sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Monopoli

Hienoa! Joku kommentoi eli joku oikeasti luki oppikirjajuttua. Se kun on tajunnanvirtaa eikä kova kannanotto, jäi jotain sanomatta: tarkoitan ensisijaisesti, että jonkin toimijan pitäisi tehdä niin hyviä oppikirjoja, että ne pakottaisivat toisetkin tekemään. Ja aitona vasemmistolaisena sanon, että en todellakaan panisi pahakseni, että yhtenä merkittävänä toimijana olisi yhteiskunta, kilpailijana: monopoli olisi myös minulle yököttävä ajatus. Jäljet pelottavat: jos kirjan ainoa totuus on valtion/puolueen totuus, onkin kyse pravdasta (raamatusta, natsismista,...)

Yhteiskunnan tulisi mielestäni kuitenkin säilyttää monopolinsa eräillä infrastruktuurin perusaloilla. Posti on hyvä esimerkki, samoin päätieverkko, rautatiet.
Jossain tulee raja porvareillekin: ei edes kykypuolue yksityistäne oikeuslaitosta tai armeijaa.
Hirmuista eriarvoisuutta on jo saatu aikaan suosimalla yksityistä terveydenhoitoa. Terveyskeskukseen on jono, mutta kas, sama lääkäri ottaakin sinut vastaan yksityisesti ja vielä saa osan palkastaan pääomatulona. Kohta hän ottaa vastaan yksitisesti teveyskeskuksen tiloissa jopa!
Samaa kehitellään antamalla posti temmellyskentäksi - syrjäseutujen ihminen maksaa enemmän. No, tottunut hän siihen on: ei hänelle enää lankalinjoja ole, ei laajakaistaa,
ei yhteyksiä julkisin kulkuneuvoin, palveluja kylällä, kun koulu ja pankkikin menivät. Ja taitaapa hän itsekin mennä työn perässä.

Monella alalla yhteiskunnan on myös oltava vahva suuntaa näyttävä (aito) kilpailija.
Miksi esimerkiksi lääkkeistä on maksettava kolminkertainen hinta kannattavuuteen nähden,
eli maksamme tavaramerkistä enemmän kuin tehoaineista. En ymmärrä hengellä ja terveydellä
ahnehtimista. Kehitysmaat saavat Bamakon sopimuksen mukaan sentään n. 30 peruslääkettä
ilman brändejä, tavaramerkkejä, tulleja ja arvonlisäveroja - hyvä alku!

Ei kommentteja: