torstai 7. helmikuuta 2008

Me vanhurskaat

Kestävä kehitys tarkoittaa toimintaa niin, että tulevaisuuden ihmisen toiminta ei kohtuuttomasti vaikeudu, so. hänellä on materiaaleja, energiaa, riittävän puhdas ja monipuolinen maailma elää kaikkine biodiversiteetteineen. Vaan kun tämäkin on nyt poliittinen termi eri sisältöineen ja kilpailukeino äänestäjistä. Yäk!

Tunnen paljon maailman hyvinvoinnista (maailman, ei oman navan) aidosti kiinnostuneita ihmisiä. Hiukan vähemmän, toki paljon, tunnen ihmisiä, jotka myös toimivat tavoitteensa eteen.
Nuorison intoa toimia ilman resursseja, tehokkaasti, ehdottomasti omaa aitoa aatettaan ajaen kunnioitan erityisesti. Välimuotoja heillä ei ole, kaikki on on tai off, kaikki muut ovat väärässä: monetkohan haukut sainkaan, kun ostin väärää tuotetta tai en ehtinyt kadunvaltaukseen toisen tapahtuman takia. Kerran jäin siivoamaan, kun piti lähteä verta luovuttamaan. Voi synnin määrää!

Ei minun tarvitse olla se, joka pelastaa koko maailman. Olen varmasti maailmalle parempi, jos keskityn kunnolla muutamaan asiaan: tärkeintä minulle ovat lapset, tasa-arvoinen kehitys ja luonto.
Joka päivä saan tietenkin tehdä valintoja myös maailman eduksi. Voin ostaa reilun kaupan tuotteita, lähiruokaa, boikotoida joitakin firmoja tai maita, pyöräillä autoilun sijaan. Jne.
Mutta koskapa pääsisi valitsemaan oikeasti isoja asioita - tuntuu vähän näpertelyltä ja oman tunnon rauhoittelulta tämä. Hei - minun pitää päästä politiikkaan mukaan!
Ikävä kyllä on niitäkin, joiden ei koskaan "tarvitse" ajatella kuin itseään ja nykyhetkeä, heillä on vain oikeuksia.

Ei kommentteja: