käyttö, oman työn estävä pysyvä sairaus, kuntaliitosten virkasijoittelut, urheilijoiden palkitseminen hyvillä paikoilla, töiden tettäminen projekteina,...

Kuva on miehestä,joka on taatusti huipulla, mutta silti pyrkii aina vaan ylöspäin.