tiistai 14. tammikuuta 2014

Arvostusta vai palkkaa?

Jokaisesta oppillasta 2 euroa/päivä peruspalkan päälle. Kokeen laatiminen, 50 euroa.  Kokeen korjaaminen, 5 euroa kappale.  Puhelu vanhemmille, toimistokuluja 50 euroa.  Vanhempainilta, ylityökorvauksena kaksinkertainen tuntipalkka.  Konsultointi erityisopettajan kanssa 50 euroa, konsultointi luokanopettajien kanssa 30 euroa.  Osallistuminen oppilashuolto- tai opettajainkokoukseen, 150 euroa.  Ruokailun valvonta: ilmainen oma ateria ja 20 euroa, välituntivalvonta 5 euroa kerralta.  Tehtävämonisteen tai muun materiaalin laadinta tai etsiminen 30 euroa, monistaminen toimistokulut + 30 euroa.  Rehtorin määräämät erityistehtävät
30 euroa. Peruspalkka kattaa vain normaalipäivän lukujärjestystunnit, muusta, joka kurahduksesta lisäkorvaus.
Keksisin kyllä lisääkin, paljon.  Mutta kun laissa sanotaan kätevästi, mitä kaikkea luokanopettajan tulee tehdä!  Kätevin pykälä on se viimeinen: suorittaa muut opettajalle kuuluvat tehtävät - siis ihan kaikki, samalla palkalla, joka on aina minimi ja maksimi, ilman liukumia ja kiristyksiä.  Kunta voi open iloksi lisätä virkaan kuuluviksi vaikka mitä kivaa, korvauksetta.

Palkkahan on ihan hyvä.  Sillä tulee toimeen, tulee jopa niin hyvin, että en ole Suomessa kuullut kenenkään vaatineen esimerkiksi lahjuksia, jotta joku lapsi menestyisi.  (Tarjottu on, esimerkiksi arvotaulua seinältä, viiniä, jopa sitä itseään!)  Se on ns. sosiaalinen palkka, tarkkaan tähdätty sille paikalle, jotta yhteiskunnalla olisi varaa maksaa ja pätevä opettaja suostuu työhön.  Hyvin sillä on elänyt, lapset kasvattanut, pussin pohjallekin on jotakin saanut.  Lisänä on tullut arvostusta - vain työnantaja ja valtio eivät sitä ainakaan rahana anna.

Mitä siis natisen?  Oikeastaan tarkoitus on ihmetellä eräitten ammattien tapaa nauttia huikeaa peruspalkkaa ja silti saada esimerkiksi toimenpidelisää tms. ihan virkaan kuuluvasta työstä.
Varmaan tuli mieleen lääkäri - niin oli tarkoituskin.  Hänhän voi vaatia lisäpalkkiota jopa kaksi tuhatta kuussa pelkästään suostumisesta tulemaan kuntaan töihin.
Tarkoitus oli myös ihmetellä, kuinka erilaisiin maksuihin sisällytetään koko toiminnasta  koituvat kulut.  Onko tosiaan yksittäinen lapsi vastuussa päiväkodin siivouksesta, vuokrasta, lämmityksestä, rakennusveloista, talkkarin palkasta?  Onko todellakin jokin peruste toimistomaksulle tai laskutuslisälle, kun toimisto on joka tapauksessa olemassa ja rouvat työssä juuri tätä varten.

On syytä ihmetellä myös eräiden pomojen jopa  270 kertaista palkkaa työntekijäänsä verrattuna.  Onko hän niin paljon tärkeämpi kuin se myytävää todella tekevä?  Lisäksi hänet on sitoutettava erilaisin irtisanomissuojin ja optioin.  Hiukan ymmärrän, jos patentin haltija tai idean isä haluaa nopeasti omansa, sijoituksensa takaisin, mutta pomot ovat palkkatyöläisiä siinä kuin hitsaajatkin.

Esitäpä tänä aikana lisäpalkkaa!  AY-liike on hampaaton.  Se toinen puoli puhuu jopa 60 prosentin palkanalennustarpeesta, euron vahvuudesta dollariin nähden, työvoimakustannusten suurimmasta noususta juuri Suomessa, teollisten työpaikkojen karkaamisesta ulkomaille.  Kaikki ovat totta.
Miten Suomi kuitenkin on aina tutkimuksissa maailman kilpailukykyisimpien maiden joukossa?  Miten työvoimakustannukset Suomessa ovat vain keskitasoa?
Tänä aikana on ihmeellistä, kuinka jaksetaan uskoa Euroopan Unioniin, pelastaa muita kansoja.
Jonkin verran alkaa ymmärtää käpertymishalua omiin ongelmiin.

Olisiko tosissaan aika ajaa kansalaispalkkaa, perustoimeentuloa kaikille?

Ei kommentteja: