Puolukka on oikein hyvä poliittinen marja. Kun se on demarivaiheessa, se maistuu kitkerältä ja kelpaa vain runsaan sokerin kanssa hyytelöksi.
Kun se on täyspunainen Vassari, siitä voi heruttaa paljon ja se maistuu ja on monipuolinen, kelpaa vaikka survokseksi, mehuksi, hilloksi.
Lastenneuvolassa terkkari sanoi ottavansa puolukan ja kas, lapset eivät säikähtäneet verikoettakaan.
Mummo meni mustikkaan. Puolukka on vähän pienempi, mummo ei mahdu?
Alokas ei puolukkaa rakasta. Hän oppii nopeasti, miltä puolukan lehti näyttää alta päin. Jos ei opi matalana etenemään, voipi osua vaikka...
Puolukka on ollut taloudellisesti merkittävin marjamme. Tänä syksynä kuitenkin teollisuus on maksanut siivotuista pihlajanmarjoista parempaa hintaa. Torilla puolukkaa on saanut jopa 2.50/litra:
eipä taida kerääminen kannattaa, jollei ole todella hyviä paikkoja ja kone käytössä.
Mutta vaikka paikka olisi kuinka hyvä, menee varmaan tunti ämpärilliseen, koneellakin. Mikä on kerääjän tuntipalkka, kun myyjäkin osansa ottaa? Matkatkin maksavat.
Minun tavallani meni tänäänkin 4 tuntia kahteen litraan, mutta kun oli tarkoituskin vaeltaa ja nautiskella, kiertää Hämmäauteensuo ja Housulampi. Lopuksi vasta raapaisin ihan mopon vierestä sen haluamani 2 litraa, valmiiksi katsotusta paikasta.
Tänä vuonna on ihan turha rynnätä siihen hyvään puolukkapaikkaan. Saat huhuilla, eikä puola vastaa. Jos jotakin löytyy, se on pientä haulia.
Pitää mennä suon reunaan, jopa suolle, ja mättäiltä saattaa löytyä mollukoitakin.
Viime syksy oli surkea: siinä, missä normaalivuonna on viiden marjan terttuja, oli yksi marja. Tänä vuonna on paikoin oikein hyviä terttuja, mutta vain siellä täällä. Toinen kummallisuus on kypsymisessä, aukeilla paikoilla on vieläkin raakaa, siimeksessä ja sammalikossa on kypsää, jopa varisevaa.
Niin huono puolukkavuosi on, että puolukkapaikassa kerään tarkkaan ja hitaasti. Turha on minun jälkeeni enää siihen mennä. Voisihan sitä nopeasti hompsiakin ja kerätä vain isot tertut, mutta vähäksi jäisi kokonaissaalis. Kiirehän ei ole, eläkeukolla.
Hyvässä paikassa riivin noin neljä riipaisua kouraan ja vasta sitten pudotan astiaan. Nopeaa on.
Huonossa paikassa on oltava pieni keräysastia, sillä ämpäri ei tunnu täyttyvän ikinä.
Mopolla ei ämpäriä oikein viitsi kuljettaa: konttiin mahtuu kivasti esimerkiksi kahden litran jäätelörasioita. On joku ihmetellyt, kun minulla ei metsässä ole kuin muki ja mokoma pikkuinen rasia. Loput ovat kontissa, mitä niitä kantamaan. Mopollahan pääsee puolukan viereenkin, joskaan en oikein viitsisi ajaa kuin noin 15 km:n päähän enintään.
Koneella? Jos olisi todella hyvä paikka, niin miksikäs ei. Eipä ole tällaista paikkaa tänä vuonna löytynyt. Roskaisuus ei olisi oikein mikään kiusa, siivous on nopeaa.
Jos sinulla on paljon siivottavaa, pane pöydälle kaksi lautaa loivaksi V:ksi, V:n alapää raolleen. Nosta pöydän toinen pää vähän ylemmäksi, se pää, jossa V on leveämpi. Pane puolukat vierimään pöytää pitkin saaviin, lehdet, neulaset ja kuivat marjat jäävät pöydälle. Terttujen karat eivät vieri, helppo ne on nähdä ja poistaa myös.
Kaalilaatikko tahtoo puolukkaa kaveriksi. Maksapihvi myös, ellei se ui kastikkeessa, pate´:n kera taas puolukkahyytelö on namia. Veriletut ja puolukka, totta kai, vaikka koulussa jostakin syystä oli joskus omenahilloa. Vispipuuro on lällyä, jos sitä ei tee puolukasta
Mutta tästä voimme riidellä vaikka viikon: minun mielestäni makaronilaatikon kanssa pitää saada puolukkaa eikä ketchupia, vaikka nuoriso minut nurin äänestääkin.
Tärkeintä puolukassa on tietenkin se kaikki touhu, mikä siihen liittyy. Toki minä metsään muutenkin menen, mutta on silti mukava kantaa oikeaa ja terveellistä tavaraa kotiin.
Minun puolukkapaikkani? Kun olen aamukukku, olen metsässä ensin. Usein seuraava näkee mopon ja jatkaa matkaa, onpa jopa joku pyörtänyt metsätien päässä ympäri ja ajanut pois.
