Fyysiset ominaisuudet huippuluokkaa. Kyky, tieto, kivunsieto ja sisu harjoitella oikein ja riittävästi.
Valtava voitontahto ja kilpailuhenkisyys ja usko itseensä ja luotto onnistumiseen.
No, rahaa ja aikaa ravintoon, aikaan, välineisiin, ammattilaisen neuvoihin. Taitaa syntyä huippu-urheilija?
Mikä suomalaisessa urheilijassa mättää? Huippuja lukuunottamatta itseluottamuksen puute taitaa olla suurin puute. Puhe rahapulasta ja pienen maan resurssipulasta on turhaa, niin paljon (muulta tärkeältä) urheilu saa aikojen ankeudesta huolimatta.
Jos on maaillmanmestaruuskisat, mielestäni niissä kilpaillaan voitosta, eikä mennä "tekemään omaa kilpailua" tai huipussaan keskeyttämään tai jäämään ilman tulosta.
Siis kisalippu ei ole palkintomatka turistille, vaan jokaisella lähetettävällä on oltava reaaliset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella mitalia. Paitsi... Niin, joku lähetetään saamaan arvokisakokemusta, kasvamaan. Joku on syytä laittaa saamaan kansainvälisiä kovia kilpailuja.
Onneksi Moskova on tuossa äärellä, onneksi joukkue on lähes realistisen pieni, johtajajoukkoa lukuunottamatta.
Jokainen tekee kisoissa parhaansa. Mutta jos oma ennätys on nippa nappa b-raja, mitä menestymistä on odotettavissa? Poikkeuksia on, tuskin kukaan odotti esimerkiksi Reijo Vähälän hopeaa tai Rauli Pudaksen pronssia aikanaan. Tässä se pointti onkin, se kuuluisa venyminen - kuinka se onnistuu niin paljon useammin muilta?
Suomessa urheillaan, Suomessa on kouluissa laadukas liikunnanopetus, mahtava seuratoiminta.
Suorituspaikkoihin on aina varaa, oli millainen lama tahansa.
Valmennus ja fysiologinen tieto ovat maailman huippua.
Onko meillä urheiluikäinen porukka siis jotenkin ominaisuuksiltaan kummallista vai missä ne huiput luuraavat? Onko meillä vain keihäänheittoon sopiva geeniperimä?
Melkein tosissani kysyn myös, eikö meillä osata olla myös doping-huipulla? Muotia on käyttää kiellettyjä aineita niin vähän ja niin useita kerralla, että testit eivät vielä niitä erottele.
Onneksi kaikilta otetaan näytteet ja käry voi tulla vuosienkin kuluttua.
Urheilu on kansan lempilapsi. Urheilua seurataan ja siitä nautitaan. Urheilu kaikkineen saa suhteettoman osan budjeteista sekä paljon muuta rahaa vaikkapa veikkauksesta tai firmoilta.
Olisiko meillä lupa odottaa tuloksia?
Täysin kilpailuvietittömänä osaan itse nauttia esimerkiksi hiihdosta tai vaeltelusta tai pelistä kivassa porukassa. Mutta tulosurheilu olkoon jotakin ihan muuta.
Valtava voitontahto ja kilpailuhenkisyys ja usko itseensä ja luotto onnistumiseen.
No, rahaa ja aikaa ravintoon, aikaan, välineisiin, ammattilaisen neuvoihin. Taitaa syntyä huippu-urheilija?
Mikä suomalaisessa urheilijassa mättää? Huippuja lukuunottamatta itseluottamuksen puute taitaa olla suurin puute. Puhe rahapulasta ja pienen maan resurssipulasta on turhaa, niin paljon (muulta tärkeältä) urheilu saa aikojen ankeudesta huolimatta.
Jos on maaillmanmestaruuskisat, mielestäni niissä kilpaillaan voitosta, eikä mennä "tekemään omaa kilpailua" tai huipussaan keskeyttämään tai jäämään ilman tulosta.
Siis kisalippu ei ole palkintomatka turistille, vaan jokaisella lähetettävällä on oltava reaaliset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella mitalia. Paitsi... Niin, joku lähetetään saamaan arvokisakokemusta, kasvamaan. Joku on syytä laittaa saamaan kansainvälisiä kovia kilpailuja.
Onneksi Moskova on tuossa äärellä, onneksi joukkue on lähes realistisen pieni, johtajajoukkoa lukuunottamatta.
Jokainen tekee kisoissa parhaansa. Mutta jos oma ennätys on nippa nappa b-raja, mitä menestymistä on odotettavissa? Poikkeuksia on, tuskin kukaan odotti esimerkiksi Reijo Vähälän hopeaa tai Rauli Pudaksen pronssia aikanaan. Tässä se pointti onkin, se kuuluisa venyminen - kuinka se onnistuu niin paljon useammin muilta?
Suomessa urheillaan, Suomessa on kouluissa laadukas liikunnanopetus, mahtava seuratoiminta.
Suorituspaikkoihin on aina varaa, oli millainen lama tahansa.
Valmennus ja fysiologinen tieto ovat maailman huippua.
Onko meillä urheiluikäinen porukka siis jotenkin ominaisuuksiltaan kummallista vai missä ne huiput luuraavat? Onko meillä vain keihäänheittoon sopiva geeniperimä?
Melkein tosissani kysyn myös, eikö meillä osata olla myös doping-huipulla? Muotia on käyttää kiellettyjä aineita niin vähän ja niin useita kerralla, että testit eivät vielä niitä erottele.
Onneksi kaikilta otetaan näytteet ja käry voi tulla vuosienkin kuluttua.
Urheilu on kansan lempilapsi. Urheilua seurataan ja siitä nautitaan. Urheilu kaikkineen saa suhteettoman osan budjeteista sekä paljon muuta rahaa vaikkapa veikkauksesta tai firmoilta.
Olisiko meillä lupa odottaa tuloksia?
Täysin kilpailuvietittömänä osaan itse nauttia esimerkiksi hiihdosta tai vaeltelusta tai pelistä kivassa porukassa. Mutta tulosurheilu olkoon jotakin ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti