Vähän raaputan kammalla rakoa lasiin, kyllä ilmastointi hoitaa loput. Iglu sulaa kyllä lähes läpinäkyväksi vartissa, on minulla niin hyvä ilmastointi.
Peruutan kadulle. Mikä törttö siellä kirskuttaa jarrujaan, olisihan sen pitänyt nähdä, että minä peruutan. Ruopaisen liikkeelle, siihen jää kuin seisomaan.
Välkytän pitkiä valoja, niin että kaikki tietävät, että tulen risteykseen: ei täällä mitään etuajo-oikeuksia ole, mutta minulla on kiire, kuten aina. Seuraavissa risteyksissä välkyttelen taas, yhdessä pitää soittaa torveakin, kun joku yrittää oikealta eteen.
Liikennevaloissa saa seisoa enemmän aikaa kuin menee ajoon. Painan kaasua ja ehdin vielä vanhalla vihreällä. Eihän tuo poikittaisliikenne ole vasta kuin lähdössä liikkeelle ja minulla on jo hyvä vauhti.
Suoralla vauhtia voi huoletta nostaa seitsemäänkymppiin, kun kaikilla poikkikaduilla on kolmiot.
Tässä oli viisi vuotta sitten kuudenkympin rajoitus, nyt joku lanttuaivo on pannut viidenkympin tolpat, suoralla ja monikaistaisella tiellä.
Seuraavassa risteyksessä joudun odottamaan mopon perään kääntymistä vasemmalle. Jo keltaisella ampaisen liikkeelle ja ajan suoraan oikealle kaistalle, siinäs sai! Kylläpäs se oli vähällä ajaa kylkeen...
Ajan rampista moottoritielle. On varmasti se sata kaksikymppiä, tuohon väliin ehdin. Tuo torvensoittaja ei varmaan ole kuullut joustavasta ajosta mitään. Siirryn heti vasemmalle kaistalle ja pysyn siellä. Kun ajan vähän yli 120, on paljon ohitustarvetta, miksi palaisin koskaan oikealle?
On oikein kiva pussittaa autoja rekan taakse, ne joutuvat kivasti hidastamaan, kun olen vasemmalla tulossa koko ajan.
Joudun taas kaduille. Oikaisen liikenneympyrässä sisäkaistan yli. Mamikset käyttävät vilkkua poistuessaan: on kiva seurata, miten koko vastaan tuleva aamuruuhka pysähtyy, kun joku ei voi ajaa ympyrään, koska en käytä vilkkua.
Kuka kuppaa suojatien edessä? Ohi vaan, kyllä Bemarilla saa ajaa, katsokoon kävelijä eteensä.
Nyt on vähän kiire. Oikaisen koulun parkkipaikalle koulun pihan läpi. On se kumma, että koko ajan on soitettava torvea, eivät nuo kakarat muuten ymmärrä väistää. Talon nurkan takaakin törmää eteen pari kakaraa, onneksi ne sentään kuulevat torven!
----
- Tämän päivän päivänavauksena puhun teille lasten huonosta liikennekäyttäytymisestä. Ihan aluksi: onhan teillä kaikilla heijastin?
Peruutan kadulle. Mikä törttö siellä kirskuttaa jarrujaan, olisihan sen pitänyt nähdä, että minä peruutan. Ruopaisen liikkeelle, siihen jää kuin seisomaan.
Välkytän pitkiä valoja, niin että kaikki tietävät, että tulen risteykseen: ei täällä mitään etuajo-oikeuksia ole, mutta minulla on kiire, kuten aina. Seuraavissa risteyksissä välkyttelen taas, yhdessä pitää soittaa torveakin, kun joku yrittää oikealta eteen.
Liikennevaloissa saa seisoa enemmän aikaa kuin menee ajoon. Painan kaasua ja ehdin vielä vanhalla vihreällä. Eihän tuo poikittaisliikenne ole vasta kuin lähdössä liikkeelle ja minulla on jo hyvä vauhti.
Suoralla vauhtia voi huoletta nostaa seitsemäänkymppiin, kun kaikilla poikkikaduilla on kolmiot.
Tässä oli viisi vuotta sitten kuudenkympin rajoitus, nyt joku lanttuaivo on pannut viidenkympin tolpat, suoralla ja monikaistaisella tiellä.
Seuraavassa risteyksessä joudun odottamaan mopon perään kääntymistä vasemmalle. Jo keltaisella ampaisen liikkeelle ja ajan suoraan oikealle kaistalle, siinäs sai! Kylläpäs se oli vähällä ajaa kylkeen...
Ajan rampista moottoritielle. On varmasti se sata kaksikymppiä, tuohon väliin ehdin. Tuo torvensoittaja ei varmaan ole kuullut joustavasta ajosta mitään. Siirryn heti vasemmalle kaistalle ja pysyn siellä. Kun ajan vähän yli 120, on paljon ohitustarvetta, miksi palaisin koskaan oikealle?
On oikein kiva pussittaa autoja rekan taakse, ne joutuvat kivasti hidastamaan, kun olen vasemmalla tulossa koko ajan.
Joudun taas kaduille. Oikaisen liikenneympyrässä sisäkaistan yli. Mamikset käyttävät vilkkua poistuessaan: on kiva seurata, miten koko vastaan tuleva aamuruuhka pysähtyy, kun joku ei voi ajaa ympyrään, koska en käytä vilkkua.
Kuka kuppaa suojatien edessä? Ohi vaan, kyllä Bemarilla saa ajaa, katsokoon kävelijä eteensä.
Nyt on vähän kiire. Oikaisen koulun parkkipaikalle koulun pihan läpi. On se kumma, että koko ajan on soitettava torvea, eivät nuo kakarat muuten ymmärrä väistää. Talon nurkan takaakin törmää eteen pari kakaraa, onneksi ne sentään kuulevat torven!
----
- Tämän päivän päivänavauksena puhun teille lasten huonosta liikennekäyttäytymisestä. Ihan aluksi: onhan teillä kaikilla heijastin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti