Kuusi päivää puuhastelua, ankaraa työtäkin kai. Suurta kekseliäisyyttä osoittaen kaikenlaista synnytettiin, varmaan kaikkea sitä, mitä luomakunta tarvitsi - ihminen tarvitsi?
Ja seitsemäs päivä oli lepopäivä.
Lepääkö Jumala yhä?
Jatkuuko luomistyö, jatkuuko se heti, jatkuvana, vai tuleeko vaiheita?
Niin oli hyvä - siis ei tarvitse jatkaa.
Jumala on siis jähmeä ja muuttumaton. Jumalan tarpeet eivät muutu. Jumala ei kehity, edisty, halua mitään uutta?
Näinhän tämä on nähtävä, koska uskonto on jämähtänyt n. 5000 vuotta vanhalle tasolle tai 600-luvulla alkaneelle tasolle. Kristityt nostivat kyllä Isän sivuraiteelle, mutta onhan tätäkin jo 2000 vuotta ihmetelty.
Tätä ikivanhaa on puolustettava nykyaikaisin asein, pommein , terrorilla, itsemurhaiskuilla. Tai aikanaan ristiretkillä tai valtionuskonnoilla tai...
Kun Jumala on jähmettynyt, ihminenkään ei saa muuttua? Minkäänlainen edistys ei ole mahdollista, ettei ihmisestä tule kilpailija Jumalalle tai hän tee elämäänsä niin helpoksi, että jää aikaa kaikenlaiseen, mikä vierottaa Jumalasta.
Raamatussa on (lainattu) opetuskertomuskin tästä. Nimrod, suuri metsästäjä, jättiläinen, alisti valtansa alle kansoja. Oliko hän Sinearin kuningas vai Baabelin herra, yhdentekevää, hänellä oli valtaa haastaa Jumala. Torni oli niin korkea, että hän ammutti nuolia taivaaseen, ne putosivat verisinä takaisin. Piti sekoittaa kielet, estää ihmisiä ymmärtämästä toisiaan, hajottaa porukat.
Aika mitätön kaikkivaltias, tuollainen.
Ihmisen kehittyminen kyllä mitätöidään Uudessa Testamentissakin. Lapsenusko on oikeampaa kuin pohdiskelu, epäilyn voittaminen, tiede ja järki. Kätevää!
Miten paimentolaisyhteiskunnan lakikirja vastaa kvanttifysiikkaan?
Ihan ymmärrettävää on, että uskonto on aina muutosta vastaan. Olisiko vaikka naispappeus hyvä esimerkki? Vieläkö maa on kaiken keskipiste? Saako lukea Raamattua jo ihan itse?
Aivan varmasti on kyse (ainakin ollut) vallasta. Uskonto on hallintojärjestelmä. Hallitsija on jopa paavin vasalli ajoittain, mutta usein kirkon asettama, "Jumalan armosta", vaikka alunperin Jumala ei edes kuningasta halunnut, siis Saulia. Uskonto sanelee rajat ajatuksille ja rankaisee "väärästä", joka sotii sitä vastaan.
Tällainen uskontovalta tekee kaikki muut vääräuskoisiksi. Pakana ei ole sen parempi sana. Samankin uskonnon sisällä voi toki nimitellä ja julistaa se toinen osa vääräksi.
Ja omaa on puolustettava, tavalla tai toisella, omia on kontrolloitava, omille on syötettävä se ainoa usko. Kristityt panevat paremmaksi: koko maailma on saatettava lähetyskäskyn avulla kristityksi!
Tämmöisen jähmeän Jumalan, lepäävän Jumalan, kuolleen Jumalan kanssa ihmiselle ei paljon tehtävää jää. Hänen kuuluu palvoa ja palvella, elää sääntöjen mukaan, totella pappien välittämiä viestejä. Hassuinta - kamalinta - on, että tämä kaikkivoipa muka tarvitsee ihmistä puolustamaan itseään, jopa väkivallalla!
Ihmisen tulkinta? Ei esimerkiksi Raamattu kaikkineen mitenkään käy moraalin pohjaksi tai elämänmalliksi.
Ihmisen tulkinta Jumalansa vaatimuksista on tällä hetkellä aivan hirveä, juuri on paukkunut Pakistanissa ja Brysselissä.
Tarvitaan puhuva Jumala. Tai sitten ei Jumalaa lainkaan.
Kas kun pappi, imaami, erilaisten yhteisöjen johtajat puhuvat vain osalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti