perjantai 23. syyskuuta 2016

Mansikkamatka - tai jotakin...

Aurinko nousee, on korkea taivas.  Voiko ihanammin päivän  enää alkaa!  Keitä, keitä kahvinkeitin, keitä kahvi kuumaksi!

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston. Vanhat kengät jalkaan pannaan, ettei käärme pure.  Mikä se tuolla kolottaa, se taitaa olla mopo?  Asfaltti on kuuma.

Ma kiireelle korkean vuoren.  Taas kukkasilla kukkulat.  Mansikka on punanen marja, ai ai ai ai punanen marja.  Sittenpä mummon mansikkamaito mainiolta maistaa.  Täss´ on herra Sieninen.  Polku jatkuu jatkumistaan.  Muuttolintuin laulukuoro pian saa tänne päin.  Mole, mole mosquito! Ikihongat humajaa. Ootko kulkenut sä sadepilven alla? Sataa, sataa ropisee, tili tili tom. Raindrops keep falling on my head.  Myrskyn jälkeen on poutasää.  Aurinko armas kuivas satehen.

Matkaan taas kuljen nyt. Mopo sanoo: - Put put put!  Aja hiljaa, isi, nyt vain!  Maantiet vievät yli vuorten.
Nukkuja kaunein, havahduhan!

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas.

1 kommentti:

Markku Aalto kirjoitti...

Jos ei näin kantaaottava ja syväluotaava kirvoita kommentteja, mikä itten?