Kohteliaita? Turhan kilttejä olette, tervetuloa vain. jokamies!
Kun se on täyspunainen Vassari, siitä voi heruttaa paljon ja se maistuu ja on monipuolinen, kelpaa vaikka survokseksi, mehuksi, hilloksi.
Lastenneuvolassa terkkari sanoi ottavansa puolukan ja kas, lapset eivät säikähtäneet verikoettakaan.
Mummo meni mustikkaan. Puolukka on vähän pienempi, mummo ei mahdu?
Alokas ei puolukkaa rakasta. Hän oppii nopeasti, miltä puolukan lehti näyttää alta päin. Jos ei opi matalana etenemään, voipi osua vaikka...
Puolukka on ollut taloudellisesti merkittävin marjamme. Tänä syksynä kuitenkin teollisuus on maksanut siivotuista pihlajanmarjoista parempaa hintaa. Torilla puolukkaa on saanut jopa 2.50/litra:
eipä taida kerääminen kannattaa, jollei ole todella hyviä paikkoja ja kone käytössä.
Mutta vaikka paikka olisi kuinka hyvä, menee varmaan tunti ämpärilliseen, koneellakin. Mikä on kerääjän tuntipalkka, kun myyjäkin osansa ottaa? Matkatkin maksavat.
Minun tavallani meni tänäänkin 4 tuntia kahteen litraan, mutta kun oli tarkoituskin vaeltaa ja nautiskella, kiertää Hämmäauteensuo ja Housulampi. Lopuksi vasta raapaisin ihan mopon vierestä sen haluamani 2 litraa, valmiiksi katsotusta paikasta.
Tänä vuonna on ihan turha rynnätä siihen hyvään puolukkapaikkaan. Saat huhuilla, eikä puola vastaa. Jos jotakin löytyy, se on pientä haulia.
Pitää mennä suon reunaan, jopa suolle, ja mättäiltä saattaa löytyä mollukoitakin.
Viime syksy oli surkea: siinä, missä normaalivuonna on viiden marjan terttuja, oli yksi marja. Tänä vuonna on paikoin oikein hyviä terttuja, mutta vain siellä täällä. Toinen kummallisuus on kypsymisessä, aukeilla paikoilla on vieläkin raakaa, siimeksessä ja sammalikossa on kypsää, jopa varisevaa.
Niin huono puolukkavuosi on, että puolukkapaikassa kerään tarkkaan ja hitaasti. Turha on minun jälkeeni enää siihen mennä. Voisihan sitä nopeasti hompsiakin ja kerätä vain isot tertut, mutta vähäksi jäisi kokonaissaalis. Kiirehän ei ole, eläkeukolla.
Hyvässä paikassa riivin noin neljä riipaisua kouraan ja vasta sitten pudotan astiaan. Nopeaa on.
Huonossa paikassa on oltava pieni keräysastia, sillä ämpäri ei tunnu täyttyvän ikinä.
Mopolla ei ämpäriä oikein viitsi kuljettaa: konttiin mahtuu kivasti esimerkiksi kahden litran jäätelörasioita. On joku ihmetellyt, kun minulla ei metsässä ole kuin muki ja mokoma pikkuinen rasia. Loput ovat kontissa, mitä niitä kantamaan. Mopollahan pääsee puolukan viereenkin, joskaan en oikein viitsisi ajaa kuin noin 15 km:n päähän enintään.
Koneella? Jos olisi todella hyvä paikka, niin miksikäs ei. Eipä ole tällaista paikkaa tänä vuonna löytynyt. Roskaisuus ei olisi oikein mikään kiusa, siivous on nopeaa.
Jos sinulla on paljon siivottavaa, pane pöydälle kaksi lautaa loivaksi V:ksi, V:n alapää raolleen. Nosta pöydän toinen pää vähän ylemmäksi, se pää, jossa V on leveämpi. Pane puolukat vierimään pöytää pitkin saaviin, lehdet, neulaset ja kuivat marjat jäävät pöydälle. Terttujen karat eivät vieri, helppo ne on nähdä ja poistaa myös.
Kaalilaatikko tahtoo puolukkaa kaveriksi. Maksapihvi myös, ellei se ui kastikkeessa, pate´:n kera taas puolukkahyytelö on namia. Veriletut ja puolukka, totta kai, vaikka koulussa jostakin syystä oli joskus omenahilloa. Vispipuuro on lällyä, jos sitä ei tee puolukasta
Mutta tästä voimme riidellä vaikka viikon: minun mielestäni makaronilaatikon kanssa pitää saada puolukkaa eikä ketchupia, vaikka nuoriso minut nurin äänestääkin.
Tärkeintä puolukassa on tietenkin se kaikki touhu, mikä siihen liittyy. Toki minä metsään muutenkin menen, mutta on silti mukava kantaa oikeaa ja terveellistä tavaraa kotiin.
Minun puolukkapaikkani? Kun olen aamukukku, olen metsässä ensin. Usein seuraava näkee mopon ja jatkaa matkaa, onpa jopa joku pyörtänyt metsätien päässä ympäri ja ajanut pois.
Kohteliaita? Turhan kilttejä olette, tervetuloa vain. jokamies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti