Uusi vuosi, uusi vuosikymmen. Olen elänyt 40-, 50-, 60-, 70-, 80- , 90-, 00- ja 10-luvuilla eli äkkiä katsoen taidan olla 80-vuotias.
Ja voin jotakin luvatakin: kunnostan potkukelkan pikku-ukkelin tarpeisiin, samoin lumikolan.
Ensi talvena täytyy päästä ajelemaan ja vaarin pitää saada apua lumitöihin.
Sain mukin, jossa on pieni poika vaarin sylissä ja tekstinä kova velvoite: - Näytä minulle maailma!
Mikään ei ole mieluisampaa. Realistina sanoisin, että jokainen itsekin näkee vain sen, mikä juuri hänen luolansa suuaukosta näkyy - sentään olen jo aivan suulle mielestäni päässyt näköalaa laajentamaan.
Oikein kuvittelee jo esimerkiksi marjaretkiä tai kevätpuron ihmettelyä tai...
Kuuluisi tietysti arvioida mennyttä vuotta. Isoin ilo oli tietysti Leo Onni Ilmarin syntyminen.
Oli ja on ilo seurata kehitystä ja nähdä aina vaan uteliaammat silmät. Ja vaari saa ihan aitoa hymyäkin aikaan. Ja vaikka parhaat jouluvalot ovatkin vävyn auton takavalot (Kurosen Matin viisautta), ne takavalot kertovat, että meillä on käyty ja käydään.
Kuva on apesta ja vävystä suolla joulupäivänä.
Suurin pettymys oli Kööpenhaminan kokous.
Henkilökohtaisia pahan mielen aiheita on toki kosolti, mutta ne ovat henkilökohtaisia.
Sitäpaitsi pars pro toto, pienet murheet hukkuvat siihen, että kokonaisuus on onnellinen.
Vuosi oli hyvä siinä isossa jonossa.
Surutta uutta vuotta päin! Haasteita on jo ladattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti