Virkavastuulla

Saksa ja Suomi, mallimaat, joissa on kuri ja järjestys!
Olipa kerran niin.  Meille riitti 1921 laadittu perus(tus)laki, meille riitti 1872 koulujärjestys.
Maa toimi, ihmiset toimivat niin kuin heidän oletettiin toimivan, vallitsi ahkeruus, sisu, maan edestä vaikka kaaduttiin... Hurraa!

Maailma muuttuu, Es - ei kun  Markkuseni.  Suomi on amerikkalaisempi kuin Amerikka.
Yhteisvastuun tilalle on tullut ns. vapaus, mikä monelle tarkoittaa samaa kuin itsekkyys, ahneus ja toisten unohtaminen.

Tässä vapaudessa syntyy helposti kuva, että voi tehdä mitä vain, vaatia mitä vain.
Miksette te siellä lautakunnassa...? Miksei kaupunginjohtaja...?  Hallitus ei saa mitään aikaan...
On vapaus sanoa, vaatia, on vapaus olla ottamatta realiteetteja huomioon.  Esimerkiksi, riittävätkö hartiat vaatimaan kahdella ministerillä kovinkaan paljon?

Virkamies valmistelee, poliitikko päättää.  Virkamies valmistelee virkavastuulla.  Jos on politiikka päättänyt säästää esimerkiksi koulusta, virkamies etsii ne keinot säästää, poliitikot hyväksyvät tai hylkäävät.

Ja vihdoin pääsen siihen asiaan.  Toiset virkamiehet toteuttavat nämä päätökset, myös säästöpäätökset.  Ja taas virkavastuulla.  Miltä tuntuu vaikkapa opettajan virkaa hoitavasta toteuttaa koulun säästöpäätöksiä, mitäpä hän muutakaan voi!  Jaetaan huonompilaatuiset vihot ja kynät, jätetään hankkimatta värejä, askartelutarvikkeita, säilytetään vielä Neuvostoliitosta kertovat oppimateriaalit, ei uusita kalustoa, korjata tietokoneita.  Miljoona pientä puroa, jotka eivät kuitenkaan tuo todellista, tai ainakaan riittävää säästöä.  Vähennetään opetustunteja eli suurennetaan opetusryhmiä ja siis maksetaan vähemmän palkkaa, aika paljon säästyy - millä hinnalla?

Ja huippuna kaikesta:  lomautetaan opettajat!  Kaikki koulun alkaessa kahdeksi viikoksi marjoja poimimaan.  Mitäs väliä sillä on, että juuri alkaessa kaikki on muutenkin sekaisin, tarvikkeita jaetaan, lukujärjestyksiin totutellaan, uudet koululaiset ovat aivan eksyksissä niin alkuopetuksessa kuin yläkouluun siirtyessäkin.  Mitä väliä, jos saadaan aikaan laittomia tiloja kouluun?
Mitäpä merkitystä on opetussuunnitelmissa pysymisessä tai tavoitteiden saavuttamisessa, saahan taas opettajaa haukkua huononevista tuloksista tai työrauhaongelmista.

Mitäs opettaja?  Ammattiliitto vähän saa roolinsa mukaan tiedottaa laittomuuksista.  Mutta opettaja toteuttaa ne virkavastuulla ja on opettajan roolissaan hiljaa.  Esimerkiksi poliitikkona hänen ei mielestäni tule olla lainkaan hiljaa - mutta hänethän luonnollisesti jäävätään pois häntä itseään koskevista päätöksistä.  Ikään kuin kyse olisi opettajan hyvinvoinnista.

Tiedän, että opettajat eivät pakkolomalla ole irti koulutyöstä, he suunnittelevat ja hankkivat materiaaleja, heillä on ajatus koulutyössä.  Eihän näin saisi olla!  Pakkoloman pitäisi näkyä, ei pitäisi ehtiä kursseja loppuun, pitää tarpeeksi kokeita, pitää vanhempainiltoja, tavata vanhempia keskusteluissa ja arviointikeskusteluissa, istua oppilashuoltopalavereissa.  Ehkä ei pitäisi ehtiä valvomaan ylioppilaskirjoituksia tai ehtiä laatimaan todistuksiakaan, kun kurssit ovat kesken.
Mutta kun se opettaja toimii virkavastuulla, hän ehtii.

Koulun työpäivät on asetuksella määrätty.  Sen sijaan ei ole määrätty, montako työpäivää opettajalla on.  Koulua ei voi siis sulkea, mutta opettajan voi lomauttaa ja useita luokkia yhdistää yhdelle opettajalle.  Tuskin toteutuu lain vaatima oppilaan oikeus joka päivä saada opetussuunnitelman mukaista opetusta.  Rehtorin lomautus taas poistaa lain vaatiman koulun toiminnasta, OPS:n toteutumisesta ja turvallisuudesta vastaavan henkilön.

Miten  ope ehtii- tekemällä lisää laittomuuksia, so. joustamalla pois "vähemmän tärkeitä" oppiaineita (kuvis, uskonto, liikunta, musiikki, kunkin näkemyksen mukaan), jotta saadaan matikka ja äidinkieli ja vieraat kielet edes mallilleen.  Oppiaineiden tuntimäärät on määritelty, eikä missään sanota että esimerkiksi matikka on tärkeämpää kuin musiikki.  Sehän se tietysti oli tarkoitus, koulussahan ei nytkään viihdytä.

Kaikki kunnan työntekijät pakkolomalle.  Silloin myös opettajat?  Tasa-arvon nimissä.
Järjetön ajatus tasa-arvosta, sillä ymmärtääkseni tällöin muut kuntalaiset pääsevät helpommalla, vai maksavatko he lomautuksen palkanmenetyksen verran lisäveroa?
Ja juuri taloudellisen ahdingon aikaan kunnallisia palveluja - sitähän varten kunta on - tarvitaan kaikkein eniten!

Jos opettaja toteuttaa äsken ehdottamiani keinoja eli ei "ehdi" tai ei oikeasti ehdi, huuto on suuri.  Opettaja tekee silloin lapsesta pelinappulan.   Vai olisikohan se tekijä sittenkään opettaja?