Nopeusrajoitus 50 km tunnissa. Mittarivirhe on hyvä selitys, voin ajaa siis 55, ja koska "kukaan" ei tietenkään kyttää koko ajan mittaria vaan liikennettä, saan ajaa 60 tai yli, kun juuri nyt ei liikennetilanne tai olosuhde estä. Muistaakseni merkeissä ei lue 66, 77, 88, 110? (Eikö noilla poliiseilla ole muuta tekemistä kuin kytätä minun ihan tavallista/turvallista ajamistani?)
Puomi edessä. Taulu, jossa tekstit usealla kielellä kieltämässä alueelle menon. Se on vajannaja territorija, sotilasalue. Siis on syntynyt polkuja puomien molemmin puolin, jopa auton mentävä ura eräälle portille. Pitää päästä koiraa kusettamaan, aamulenkille, oikaisemaan alueen läpi töihin, ajamaan rauhallista metsätietä, kun kuutostietä pitkin ei saa mopoilla tai pyöräillä. Ja pitäähän minun saada kipata se jätekuorma metsään, kun Kukkuroinmäelle on ihan 10 kilometriä.
Tätä kategorista kieltoa en oikeasti ymmärrä. Miksi alueella ei saisi olla? Harjoituksia on hyvin harvoin, ei olisi iso vaiva tiedottaa nistä lipuin ja lapuin veräjillä. Alueella ei ole mitään pysyviä rakenteita (ellei sitten kätkettynä ole), eikä mitään sotilaallista salaisuutta paljastu sallimalla ihmisten kulku ja oleskelu. Vallitseva käytäntö on, että ns. kaikki menevät porteista huolimatta, kantavat huonoa omaatuntoa ja osaavat kyllä väistää, jos pojat tulevat puistoon.
Liikennemerkki "Ajoneuvolla ajo kielletty" koulun portilla. Siis lapsi ei saa ajaa pihaan polkupyörällä, henkilökunta ei saa ajaa pysäköintipaikalleen, huoltoajo ei saa ajaa keittiön ovelle, kirjavarastolle, roskakatokselle, vanhemmat eivät saa tuoda lapsiaan harrastuksiin tai tulla itsekään autoillaan koulun juhliin. Siis ehdoton kielto! Lisäkilpi selvittää syyn: Pelastustie.
Minusta merkki on väärä, pitäisi olla "Pysäköinti kielletty".
Näiden kertomusten pointti on siinä, että meille opetetaan oikein viranomaisten voimin: - Valitse itse, mitä pykäliä noudatat! Siis saat luvan olla joustava tai ainakin "joustava". On lukemattomia muitakin paikkoja oppia tätä elämänmallia, länsimaista yksilönvapautta. Saat esimerkiksi ajaa ilman pyöräilykypärää tai ilman valoja pimeällä. Poliisi ei edes nähdessään puutu näkemiinsä rikkeisiin, kaipaan niitä kakarana säikäyttäneitä kuulutuksia ohi ajavasta poliisiautosta, esimerkiksi kun ali-ikäisenä kyyditin kaveria.
Meille säännöt ja maaräykset eivät ole painoarvoltaan samoja. Joidenkin rikkomista naureskellaan, joidenkin rikkomista kauhistellaan. Toisille ei ole mitään muuta kuin vapautta, toiset ovat tiukkapipoja (ainakin vaatimaan muilta). Punaista vastaan kävelee jokainen, jos ei ole liikennettä - tai jos ei ole poliisin näköistä lähellä.
Mitä haluaisin? En halua ainakaan paluuta alamaiseen nöyryyteen. Ehkä tahtoisin jonkinlaista toiset huomioon ottavaa järkevää suhtautumista sääntöihin ja määräyksiin.
Kuvan kuivatut metsämansikat (nam!) ovat ehdottomasti kielletyltä Laukkaradan sotilasalueelta.
Puomi edessä. Taulu, jossa tekstit usealla kielellä kieltämässä alueelle menon. Se on vajannaja territorija, sotilasalue. Siis on syntynyt polkuja puomien molemmin puolin, jopa auton mentävä ura eräälle portille. Pitää päästä koiraa kusettamaan, aamulenkille, oikaisemaan alueen läpi töihin, ajamaan rauhallista metsätietä, kun kuutostietä pitkin ei saa mopoilla tai pyöräillä. Ja pitäähän minun saada kipata se jätekuorma metsään, kun Kukkuroinmäelle on ihan 10 kilometriä.
Tätä kategorista kieltoa en oikeasti ymmärrä. Miksi alueella ei saisi olla? Harjoituksia on hyvin harvoin, ei olisi iso vaiva tiedottaa nistä lipuin ja lapuin veräjillä. Alueella ei ole mitään pysyviä rakenteita (ellei sitten kätkettynä ole), eikä mitään sotilaallista salaisuutta paljastu sallimalla ihmisten kulku ja oleskelu. Vallitseva käytäntö on, että ns. kaikki menevät porteista huolimatta, kantavat huonoa omaatuntoa ja osaavat kyllä väistää, jos pojat tulevat puistoon.
Liikennemerkki "Ajoneuvolla ajo kielletty" koulun portilla. Siis lapsi ei saa ajaa pihaan polkupyörällä, henkilökunta ei saa ajaa pysäköintipaikalleen, huoltoajo ei saa ajaa keittiön ovelle, kirjavarastolle, roskakatokselle, vanhemmat eivät saa tuoda lapsiaan harrastuksiin tai tulla itsekään autoillaan koulun juhliin. Siis ehdoton kielto! Lisäkilpi selvittää syyn: Pelastustie.
Minusta merkki on väärä, pitäisi olla "Pysäköinti kielletty".
Näiden kertomusten pointti on siinä, että meille opetetaan oikein viranomaisten voimin: - Valitse itse, mitä pykäliä noudatat! Siis saat luvan olla joustava tai ainakin "joustava". On lukemattomia muitakin paikkoja oppia tätä elämänmallia, länsimaista yksilönvapautta. Saat esimerkiksi ajaa ilman pyöräilykypärää tai ilman valoja pimeällä. Poliisi ei edes nähdessään puutu näkemiinsä rikkeisiin, kaipaan niitä kakarana säikäyttäneitä kuulutuksia ohi ajavasta poliisiautosta, esimerkiksi kun ali-ikäisenä kyyditin kaveria.
Meille säännöt ja maaräykset eivät ole painoarvoltaan samoja. Joidenkin rikkomista naureskellaan, joidenkin rikkomista kauhistellaan. Toisille ei ole mitään muuta kuin vapautta, toiset ovat tiukkapipoja (ainakin vaatimaan muilta). Punaista vastaan kävelee jokainen, jos ei ole liikennettä - tai jos ei ole poliisin näköistä lähellä.
Mitä haluaisin? En halua ainakaan paluuta alamaiseen nöyryyteen. Ehkä tahtoisin jonkinlaista toiset huomioon ottavaa järkevää suhtautumista sääntöihin ja määräyksiin.
Kuvan kuivatut metsämansikat (nam!) ovat ehdottomasti kielletyltä Laukkaradan sotilasalueelta.
1 kommentti:
Jutussa on vähän toiston makua. Mutta sanotaan vaikka niin, että edellinen juttu toimi innoittajana tälle saarnalle.
Lähetä kommentti