Väli(huutelu)kysymys

Kuuntelin tuossa kansakunnan valioiden keskustelua eduskunnassa. Välihuutoja, asiattomuuksia, asiapuheen peittämistä. Ala-arvoista käytöstä.
Asia toki oli tärkeä, tuhansien ihmisten työstä ja toimeentulosta siellä väiteltiin.
Ja lisää tuhansia saamme siitä, että välillisesti jokainen sellunkeittäjä ja paperimies tarjoaa leipää vaimolleen, lapsilleen. Vähän makkaraakin.
Paljonko kunnat ja valtio menettävät verotuloja? Onko omistaja valtion saamat osinkotulot todella niin isot, että menetetyt verotulot ja maksettavat tuet ja työttömyyskorvaukset sekä huonon olon tuottamien oireiden kustannukset eivät riitä vastapainoksi?
Oikein kannettiin huolta toimeentulosta, tukiratkaisuista. Ja tavallaan oikein on tietysti puolustaa vain markkinatalouteen ja ahneuteen perustavaa ratkaisuakin, tämähän se hallitus-oppositioasetelma on.
Oppositio sentään kyseenalaisti, olisiko valtio voinut käyttää ohjantaansa. Olisi: kolmannes osakkeista olisi saanut aikaan vaikka yhtiökokouksen, erottanut operatiivisen johdon,
hankkinut lisärahoitusta. Pelkkä vihjaus suurimmalta omistajalta riittäisi, se isännän ääni.
Kaikki puun saatavuuteen osoitetut perustelutkin on jo (puolueettomastikin) osoitettu kupliksi.
Eivätkä ne lopettamispäätökset mitenkään turvaa alan muuta toimintaa, jo nyt esimerkiksi UPM ajaa alas sahojaan.

Mutta kukaan ei tullut sivulauseessakaan kysyneeksi saati myöntäneeksi , oliko Ison Ension ratkaisu moraalisesti oikein.

Oikeastaanhan kysymys on siitä, että meidän ensomme ja upämmämme haluavat perustaa tehtaansa sinne, missä puu on halpaa ja pienipalkkaista työvoimaa saa. Sinnehän ne venäjälle katsovat.