Sosialismia vai järkeä

Kirja. Oppikirja. Se tunnin runko ennen, nyt yhä enemmän tukena oleva väline, hakuteos ja tietovarasto
Yhä se on olennainen osa opiskelua, huolimatta siitä, että niin tietoa kuin harjoituksiakin saa netistäkin ja materiaaleja jokainen opettaja haalii valtavasti muualtakin. Lama siihen opetti, uutta kirjaa kun ei saanut.
Kirjaa on aina muutettu sen verran, että rinnan ei voi käyttää vanhaa ja uutta.
Tehtävät on pitänyt tehdä kirjaan, niin että sitä ei voi uusiokäyttää. Sidonta on heikko, niin että kirja kestää vain pari vuotta. Kirjalla on siis ollut vaikeaa säästää, mutta kyllä kunnat säästämisessä silti onnistuivat - kustantaja luonnollisesti puolustautui ja bisnes pyörii.
Oppikirjoja ei enää tarkisteta. Toki ne noudattavat opetussuunnitelmaa, mutta hyviä niistä ei tehdä. Niissä on liikaa asiaa, asia on piilotettu silpun sekaan, yhtenäiset opetuskokonaisuudet on silputtu ympäri kirjaa, kirjat ovat liian isoja mitoiltaan ja kulmat murtuvat. Tekstiä ei palstoiteta, vaikka on osoitettu palstojen lukemisen olevan paljon helpompaa lapselle.
Oppikirja taitaa olla vain bisnestä. Ja me veronmaksajathan sen maksamme.

Eli se olennainen kysymys seuraa nyt - kiitos, jos jaksoit tänne asti !
Miksi valtiolla ei enää ole omaa kustantamoa joka tekisi oppimateriaaleja. Peruskouluhan on jokseenkin sama tai pitäisi olla sama koko maassa.
Aikanaan Valtion painatuskeskus teki elämänkatsomustietoon oppikirjat, syy lienee se, että markkinat olivat hyvin pienet eikä kustantajia sellainen kiinnosta