Mansikoin vuorattuja metsänreunoja. On mistä ottaa, saa valikoidakin ja saa hompsia, etsiä vielä isompia ja enemmän.
Jää aikaa muullekin kuin mansikoille.
Tammentaimia on jostakin syystä metsässä aika paljon, etsimättä. Lähimmät isot tammet ovat kilometrien päässä. Epäilenpä närhiä ja variksia, tuskinpa orava Orotimurunen jaksaa näin kauas rahdata terhoja.
Lehtoneidonvaippa ja lehdokki eivät tässä metsässä ole mitään harvinaisuuksia. Isotalvikkiakin, mutta varsinkin muka harvinaisempaa tähtitalvikkia piisaa. Mutta on kummallisia kuoppia: tietenkin vanhoja sotilaskaivantoja, tiesoran ottopaikkoja on, mutta on myös huonosti ja vielä huonommin peiteltyjä jätteenhautauspaikkoja, entisiä, sillä nythäan alueelle ei (muka) puomien takia pääse.
Kompastuin jopa piikkilankaan, joka kätkeytyy varvikkoon aika hyvin. Onneksi on saappaat ja pitkät lahkeet. Sain langasta näkyviin niin paljon oksan varaan, että siihen ei kai enää kukaan kompastu?
Laukkarata on läpimenemätöntä nuorta männikköä. Siinä harjoittelivat Rakuunat ja tykkijullit ennen mm. maastoammuntaa, oli pystyyn äkkiä nousevia tauluja jopa. Näyttösuoja on murentunut olemattomaksi valliksi ja pusikoksi. Harjoitusten muodot ovat muuttuneet kovasti ja toiminta on vähän eri paikassa - lehdokki ja neidonvaippa, korvasienikin menestyvät alueella ehkä juuri siksi, että aina myllätään maata.
Niin, tämähän on kiellettyä aluetta. Mitä nyt "kaikki" kulkevat läpi pyörineen, mopoineen, käyvät lenkillä, antavat koirien juosta vapaana. Varsinaisten harjoitusten aikoihin porteilla on vartiomiehet.
Varuskunta keskellä kaupunkia tarvitsee harjoitusmaastonsa, maaston, jossa saa ajaa rajullakin kalustolla ja jossa siviili ei osu eteen. Mutta silti: miksi pitää olla porteilla kategorinen kielto, mitään salaisia laitteita en tiedä, järki sanoo, mihin ei saa mennä. Kukapa sitä portista - siis en ole minäkään kysyttäessä nähnyt yhtään kieltoa, alueelle pääsee miljoonaa polkuakin, moottorikelkkareittiä, latupohjia pitkin.
Kerran vein sotilasalueen läpi luokan tutustumaan metsään Kolmikannanmäelle asti, ei tarvinnut ajaa liikenteen seassa. Soitin tutulle upseerille ja oikein kysyin luvan: herra majuri nauroi ääneen, taidan olla ainoa kaupunkilainen, joka edes kysyy. (Sillä reissulla tuli sotilaita vastaan metsätiellä, oli kiva tunne kun se lupa oli!)
Tämä oli se metsä, jossa Lyseo suunnisti. On maisema muuttunut: teitä on tullut lisää, hakkuuaukkoja on, samoin pusikkoa enemmän. Ja kuutostie jytyää aivan yötä päivää. Mutta siellä ne sotavankien hautausmaat yhä ovat, samoin avokalliot sekä Mattilan Sorkki, uimala. Aina käydessä on vähän nostalginen olo.
Jää aikaa muullekin kuin mansikoille.
Tammentaimia on jostakin syystä metsässä aika paljon, etsimättä. Lähimmät isot tammet ovat kilometrien päässä. Epäilenpä närhiä ja variksia, tuskinpa orava Orotimurunen jaksaa näin kauas rahdata terhoja.
Lehtoneidonvaippa ja lehdokki eivät tässä metsässä ole mitään harvinaisuuksia. Isotalvikkiakin, mutta varsinkin muka harvinaisempaa tähtitalvikkia piisaa. Mutta on kummallisia kuoppia: tietenkin vanhoja sotilaskaivantoja, tiesoran ottopaikkoja on, mutta on myös huonosti ja vielä huonommin peiteltyjä jätteenhautauspaikkoja, entisiä, sillä nythäan alueelle ei (muka) puomien takia pääse.
Kompastuin jopa piikkilankaan, joka kätkeytyy varvikkoon aika hyvin. Onneksi on saappaat ja pitkät lahkeet. Sain langasta näkyviin niin paljon oksan varaan, että siihen ei kai enää kukaan kompastu?
Laukkarata on läpimenemätöntä nuorta männikköä. Siinä harjoittelivat Rakuunat ja tykkijullit ennen mm. maastoammuntaa, oli pystyyn äkkiä nousevia tauluja jopa. Näyttösuoja on murentunut olemattomaksi valliksi ja pusikoksi. Harjoitusten muodot ovat muuttuneet kovasti ja toiminta on vähän eri paikassa - lehdokki ja neidonvaippa, korvasienikin menestyvät alueella ehkä juuri siksi, että aina myllätään maata.
Niin, tämähän on kiellettyä aluetta. Mitä nyt "kaikki" kulkevat läpi pyörineen, mopoineen, käyvät lenkillä, antavat koirien juosta vapaana. Varsinaisten harjoitusten aikoihin porteilla on vartiomiehet.
Varuskunta keskellä kaupunkia tarvitsee harjoitusmaastonsa, maaston, jossa saa ajaa rajullakin kalustolla ja jossa siviili ei osu eteen. Mutta silti: miksi pitää olla porteilla kategorinen kielto, mitään salaisia laitteita en tiedä, järki sanoo, mihin ei saa mennä. Kukapa sitä portista - siis en ole minäkään kysyttäessä nähnyt yhtään kieltoa, alueelle pääsee miljoonaa polkuakin, moottorikelkkareittiä, latupohjia pitkin.
Kerran vein sotilasalueen läpi luokan tutustumaan metsään Kolmikannanmäelle asti, ei tarvinnut ajaa liikenteen seassa. Soitin tutulle upseerille ja oikein kysyin luvan: herra majuri nauroi ääneen, taidan olla ainoa kaupunkilainen, joka edes kysyy. (Sillä reissulla tuli sotilaita vastaan metsätiellä, oli kiva tunne kun se lupa oli!)
Tämä oli se metsä, jossa Lyseo suunnisti. On maisema muuttunut: teitä on tullut lisää, hakkuuaukkoja on, samoin pusikkoa enemmän. Ja kuutostie jytyää aivan yötä päivää. Mutta siellä ne sotavankien hautausmaat yhä ovat, samoin avokalliot sekä Mattilan Sorkki, uimala. Aina käydessä on vähän nostalginen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti