Sissi. Juuri sen hän tuhoaa, joka on hänen ainoa tukijansa. Ampuu, pommittaa, kaappaa.
Fanaattisesti hän uskoo, mitä laskelmoidusti häneen ohjelmoidaan. Olkoon kyseessä ismi tai usko, ei johtaja koskaan tee itse uskontekoja. Paraneeko maailma, jos kaikki länsimaisuus tuhotaan. Paraneeko edes hänen oma elämänsä?
Vallankumous. Paha diktaattori, tyranni, itse itsensä nimittänyt kansansa kuristaja saadaan pois.
Mutta mikään ei muutukaan. Ei olekaan rikkautta kaikille, työtä kaikille, vapaus vallitse.
Eikä kiihkeä vallankumouksellinen malta odottaa demokratian hidasta ja taka-askeliakin ottavaa vaikutusta. Heti kaikki ja kaikille, paitsi... Vallankumousta tehdessä jaetaan kansa vihollisleireihin, ja demokratia vaatii yhä pitemmän harjoittelun.
Lama, taloudellinen taantuma.
Kerran toisensa jälkeen syyllinen on työntekijä ja tavallinen kansalainen. Ja vain siksi, että kansaa ja vähäväkisiä on paljon maksamaan seuraukset. Syyllinen? Ainakin työläinen on se, jota rankaistaan.
Aina on varaa tukea pääomaa, aiemmin devalvaatioilla, nyt pankkituilla, korkotuilla, kriisipaketeilla, jotka ovat oikeastaaan vastikkeetonta pankkitukea.
Valtiot joutuvat tekemään säästöohjelmia, kun pääoma saa rahaa käyttöönsä.
Kansalainen maksaa pienempänä palkkana, työttömyydellä, huonontuvina palveluina, nousevina hintoina. Koira pääsee veräjästä, tekemään taas uusia kriisejä.
Miten esimerkiksi irlantilainen kuumakalle ei ole avoimessa kapinassa, Kreikassa sentään on ollut yleislakkoja jo parikymmentä.
Taantuma on osalle vain osa keinovalikoimaa. Kun tavoite ei ole ihmisen hyvinvointi vaan osakkeen arvo, lamaa käytetään härskisti hyväksi ja trimmataan firma hyvään iskukuntoon valmiiksi nousukautta varten. Jos on varaa maksaa ennätyssuuret osingot, olisi kyllä varaa pitää kiinni työntekijöistäkin. Olisi varaa myös pitää työ kotimaassa.
Ostovoiman kasvu on samaa kuin kulutuksen kasvu, mikä taas tarkoittaa työpaikkoja.
Nyt vaaditaan mahdottomia. Pienemmällä rahalla pitäisi kuluttaa yhä enemmän kalliiseen kotimaiseen.
Puhutaan Suomen hyvinvoinnista. Suurta sumutusta, kun Suomi tarkoittaa pääomaa, ei kansalaisia.
Valtiovalta tekee kaikkensa kansalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi? Niin näyttää, pääministeri on niin poikamainen ja niin vilpitön. Hallitus hyvin tietää, että kunnat tuottavat suurimman osan kaikista palveluista. Ja kas, kunnat säästävät, yllätys yllätys, valtionosuuksien vähenemisen takia. Hyi kuntia, remonttiin koko kuntajärjestelmä! Ja sote-uudistus on tehtävä samasta syystä.
Nyt olisi aika ryhdistäytyä. Vasemmiston olisi vihdoinkin hallituksessa sanottava, mikä on sen tavoite ja toisekseen, mihin se ei missään nimessä suostu. Hallituksessa olo ei ole riittävä maksu koko todellisen Suomen kurjistamisesta.
Ja uskomatonta. Poliittinen valta vain oikeistolaistuu sitä enemmän, mitä kurjemmaksi menee.
Paradoksien paradoksi.
Fanaattisesti hän uskoo, mitä laskelmoidusti häneen ohjelmoidaan. Olkoon kyseessä ismi tai usko, ei johtaja koskaan tee itse uskontekoja. Paraneeko maailma, jos kaikki länsimaisuus tuhotaan. Paraneeko edes hänen oma elämänsä?
Vallankumous. Paha diktaattori, tyranni, itse itsensä nimittänyt kansansa kuristaja saadaan pois.
Mutta mikään ei muutukaan. Ei olekaan rikkautta kaikille, työtä kaikille, vapaus vallitse.
Eikä kiihkeä vallankumouksellinen malta odottaa demokratian hidasta ja taka-askeliakin ottavaa vaikutusta. Heti kaikki ja kaikille, paitsi... Vallankumousta tehdessä jaetaan kansa vihollisleireihin, ja demokratia vaatii yhä pitemmän harjoittelun.
Lama, taloudellinen taantuma.
Kerran toisensa jälkeen syyllinen on työntekijä ja tavallinen kansalainen. Ja vain siksi, että kansaa ja vähäväkisiä on paljon maksamaan seuraukset. Syyllinen? Ainakin työläinen on se, jota rankaistaan.
Aina on varaa tukea pääomaa, aiemmin devalvaatioilla, nyt pankkituilla, korkotuilla, kriisipaketeilla, jotka ovat oikeastaaan vastikkeetonta pankkitukea.
Valtiot joutuvat tekemään säästöohjelmia, kun pääoma saa rahaa käyttöönsä.
Kansalainen maksaa pienempänä palkkana, työttömyydellä, huonontuvina palveluina, nousevina hintoina. Koira pääsee veräjästä, tekemään taas uusia kriisejä.
Miten esimerkiksi irlantilainen kuumakalle ei ole avoimessa kapinassa, Kreikassa sentään on ollut yleislakkoja jo parikymmentä.
Taantuma on osalle vain osa keinovalikoimaa. Kun tavoite ei ole ihmisen hyvinvointi vaan osakkeen arvo, lamaa käytetään härskisti hyväksi ja trimmataan firma hyvään iskukuntoon valmiiksi nousukautta varten. Jos on varaa maksaa ennätyssuuret osingot, olisi kyllä varaa pitää kiinni työntekijöistäkin. Olisi varaa myös pitää työ kotimaassa.
Ostovoiman kasvu on samaa kuin kulutuksen kasvu, mikä taas tarkoittaa työpaikkoja.
Nyt vaaditaan mahdottomia. Pienemmällä rahalla pitäisi kuluttaa yhä enemmän kalliiseen kotimaiseen.
Puhutaan Suomen hyvinvoinnista. Suurta sumutusta, kun Suomi tarkoittaa pääomaa, ei kansalaisia.
Valtiovalta tekee kaikkensa kansalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi? Niin näyttää, pääministeri on niin poikamainen ja niin vilpitön. Hallitus hyvin tietää, että kunnat tuottavat suurimman osan kaikista palveluista. Ja kas, kunnat säästävät, yllätys yllätys, valtionosuuksien vähenemisen takia. Hyi kuntia, remonttiin koko kuntajärjestelmä! Ja sote-uudistus on tehtävä samasta syystä.
Nyt olisi aika ryhdistäytyä. Vasemmiston olisi vihdoinkin hallituksessa sanottava, mikä on sen tavoite ja toisekseen, mihin se ei missään nimessä suostu. Hallituksessa olo ei ole riittävä maksu koko todellisen Suomen kurjistamisesta.
Ja uskomatonta. Poliittinen valta vain oikeistolaistuu sitä enemmän, mitä kurjemmaksi menee.
Paradoksien paradoksi.
3 kommenttia:
Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi.
Pankkijärjestelmä on kriisissä.
Työläinen, keskiluokka maksaa samalla kun pääoma ulosmittaa osinkoja.
Tavalla tai toisella pääoma, pankkijärjestelmä ulosmittaa itselleen tukirahat.
Pääoma keinottelee taas itsensä kriisiin, pankit ovat vaikeuksissa. Työläiset maksavat. Ikiliikkuja on keksitty!
Maailman varat pankkieliitin sijasta työtä tekevän valtaväestön haltuun.
Kaikki varastavat toisiltaan, ei mistään, eikä keneltäkään puutu mitään.
Lähetä kommentti