Jarrutusjälkeä 12 m, osin toispuolisena. Olisiko ollut nopeutta riittävästi 50:n alueelle.
Suojatiellä kahdeksanvuotias, moksahtihan se.
Autoilijan kommentti: - Sen on täytynyt kytätä koivun takana ja juosta suojatielle.
Niin, valo-ohjattu risteys, koivu oli nuori riuku vasta. Autoilija oli paikkakunnalla tunnettu, mistään piittaamaton tyyppi, jota ei vain oltu saatu kiinni.
Alamäki. Autoilija on juuri päässyt kaduilta nelikaistaiselle tielle, selkeästi ulosmenotielle. Rajoitus on edelleen 50 km tunnissa, mutta tie tekee ylinopeuden luonnolliseksi.
Risteys ja suojatie, toinen ja suojatie. Melkoisia yllätyksiä vieraille - kun omatkaan eivät niitä muista. Koulun on jopa ollut pakko kieltää (kehottaa olemaan käyttämättä) näiden suojateiden käyttö ja vaatia kiertämään valo-ohjatun risteyksen kautta, vaikka oma koulutalo on ihan vieressä ja matkaa tulee satoja metrejä lisää.
Suojatie luonnollisessa paikassa, kadun päässä. Pakko oli poistaa, kun liikenne lisääntyi kauppakeskusten ja uuden sisääntuloväylän takia. Juuri kukaan ei suojatiemerkistä välittänyt.
Valo-ohjattu suojatie on sata metriä alamäkeen tästä. Autoilija on juuri saanut itsensä vauhtiin, kun edessä onkin punainen valo. Koululaisten itse suorittamassa tutkimuksessa ihan hiljaisena keskipäivän aikana punaisia vasten ajoi kahdeksan autoa, kaikki alamäkeen. Rekkoja ei sille tunnille sattunut: talvella ylämäkeen niiden on pakko olla välittämättä valoista, kun muuten ne joutuisivat peruuttamaan liikenteen seassa satoja metrejä keräämään vauhtia.
Siis, koululaiset ainakin liikuntatunneilla ja johdetuissa tilanteissa käyttävät tunnelia ja kiertävät taas pari sataa metriä.
Yrittäjä haki maa-aineslupaa ja ympäristölupaa. Vieressä oli toisen yrittäjän louhos, olisi ihan pitänyt tehdä yhteistyötä ja pari sataa metriä tietä, jotta olisi päässyt kylän ohi. Ei käy: oli olemassa tie. Mitä sen väliä, että sorarekat joutuvat ajamaan kapeaa kylätietä koulun editse, kevyen liikenteen väylää ei ole. (Samalla menee turvallinen uimarantatie.) Toisella puolen kaupunkia ainoa väylä sorarallille on juuri koulun ja päiväkodin vierestä.
Suunnitellaan kauppakeskusta, 35 000 kerrosneliömetriä. Ja totta kai sisäänajo suunnitellaan koulua vastapäätä, kapealle kadulle. Ja tapana on, että hienot suunnitelmat laaditaan, mutta ihan maan tapa on rakentaa ensin kaupan tarpeet ja sitten todeta hups, rahat eivät juuri nyt riitäkään enää liikennesuunnitelman toteuttamiseen. Sitä paitsi ne suunnitelmat taas sisältävät lisää kiertämistä ja hidastamista juuri sille hitaimmalle liikkujalle.
Koulut erikoistuvat. Omakin kouluni on puoliksi englanninkielinen. Siis yhä useammin vanhemmat tuovat lapsia kouluun. Useimmiten ei ole turvallista jättöaluetta, vaan lapset pudotetaan liikenteen sekaan ja vaara muodostuu myös lapsia jättävistä ajoneuvoista.
Kapea tie, paljon liikennettä. Polkupyörällä kouluun? Kun lapsi on lapsi, kun ajaminen on kivaa, kun kaverin kanssa pitää jutella, leikkiä, kilpailla, on autoilijan otettava vastuuta. Olisiko rajoitusten noudattaminen hyvä alku, sen kännykän jättäminen taskuun toinen konsti? Ja se nopeusrajoitus olisi 30, ei 50 koulun kohdalla. Missä on? Sopii myös rakentaa hidasteita. Muutamana päivänä silloin tällöin, ei vain koulujen alkamispäivinä, pitää olla näkyvää ja opastavaa valvontaa.
Rakenteet ja rajoitukset eivät kuitenkaan yksin mitenkään poista suurinta vaaraa. Autoilijan asenne turvallisuuteen on jäänyt yksilönvapauden jalkoihin. Toisethan ne niitä sääntöjä tarvitsevat.
Mutta ei. Tärkeintä on liike-elämän etu, toiseksi liikenteen sujuvuus, kaukana kenties sijalla 7. tulee koululaisen turvallisuus.
Ja taas peräänkuulutan lapsivaikutusten arviointia pakolliseksi esimerkiksi koulujen lähistöissä tapahtuviin suunnitelmiin!
Suojatiellä kahdeksanvuotias, moksahtihan se.
Autoilijan kommentti: - Sen on täytynyt kytätä koivun takana ja juosta suojatielle.
Niin, valo-ohjattu risteys, koivu oli nuori riuku vasta. Autoilija oli paikkakunnalla tunnettu, mistään piittaamaton tyyppi, jota ei vain oltu saatu kiinni.
Alamäki. Autoilija on juuri päässyt kaduilta nelikaistaiselle tielle, selkeästi ulosmenotielle. Rajoitus on edelleen 50 km tunnissa, mutta tie tekee ylinopeuden luonnolliseksi.
Risteys ja suojatie, toinen ja suojatie. Melkoisia yllätyksiä vieraille - kun omatkaan eivät niitä muista. Koulun on jopa ollut pakko kieltää (kehottaa olemaan käyttämättä) näiden suojateiden käyttö ja vaatia kiertämään valo-ohjatun risteyksen kautta, vaikka oma koulutalo on ihan vieressä ja matkaa tulee satoja metrejä lisää.
Suojatie luonnollisessa paikassa, kadun päässä. Pakko oli poistaa, kun liikenne lisääntyi kauppakeskusten ja uuden sisääntuloväylän takia. Juuri kukaan ei suojatiemerkistä välittänyt.
Valo-ohjattu suojatie on sata metriä alamäkeen tästä. Autoilija on juuri saanut itsensä vauhtiin, kun edessä onkin punainen valo. Koululaisten itse suorittamassa tutkimuksessa ihan hiljaisena keskipäivän aikana punaisia vasten ajoi kahdeksan autoa, kaikki alamäkeen. Rekkoja ei sille tunnille sattunut: talvella ylämäkeen niiden on pakko olla välittämättä valoista, kun muuten ne joutuisivat peruuttamaan liikenteen seassa satoja metrejä keräämään vauhtia.
Siis, koululaiset ainakin liikuntatunneilla ja johdetuissa tilanteissa käyttävät tunnelia ja kiertävät taas pari sataa metriä.
Yrittäjä haki maa-aineslupaa ja ympäristölupaa. Vieressä oli toisen yrittäjän louhos, olisi ihan pitänyt tehdä yhteistyötä ja pari sataa metriä tietä, jotta olisi päässyt kylän ohi. Ei käy: oli olemassa tie. Mitä sen väliä, että sorarekat joutuvat ajamaan kapeaa kylätietä koulun editse, kevyen liikenteen väylää ei ole. (Samalla menee turvallinen uimarantatie.) Toisella puolen kaupunkia ainoa väylä sorarallille on juuri koulun ja päiväkodin vierestä.
Suunnitellaan kauppakeskusta, 35 000 kerrosneliömetriä. Ja totta kai sisäänajo suunnitellaan koulua vastapäätä, kapealle kadulle. Ja tapana on, että hienot suunnitelmat laaditaan, mutta ihan maan tapa on rakentaa ensin kaupan tarpeet ja sitten todeta hups, rahat eivät juuri nyt riitäkään enää liikennesuunnitelman toteuttamiseen. Sitä paitsi ne suunnitelmat taas sisältävät lisää kiertämistä ja hidastamista juuri sille hitaimmalle liikkujalle.
Koulut erikoistuvat. Omakin kouluni on puoliksi englanninkielinen. Siis yhä useammin vanhemmat tuovat lapsia kouluun. Useimmiten ei ole turvallista jättöaluetta, vaan lapset pudotetaan liikenteen sekaan ja vaara muodostuu myös lapsia jättävistä ajoneuvoista.
Kapea tie, paljon liikennettä. Polkupyörällä kouluun? Kun lapsi on lapsi, kun ajaminen on kivaa, kun kaverin kanssa pitää jutella, leikkiä, kilpailla, on autoilijan otettava vastuuta. Olisiko rajoitusten noudattaminen hyvä alku, sen kännykän jättäminen taskuun toinen konsti? Ja se nopeusrajoitus olisi 30, ei 50 koulun kohdalla. Missä on? Sopii myös rakentaa hidasteita. Muutamana päivänä silloin tällöin, ei vain koulujen alkamispäivinä, pitää olla näkyvää ja opastavaa valvontaa.
Rakenteet ja rajoitukset eivät kuitenkaan yksin mitenkään poista suurinta vaaraa. Autoilijan asenne turvallisuuteen on jäänyt yksilönvapauden jalkoihin. Toisethan ne niitä sääntöjä tarvitsevat.
Mutta ei. Tärkeintä on liike-elämän etu, toiseksi liikenteen sujuvuus, kaukana kenties sijalla 7. tulee koululaisen turvallisuus.
Ja taas peräänkuulutan lapsivaikutusten arviointia pakolliseksi esimerkiksi koulujen lähistöissä tapahtuviin suunnitelmiin!
1 kommentti:
Turvallisuutta parannetaan vaatimalla lapselle turvalaitteita, heijastimia, pyöräilykypäröitä, pitkiä kiertoteitä ja odottamisia valoissa. Ongelman todelliseen syyhyn eli aikuiseen autoilijaan ei puututa millään lailla.
Lähetä kommentti