Muistanpa, muistanpa hyvinkin, kuinka tutut opettajat olivat tyytyväisiä jäätyään eläkkeelle. Huuli pyöreänä nuori pedakoomikko kuunteli, kuinka eläke oli 70.25% kymmenen viimeisen vuoden palkkakeskiarvosta (paras ja huonoin vuosi poislukien), ja muutamassa vuodessa indeksit nostivat sen palkan tasalle. Miten tuo oli mahdollista edes?
Kaupunkilaisopettajille ei ollut asuntoa, peltoa ja niittyä, siinä se. Korvaukseksi he saivat ns. kunnanlisää, parhaimmillaan se oli jopa 22 % palkasta. Tämän eläkevaikutus oli aikamoinen! Ja elinkustannusindeksihän toimi, kun hallitus vähän väliä esimerkiksi devalvoi kilpailukyvyn nimissä eli käytännössä nosti hintoja ja palkkoja, ja muutenkin Maalaisliiton hengessä piti esimerkiksi maidolla ja voilla ja muilla maataloustuotteilla hirmuista hintaa ja maksatti maataloustukea näin kuluttajilla tuntuvasti.
Johan sitä oli ihmetelty opiskeluaikoina, kun TVK:n miehet kävivät puhumassa ammattiyhdistysasiaa meille valmistuville: eläke olisi sitten 60-vuotiaana 66 prosenttia. Oli kiva olla virkamieheksi valmistumassa. (Akavalainen OK oli silloin jo oppikoulunopettajien ym. järjestö, meillä oli SOL)
Kunnanpalkka sijoitettiin vähitellen palkkataulukoihin, kun asumisvelvoitettakaan ei ollut. Mutta 66 prosenttia jäi, ei vieläkään pahalta tuntunut.
Ainainen yhteiskunnan rahapula antoi päättäjille pohdittavaa. Millä ihmeen valtuuksilla eläkkeistä voi hallitus päättää? Eläke on sopimus: maksat tämän palkastasi, työnantaja tämän ja saat eläkettä näin paljon tietyssä iässä. Eikä työeläkettä maksa valtio vaan eläkevakuutuslaitokset. Ykskaks hävisi 6 prosenttia. Kohta kerrottiin, että eläke lasketaankin elinikäisestä palkkakertymästä, ja varsinkin opettajilla alkupalkka on todella huono, kunnes ikälisät ja määrävuosikorotukset sitä jonkin verran korjaavat. Ja eläkeikääkin sopi rukata ylöspäin, sain onneksi valita vanhan järjestelmän.
Siis 60 prosenttia palkasta on oikeastaan hyvin paljon alle kuudenkymmenen, ellei ole ollut huomattavia sivutuloja.
Yhä halutaan vähentää. Lipposen hallitus keksi taitetun indeksin eli eläke seuraa 20%sesti palkkoja, 80% hintoja. Palkat aina ovat edellä, so. eläkkeen reaalinen ostovoima on jo kahdeksassa vuodessakin huikeasti palkkojen perässä. Eläähän sillä, mutta mitään et remontoi, hanki, et matkusta tms. Onneksi on emäntä vakituisesti töissä.
On keksitty upeita sanoja tehdä eläkkeet liian isoiksi. Toinen toisensa jälkeen ne termit on vääriksi osoitettu. Eläkepommi on höpinää, kun rahastot tuottavat miljardivoittoja ja suuret ikäluokat ovat jo omat eläkkeensä maksaneet. Huoltosuhdeasioissa aina unohdetaan mainita, että eläkeläinen ei vain saa rahaa, vaan maksaa myös sotumaksut ja verot. Eikä saa lomarahoja, tulonhankintavähennyksiä jne.
Paha ennustus: joku meidän porvareistamme keksii, että eläkerahastojen tuottoja pitäisi ruveta käyttämään tilapäisen rahanpuutteen paikkaamiseen. Millä sitten ne tulevat eläkkeet maksetaan? Jo eläkkeellä olevat varmasti muistetaan syyllistää. Varat on tietenkin sijoitettu, ne tuottavat nyt, mutta pelivaraakin on oltava. Näpit irti! Sitä paitsi, ei ole rahanpuutetta, raha on vain jakautunut uudella tavalla. Lainlaatija on ymmärtänyt laatia semmoiset lait, että rahaa ei voi mitata yhteiskunnan käyttöön muualta kunnolla kuin palkansaajilta.
Koen tulleeni täydellisesti huijatuksi ja väärinkohdelluksi, tai oikeastaan ryöstö on laillistettu. Silti kuulen edelleen olevani syyllinen muka monellakin tapaa: en ole ollut ns. tuottavassa työssä vaan yhteiskunnan varoja kuluttavassa eli loistyössä. (Mitään ei tarkoita päättäjälle, että teimme maailman parhaan koulun.) Olen suurten ikäluokkien edustajana vienyt kaikki työpaikat ja vielä eläkeläisenäkin työtä tehneenä vienyt jonkin nuoren työpaikan. Ja nyt vaadin vanhetessani vielä suurta eläkettä. Tarvitsen yhä enemmän yhteiskunnan palveluja, lähinnä hoito- ja hoivapalveluita.
Olen minä paha, sai, piti huijatakin.
----
Palkkaneuvottelut ovat toinen ikuisuushuijaus. Ihan tosissaan uskotaan, että työntekijän asema jotenkin paranee. Valtavat organisaatiot peuhaavat työläisten rahoilla. Tulos saavutetaan viimeisenä mahdollisena hetkenä, sekaisena ja uupuneena jommatkummat jääräpäät antavat periksi.
Mitä saavutettiin? Hetken etu hintoihin nähden, mutta kohta rako taas kiritään umpeen, jos ei muuten niin arvonlisäveroilla ja yhä uusilla maksuilla. Ja silloin aikanaan ostovoima leikattiin vähän väliä tehdyillä devalvaatioilla. Joku kiristyskykyinen eturyhmä ahnehtii muita enemmän ja kiristää muita, milloin on mikäkin aikansa AKT eturintamassa, itse muistan mm. jäänsärkijälakot, voimalalakot, paperimiesten etuisuudet, yleisradiolakon.
Mutta en muista milloinkaan yhteiskunnalla olleen "juuri nyt" varaa maksaa lisää julkisten alojen palkkoja, siis neuvottelujen alkaessa...
On naispalkkaeriä, tasa-arvoeriä, milloin mitäkin. Puhetta: isojen teollisuusliittojen miehiä aika vähän on kiinnostanut naisen palkka, omat korotukset ovat aina syöneet naisten pikkuedun.
Oli ilo olla opettaja, palkka maksettiin samana sukupuolesta riippumatta.
Toki oma OAJ-kin on joskus tuntunut huijarilta. Esimerkiksi "selektiivinen palkkapolitiikka" antoi vuorotellen eri opettajaryhmille vähän enemmän - en tiedä yhtään ryhmää, jonka mielestä olisi tarpeeksi saanut. Esimerkiksi luokanopettajia on niin paljon, että jaettavaa on paljon vähemmän per opettaja kuin vaikka erityisopettajalle (siis he vain ryhmän koon takia mainittuna). Ja jotkut ryhmät odottavat vuoroaan aina vähän kauemmin, sanovat.
Siis en, en kiistä ammattiyhdistysliikkeen merkitystä ja saavutuksia. Melko lailla voi panna yhtäläisyysmerkit sen ja työväenliikkeen saavutusten väliin työntekijän aseman, työolojen ja elintason saavuttamisessa. Myöskään sopimista sanelun tilalla en voi tietenkään halveksia, ja kolmikanta on todella upea tapa neuvotella. Tai siis ollut, voi SSS!
Itse asiassa myös kilpailukykykyykytyssopimus (Li Andersonin ilmaisu) on myös huijaus sikäli, että kansalle uskotellaan kilpailukyvyn esteen olevan suomalaisissa työajoissa ja varsinkin palkassa. Todellinen este on kuitenkin ihan muualla kuin keskivertoa alemmissa palkkakuluissa ja normaaleissa työajoissa: vika on esimerkiksi yrityksissä itsessään, kun ne mieluummin jakavat 1100 miljoonaa mieluummin osinkoina ulos kuin kehittävät, suunnittelevat, ajanmukaistavat tai hui, työllistävät. Tuolla 1,1 miljardilla saisi 240 000 työpaikkaa (Arhinmäki), mutta ainahan sen voi panna taskuunsa ja vaatia lisää, työn yksikkökustannuksia pienentämällä. Sana "sopimus" on myös huijausta, kun on kyse kiristyksestä pakkolailla.
----
Yksi mahtava itsepetos oli ennen EU-aikaa ja on osin vieläkin maatalouden omavaraisuus.
Kun suomalaiset asuivat maalla ja Maalaisliitto oli voimissaan, maatalous oli voimakkaasti tuettua ja tuet totisesti maksettiin hintoina. Ylijäämääkään ei toki voinut edullisesti suomalaisille myydä, se piti varastoida ja esimerkiksi voivuori purkautui vähitellen alihintaan Englantiin ja Venäjälle ja suomalainen palkansaaja taas maksoi erotuksen.
No pitäähän maataloutta olla. Oli viljan varmuusvarastojakin.
Mitenkähän omavaraisuuden olisi käynyt kriisin oikeasti yllättäessä? Pelkästään öljyhana kiinni ja oho, eipäs ollakaan omavaraisia, miksei kukaan kertonut? Mistä ne sadat tuhannet hevoset olisi kaivettu, mistä maatalouden työvoima?
Pikku asia ei ole myöskään nykyinen maataloustuki. EU tukee ymmärtääkseni kaikkein eniten viininviljelyä. Tukea saa myös mm. tupakka, mutta pohjoinen maanviljelys ei ihan niin tärkeää ole?
----
Koulutuslupaus on muotisana. Kaikille suomalaisille taataan tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen. Mm. tästä syystä itse koulutus on ilmainen kaikilla tasoillaan.
Useampi hallitus on leikannut vaikka mistä, mutta ei koulutuksesta.
Tämä hallitus tuntuu ottaneen koulutuksen kurittamisen oikein keppihevosekseen. Kehittämistähän se, taas. Ajankohtaiset asiat jätän tällä kertaa, kun "kaikki" seuraavat aikaansa.
Kun valtionavut lakkasivat olemasta korvamerkittyjä, alkoi tapahtua. Kunnat oli saatettu ensin pulaan pienentämällä valtionosuuksia. Ovela veto: kunnat saisivat nyt muka itse päättää, mihin rahat menisivät. Mutta kun raha ei riittänyt edes lakisääteisiin menoihin, piti alkaa ainainen säästö, juustohöyläily, "kehittäminen". Siis kouluverkko alas, keskitystä. Lisää keskittämistä, kun ei ole varaa korjata homekouluja. Pelailua ryhmäkoilla, tarvikemäärärahoilla, ruoalla, millä vain.
Tasa-arvoa on laskea yksikkökustannukset/oppilas, mutta tasa-arvoa ei ole saada käydä lähikoulua saati koulua omalla kylällä, koulua, jonka aikaansaivat useinkin omat kyläläiset jo ennen kansakoululakia.
Mitä on valtionosuus/valtionapu? Siis kunnat keräävät tuloverot ja tilittävät ne valtiolle, joka palauttaa, minkä hyväksi katsoo, sanomatta nykyisin juuri ollenkaan, mihin rahat tulee käyttää. Ilmeisesti valtionosuuksia ei koskaan saa tarpeeksi, lisäksi on kuntia, joilla ei niitä veronmaksajia oikein olekaan ja jotka ovat siis valtiontuen varassa.
Mitäpä SSS sanoisi, jos kunnat eivät tulouttaisikaan veroja valtiolle?
Kaikilla tasoilla säästetään, tarhasta yliopistoon. Joku ryhdikäs yliopiston kirjastonhoitaja uskaltaa olla eri mieltä. Muuten kaikki alistuvat?
Opiskelijat saavat pienempää opintorahaa ja vähemmän aikaa. Isin pussilla siis käydään, tai sitten tehdään töitä kesken opiskelun myös lukukauden aikana, kun monellakin alalla on myös kesäkursseja. Jos ei ole töitä tai varakkaita vanhempia? Itselleni ei opintolaina ollut katastrofi, mutta kun yhteiskunta on ihan itse antanut mahdollisuuden opiskella ilman lainanottoa, paluu 70-luvulle tuntuu käsittämättömältä.
Ihana päättäjäporukkamme myös väljentää eri töissä olevia pätevyysvaatimuksia. Siis koulutustarve vähenee. Niukemmat määrärahat myös tarkoittavat opetushenkilövähennyksiä. Nyt jo suuri osa opiskelusta on itseopiskelua, ns. kontaktiopetusta on yhä vähemmän. Sanni-ministerin ajatuskukkasena on sanottu olevan, että niitä kouluttajia ei tarvitakaan, siinähän sitä työssä opitaan - joo, on opittu näköjään, kokkarien kanssa työtä tehdessä. Mistä ihmeestä niitä oppisopimuspaikkoja sikiäisi, kuka koulutusta kontrolloisi, ja kuka harjoittelupalkalla elää? Olisiko myös aikamoinen houkutus teettää työt aina uudella oppijalla palkkaamatta oikeasti ketään?
----
Kohta tarvitaan Suomessa enää valojen sammuttelijoita? Niin, ja tarvitaanhan minua ja kaltaisiani hoitamaan yhä enemmän ihmisiä. Ikävä vaan, että se työ ei tuota, se työ ei sovi läheskään kaikille, eikä palkanmaksajia ole.
Muita petoksia tai ainakin huijauksia on vaikka miten paljon. On esimerkiksi väliaikainen autovero, joka on jäämässä näköjään pysyväksi. Väliaikainenhan se on se julkisen puolen lomarahaleikkaus - ennustanpa, että se vakinaistuu kaikille aloille. On edelleen Alko-monopoli: huijaus piilee siinä, kuinka Alko hyssyttelee ja toppuuttelee juomista, ohjaa kulutusta, tukee raittiustyötä, ja samalla edistää omaa myyntiään. Ja huippuhuijaus, jonka molemmat osapuolet ja molemmat kansat varsin tiesivät, oli tietysti aikanaan se vankkumaton luottamus ja ystävyys Neuvostoliiton kanssa.
Muista muulla kerralla, aihe on loppumaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti