Sinne meni musta auto. Kaksi iloista pientä omissa penkeissään, Leo jo oikeastaan uloskasvaneena omastaan, mutta aivan liian pienenä istumaan vain korokkeella aikuisten vöissä.
Hyvin matka meni, toinen nukkui Porvooseen ja toinen Kehä Kolmoselle asti eli suurin piirtein kotiin.
Ja mitäs meillä? Kissanhiekka avotunkioon ja vessaan imurin kanssa, alaportti irtti ja kuuriin talteen - se nuorempikin jo kiipeää halulla - tavarat paikoilleen ja pieni inventaario, vauvansänky vaatehuoneeseen, lakanapyykki. Tiski.
Ja sitten on konkreettisesti tyhjä talo. Äänettömyys hyökkää. Muutama joulupäivä muuttui perusoloksi.
Väsyttää, vaikka mitään vastuuhoitajaa en leikkinytkään eikä sitä odotettukaan. Tyhjä olo väsyttää. Rutiini jäi päälle pikkuasioihinkin: onhan vessan ovi auki, että Trilli pääsee pissalle? Onhan yläportti kiinni? Ollaan hiljaa, kun on päiväuniaika.
Kyllä joulu on tärkeä aika. On hienoa, että oli parhaalla vävylläkin aikaa ihan vaan olla. Sukuakin tavattiin - no me isotkin olemme tietysti tärkeitä, mutta pikku-ukot saivat lisätä (uusittua) kontaktipintojaan.
Kaksi myrskyä ja vesisadetta. Vain yksi hyvä ulkoilupäivä, se poislähtöpäivä. Voit kuvitella, että pikku-ukoissa purkamatonta energiaa ja ääntä piisaa sisätiloihin. Mikä jouluille on tullut, kun ulos ei pääse - vuosi sitten paukkui pakkanen kolmessakympissä, nyt lensi vesi vaakasuorassa. Vai olisivatko muu ulkoilijat kuin lapset pehmenneet...
Lähtöpäivänä sentään ehdimme Leon kanssa vähän uloskin. Porukka käveli ostamassa Mummolle takkia, sillä aikaa saimme olla Kirkkopuistossa leikkikentällä. Ja joulutorilla Kaupungintalon edessä sai Leo ajaa junaa (se yökötys on kuvassa, vaan ei yökötys Leon mielestä, huom. kieli!) ja sitten saimmekin olla isosti Peltolan paremmassa leikkipuistossa väsymässä sopivasti kotimatkaa varten.
Ja syötiin ja sitten se viimeinen vilkutus jo olikin edessä. Ja kissalle kiitos: taas oli Trilli mennyt piiloon, ettei tarvitsisi lähteä, ja minä tietysti luulen, että se haluaa jäädä meille, vaikka Maija väittää, että se vain inhoaa autoilua.
Eräänä jouluna vaari matkustaa lasten luo - miltähän se tuntuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti