Maailmanloppu

Maa järisee. Kuolemaa, sekasortoa. Ja tietysti siellä, missä muutenkin on kurjuuttaja köyhyyttä ja sen lisäksi mitä suurin epävakaus yhteiskunnassa.

Alkoi Obama lunastaa ennalta saamaansa rauhanpalkintoa, hän käski kaikkien virkamiesten ensisijaiseksi kohteeksi Haitin. Ja tuhannet amerikkalaiset sotilaat ovat jo, siis heti, etsimässä, raivaamassa, järjestystä ylläpitämässä. Miten sattuikin lentotukialus pyörimään lähivesillä, olisiko Kuuban vahtimisella mitään tekemistä asian kanssa? Amaid näkyy lukevan aikamonen avustuslaatikon kyljessä. 300 miljoonaa dollaria on USA toistaiseksi luvannut apuun.

Suomen apu 1,2 miljoonaa euroa, näyttää aika mitättömältä. Mutta kohdentaminen ei ole mitä sattuu eikä apua vain roiskita: logistiikan ohjaus sataman ja päälentokentän vaurioiduttua on iso juttu. Liikkuva kenttäsairaala ei tietenkään kolmea miljoonaa ehdi auttaa, mutta on asiantuntevine henkilökuntineen juuri Suomen näköinen panos.

Mannerlaatat taas liikahtivat. Mikä panee ihmisen asettumaan juuri siihen? Haitissa kyse ei tainnut olla edes valinnasta: lähinnä ranskalaisten orjien jälkeläiset tätä Hispaniolan saarta asuttavat. Mutta esimerkiksi kalifornialaiset tietävät asuvansa siirrosalueiden seassa, onpa vakavissaan ennustettu suuren osan Kaliforniaa liukuvan Tyynen meren laatan mukana irti mantereesta jopa. Mutta kun ilmasto ja elintaso Kaliforniassa ovat juuri sitä, mitä halutaan - ja kukapa kotoaan lähtisi.

Sympatiaa ja apua Haiti saa. YK (mikä sen järjestö vai ECOSOC?) on koordinoija ja syytä onkin, ettei apu kumuloidu vain aina samoille tai mene vääriin taskuihin tai epätarkoituksenmukaisiin asioihin. Järjestöt ovat hereillä, näkyy Unicefkin kirjelmöineen.

Todennäköisesti lamaoloissa keräykset tuottavat hyvin? Ainakin tavallisesti juuri köyhimmät (alueet) antavat eniten. Tiedotusvälineet ovat hyvin ajan hermolla, sikäli kun tositietoa edes on vielä saanut. Mutta voi olla, että olemme jo käpertyneet oman perheen ja oman itsemme turvallisuuden etsimiseen haitilaisten sijasta.