sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Rajapyykkejä kesässä

Ahdekaunokki, punainen kaunotar siinä valtaa kohta koko niityn ja kerää nokiperhosia ja kultasiipiä.
Tienvarressa pietaryrtit näyttävät, että mykerökukinto voi olla komea ilman laitakukkiakin.  Heinikossa särmikäs kuisma (Minkä pahan kasviparka on tehnyt saadakseen tuommoisen nimen?) piristää mansikanpoimijaa.  Ja seinän vieressä jo kannusruoho, luonnon oma leijonankita, on komeimmillaan.
Ja eikös tuolla ole kultapiiskujakin, kohta varmaan näen metsätiellä silmäruohojakin - totta ihmeessä, tuossahan niitä onkin!

Kaikki nuo kaunottaret tarkoittavat, että kesä alkaa kaartua loppuunsa.  Ne ovat minulle olleet työn alkamisen symboleita ja siksi menettäneet ihanuutensa.
Toisaalta juuri nuo samat kukkaset kertovat, että nyt on mustikka kypsymässä, samoin vattu, kantarelliaika koittaa, ja silmäruoho jaksaa aina lokakuulle asti ja on aivan viimeisiä silmäniloja vielä suppilovahveron kerääjällekin.

Nyt on noin viikko aikaa vain nauttia.  Ei ole kiire kerätä.  Mustikoita pitäisi vielä vähän valita, ettei kerää raakoja, samoin vattuja.  Viikon päästä sitten on tilanne toinen: taidan kerätä vattuja pakkaseen jemmaan odottamaan mustikkalastia.  Jo litra vattuja tekee neljä litraa mustikoita supermehuksi...
Hilloa en viitsisi tehdä: on jo metsämansikkahilloa, on lakkahilloa tältä kesältä ja letunsyöjät ovat harvassa.  Siis mehuja, niitä kuluu.

Monena vuonna vatut on saanut kerätä vasta koulujen alettua.  Nyt on kesä kypsynyt jo pari viikkoa aiemmin.  Sopii oikein hyvin!

Ei kommentteja: