Pergils Tyrgilsson!
Hieno hiihtolenkki. Sukset auton katolta korjuuseen, sauna päälle, märät vaatteet narulle, kaksi lasia vettä. Ja lauteelle; hyvä asento ja käsi kurkottaa kohti löylykauhaa - ja tyhjää kiulua.
Vettä! Eikö valmis, riittävä saunavesi ole ihan samanlainen uusimman tulijan oikeus kuin esimerkiksi valmiit polttopuut laavulla tai autiomajalla.
Siinä vettä hakiessa ja uudelleen rauhoittuessa alkoi ajatus itää: lähes kaikissa ystäväperheissä on jatkuva kevyt kenttäriita päällä, tartutaan sanan puolikkaisiin, toinen ei koskaan tee mitään tai tekee aina väärällä tavalla, on sitä, on tätä. Ja sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, tiesi jo Junnukin kertoa. Miksei pistettäisi vertaistukiverkkoa pystyyn, miksei kerrankin puhuttaisi asioita selväksi, kun on kaikilla samanlaisia ongelmia? Sama kai se on, käykö sillä ihan liian tutulla avioliittoneuvojalla tai saa ystäviltä hyviä neuvoja.
Kerroin emännälle ajatuksen. Olihan jotain parin perheen kanssa ollutkin, miksei olisi vähän laajemminkin. Oikeastaan aika hyvä idea! Mutta varovasti, kumpikin ensin viestiköön tahollaan ja tiedustelkoon maaperää!
No kun innostuu, panee toimeksi. Eipä aikaakaan, kun alkukesästä oli koolla kesämökillä viisi pariskuntaa, aluksi vähän varuillaan ja katsellen, kuunnellen. Mutta sauna ja kaljakin tekivät työnsä tälläkin kertaa.
Juttu alkoi. Ilta eteni. Kuultiin saunavedet, miten päin vessapaperin tai talouspaperin tulee juosta, kuinka WC-istuinta ei ollut laskettu alas. Likaiset kalsarit makasivat likaisten sukkien kaverina lattialla. Ikinä ei laitettu kansia kahvinkeittimeen kahvia keittäessä, ei viety ovenviereen valmiiksi laitettuja roskia tai muita asioita paikoilleen. Pöydät jäivät tiskaajalta pyyhkimättä, työkalut ja tarvikkeet siihen, missä työ oli tehty. Jossain kaikki useimmin tarvittava pantiin aina alimmaksi pinoon. Jossakin kaikki piti aina järjestää kuukauden välein uuteen uskoon. Aina oli aikaa johonkin, ei koskaan aikaa johonkin muuhun.
Oli päätetty, että kukaan kiihdy, kukaan ei varasta suunvuoroa, kaikki asiat puhutaan molemmilta puolilta. Puhuttiin, aika yllättävän hyvin! Vasta ihan lopuksi päädyttiin seksiasioihin tai seksin puutteeseen, ja silloin kyllä äänen taso nousi - toisaalta suurin osa oli jo nukkumassa, eikä pieni riita mitään uutta olisi ystävien kuullenkaan.
Yksi selitti, kuinka vessanlauteet piti toisaalta miehen ihan nostaa käsin, vähintään yhtä kova homma se on kuin niiden laskeminenkin, toinen kertoi jatkavansa useimmiten hyvin pian niitä töitään, eikä tykkää yhtään, että akka kaappaa työkalut ovensuuhun odottamaan poisvientiä. Todettiin myös, että sen roskapussin jaksaa emäntä kantaa perille astikin, jos ovellekin jaksaa. Useisiin asioihin oli kuin olikin kaksi puolta, ei toki kaikkiin. Hyvä sopu säilyi, näytti ihan siltä, että asiat riitelivät.
Paranivatko parisuhteet? Tuskin.
Pantiin tahallaan se rulla juoksemaan väärin, ei pantu kansia keittimeen, sukat ja kalsarit saivat jäädä vaikka olkkariin. Kun kerran muka aina oli niin tehty. Ja ne seksineuvottelut? Kun kerran eräässä parissa toinen aina vilkuttaa silmää muille ja laittautuu muita varten kuin omaa ukkoaan, pitihän se testata - minulla on aika kivaa sen yhden ystävärouvan kanssa aina silloin tällöin...
Ukot eriytyivät ukkoporukkaan tavatessa, esimerkiksi saunanlämmitykseen, sieneen tai ongelle. Ja jutut olivat niitä armeijaa, autoja, viinaa, työtä, päättäjien haukkumista. Akat omaan porukkaansa. Mitäpäs uutta siinä?
Hieno hiihtolenkki. Sukset auton katolta korjuuseen, sauna päälle, märät vaatteet narulle, kaksi lasia vettä. Ja lauteelle; hyvä asento ja käsi kurkottaa kohti löylykauhaa - ja tyhjää kiulua.
Vettä! Eikö valmis, riittävä saunavesi ole ihan samanlainen uusimman tulijan oikeus kuin esimerkiksi valmiit polttopuut laavulla tai autiomajalla.
Siinä vettä hakiessa ja uudelleen rauhoittuessa alkoi ajatus itää: lähes kaikissa ystäväperheissä on jatkuva kevyt kenttäriita päällä, tartutaan sanan puolikkaisiin, toinen ei koskaan tee mitään tai tekee aina väärällä tavalla, on sitä, on tätä. Ja sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, tiesi jo Junnukin kertoa. Miksei pistettäisi vertaistukiverkkoa pystyyn, miksei kerrankin puhuttaisi asioita selväksi, kun on kaikilla samanlaisia ongelmia? Sama kai se on, käykö sillä ihan liian tutulla avioliittoneuvojalla tai saa ystäviltä hyviä neuvoja.
Kerroin emännälle ajatuksen. Olihan jotain parin perheen kanssa ollutkin, miksei olisi vähän laajemminkin. Oikeastaan aika hyvä idea! Mutta varovasti, kumpikin ensin viestiköön tahollaan ja tiedustelkoon maaperää!
No kun innostuu, panee toimeksi. Eipä aikaakaan, kun alkukesästä oli koolla kesämökillä viisi pariskuntaa, aluksi vähän varuillaan ja katsellen, kuunnellen. Mutta sauna ja kaljakin tekivät työnsä tälläkin kertaa.
Juttu alkoi. Ilta eteni. Kuultiin saunavedet, miten päin vessapaperin tai talouspaperin tulee juosta, kuinka WC-istuinta ei ollut laskettu alas. Likaiset kalsarit makasivat likaisten sukkien kaverina lattialla. Ikinä ei laitettu kansia kahvinkeittimeen kahvia keittäessä, ei viety ovenviereen valmiiksi laitettuja roskia tai muita asioita paikoilleen. Pöydät jäivät tiskaajalta pyyhkimättä, työkalut ja tarvikkeet siihen, missä työ oli tehty. Jossain kaikki useimmin tarvittava pantiin aina alimmaksi pinoon. Jossakin kaikki piti aina järjestää kuukauden välein uuteen uskoon. Aina oli aikaa johonkin, ei koskaan aikaa johonkin muuhun.
Oli päätetty, että kukaan kiihdy, kukaan ei varasta suunvuoroa, kaikki asiat puhutaan molemmilta puolilta. Puhuttiin, aika yllättävän hyvin! Vasta ihan lopuksi päädyttiin seksiasioihin tai seksin puutteeseen, ja silloin kyllä äänen taso nousi - toisaalta suurin osa oli jo nukkumassa, eikä pieni riita mitään uutta olisi ystävien kuullenkaan.
Yksi selitti, kuinka vessanlauteet piti toisaalta miehen ihan nostaa käsin, vähintään yhtä kova homma se on kuin niiden laskeminenkin, toinen kertoi jatkavansa useimmiten hyvin pian niitä töitään, eikä tykkää yhtään, että akka kaappaa työkalut ovensuuhun odottamaan poisvientiä. Todettiin myös, että sen roskapussin jaksaa emäntä kantaa perille astikin, jos ovellekin jaksaa. Useisiin asioihin oli kuin olikin kaksi puolta, ei toki kaikkiin. Hyvä sopu säilyi, näytti ihan siltä, että asiat riitelivät.
Paranivatko parisuhteet? Tuskin.
Pantiin tahallaan se rulla juoksemaan väärin, ei pantu kansia keittimeen, sukat ja kalsarit saivat jäädä vaikka olkkariin. Kun kerran muka aina oli niin tehty. Ja ne seksineuvottelut? Kun kerran eräässä parissa toinen aina vilkuttaa silmää muille ja laittautuu muita varten kuin omaa ukkoaan, pitihän se testata - minulla on aika kivaa sen yhden ystävärouvan kanssa aina silloin tällöin...
Ukot eriytyivät ukkoporukkaan tavatessa, esimerkiksi saunanlämmitykseen, sieneen tai ongelle. Ja jutut olivat niitä armeijaa, autoja, viinaa, työtä, päättäjien haukkumista. Akat omaan porukkaansa. Mitäpäs uutta siinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti