Loinen

Aina vaalien, varsinkin kuntavaalien alla, huudetaan kunnan työntekijöiden turhuutta, kuinka he ovat syömässä veronmaksajien leipää ja kuluttamassa palveluun tarvittavat rahat.  Todella, joka kerran.
Pikku juttu, että he juuri tuottavat ne palvelut tai ovat muuten vastuussa koko yhteiskunnan toimivuudesta, turhia ovat - kun minulla juuri nyt menee hyvin ja on kesä, edes lumiauraa ei tarvita ja viemäriverkko toimii.

Loistyöksi on julistettu kaikki se työ, joka ei tuota myytävää.  Loistyötä on siis esimerkiksi terveyskeskuslääkärin työ, sen sijaan yksityisen lääkäriaseman kalliimpi lääkäri tuottaa oikeasti?
Esimerkiksi opettaja on loinen, mutta koulutuspalveluja myyvä pintakonsultti tuottaa myytäviä palveluja.  En niele tätä, mutta mitä$ minun mielipitei$täni, raha puhuu.
Perusteluni on toisen jutun aihe.

Pikkujuttuja nuo kaksi.  Nyt esitetään (Risikko), että sosiaalista tukea saavien osallistumista yhteiskuntaan pitää vaatia.  Tuki olisi suurempi, jos osallisuus olisi suurempi.
Lähtökohtaisesti loistava ajatus.  Mutta...

Kukaan normaali ihminen ei halua olla hyödytön vapaamatkailija.  Totta on, että moni on jo niin urautunut syrjäytymiseensä, että pitää sitä normaalina.  Monessa polvessa jo!  Silti.

Mitä on osallistuminen?  Ihan ensiksi tulee mieleen työn tekeminen tuen ehtona.
Siis miten se tuki eroaa palkasta?  Varmaan luodaan järjestelmiä, joissa työnantaja maksaa osan ja esim. kela osan.  Varmaan kirkasotsaisena väitetään, että ei synny(tetä) halpatyövoimaa, joka syrjäyttää kortistoon taas uusia.  Varmaan jää taas huolehtimatta esimerkiksi kunnollisesta eläkekertymästä.

Luulenpa, että hanakasti annetaan kenkää nimen omaan kunnan palkkauksen alarajoilla oleville, esimerkiksi koulunkäyntiavustajille tai päiväkotiapulaisille, ja yllättäen sama työ (muka) hoidetaan sosiaalityöllistettävillä.

Jos osallistuminen voisi olla vaikkapa järjestötyötä?  Monet järjestöt tarvitsevat vaikkapa vakituista myyjää tuotteilleen.

Työttömien omat viritykset työllistää itsensä erilaisissa ringeissä ovat toki kannatettavia.  Mutta miksi ihmeessä kukaan heidän palvelujaan tarvitsisi työllisyysringin kautta, jos ei muuten samallakaan pienellä palkalla heidän työtään kukaan osta?

Vielä 70-luvulla oli hätäaputöitä.  Tehtiin teitä, tehtiin ihan perusinfrastruktuuria.  Kunnilla ja valtiolla oli velvoitetyöllistäminen, jopa perustuslaissa sanottiin, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.  No, ei kaikki hyvää ja kaunista ollut, oli mm. pakkomuuttoa, eroa perheestä parakkikylissä, johti maseudun yhä kiihtyvään tyhjenemiseen jne.

Mitä on se työ, johon tarvitaan tekijä, mutta jonka tekijälle ei ole varaa maksaa palkkaa?
Usein puhutaan risusavotasta, raivaustöistä, erilaisista aputöistä lähinnä työmailla.  Yhä enemmän tarvitaan käsiä vanhustenhuoltoon.
Ongelma tietenkin on, että jos ammattitaidoton tekee nämä työt halvalla, kukaan ei palkkaa ammatti-ihmistä oikealla palkalla.  Ja totta vie, esimerkiksi ihmistyö vaatii aina koulutuksen.
Tätähän on jo murennettu, hyvin monessa ammatissa on vaatimustasoja laskettu, mallia sosiaalikasvattaja voi hoitaa päiväkodinopettajan virkaa.

Konsulit valvokoon.  Hieno ja kaunis vääristyy tässä yhteiskunnassa helposti ahneudeksi ja opportunismiksi, kun se euro on ainoa merkittävä tekijä. 
Mutta periaatteessa olen samaa mieltä kuin Paula Risikko, kukaan täysikykyinen ei saa olla vapaamatkustaja, loinen, ei tahtomattaankaan.