tiistai 13. joulukuuta 2011

Huijausta


Kuva on Abu Dhabin Suuresta moskeijasta. Islamia en mitenkään halua saattaa erityisasemaan, onpahan rakennus vaan komea uskontoon liittyvä rakennus.

Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan, jossa kerrotaan ihmiskunnan suurista huijauksista, mukana ovat mm. Troijan hevonen ja Eiffel-tornin myyminen.
Pikkujuttuja!

Ihmiskunnan ylivoimaisesti suurin huijaus on uskonto, kaikkinensa. Tätä ei voi minkään uskonnon pappikaan kiistää: hänenkin mukaansa ne muut uskonnot ovat epätosia.
Mutta uskonnon arvosteleminen on synti - voi miten kätevä käsite!

Ja mitä kaikkea uskonnon nimissä onkaan tehty! On valloitettu maailmaa. On surmattu miljoonia, pakotettu vielä useampia miljoonia ainoaan oikeaan uskoon, hallittu ja vallittu. On peritty valtaa jumalalta. Uskonto on kehitetty hallintajärjestelmiksi. On luotu maailmankäsityksiä ja rajoitettu tieteitä ja totuuden ilmituloa. On leimattu toisia vääräuskoisiksi, kerettiläisiksi ja hyi, pakanoiksi - voiko mikään olla halveksivampi sana? On ajettu kansoja pois tai alennettu ne paarialuokkaan, kun itse on tultu "luvattuun" maahan. On tuhottu pelastaen kokonaisia kulttuureita, syrjitty, toimittu rasistisesti toisia uskoja kohtaan. Ja yhä eri uskonnot vaan aiheuttavat samaa - eikä niitä vastaan saa kapinoida, ne kun ovat oikeassa. Voi joutua jopa syytteeseen kansanryhmän loukkaamisesta tai kehottamisesta syrjintään meilläkin. Tai voidaan polttaa lippuja ja jopa tehdä terrori-iskuja uskon puolustamiseksi.

Ajatus oikeassa olemisesta sisältää ajatuksen, että muut ovat väärässä. Heitä on joko pelastettava tai pakotettava oikeaan ajatteluun tai sitten heillä ei edes ole oikeutta olla olemassa - tulee mieleen vaikkapa lähetyskäsky tai islamin alkuaikojen huikean nopea maailmanvalloitus. Yhä vielä "me" saamme sanoa toisesta uskosta mitä vaan, mutta loukkaannumme verisesti, jos joku loukkaa meidän uskoamme.

Uskonnot ovat tehneet voitavansa ryvettääkseen itse itsensä. Uskonnolliset johtajat ovat maallistuneet, rikastuneet, käyttäneet yhteisiä varoja, ottaneet maallista valtaa, kiihottaneet, julistaneet fatvaa. He ovat aina olleet siunaamassa aseet - molemmilla puolilla. Uskonto on asettanut kuninkaita ja pudottanut heitä. Uskonto on alistanut naista
ja tehnyt hänestä syntipukin miehen omaan, mm. seksuaalisuuden pelkoon.

Mitään uskontoa poissulkematta voisin sanoa, että uskonto puolueen tai valtion perusaatteena on väärin. Varsinkin silloin se on väärin, ellei ainoaa oikeaa uskontoa voi määritellä.
Näin siitäkin huolimatta, että uskonto on moraalin ja lainsäädännön tukeva perusta.
Usein uskonto toimii paitsi uskontona, myös valtion pohjana ja oikeusjärjestelmänä - apua!
Uskonnolla on ollut jopa monopoli vihkimisessä, väestörekisterissä ja hautaustoimessa, uskomatonta - tai sitten se oli ainoa toimiva organisaatio?
Saman tien erottaisin uskonnon ja valtion, meilläkin ns. valtionkirkko on väärin.
Edelleen on olemassa meilläkin tietynlainen pakko kuulua valtauskontoon, työhaastattelussa vaikka lasten kanssa työskentelevä ateisti putoaa ensin.

-----------------

Toinen aivan yhtä suuri huijaus on väärin ymmärretty politiikka! Aivan kuten uskontokin, poliittinen ajattelija on pahimmillaan ainoana oikeassa. Törkeimmillään on kyse yksipuoluejärjestelmästä ja valtiollisesta terrorismista jopa omia asukkaita kohtaan.
Politiikka voi olla paha este mielipiteenvapaudelle ja tieteelle kuten uskontokin. Myös politiikka on oikeuttanut kansojen alistamiseen, sortoon, jopa murhaamiseen. Politiikkakin on maailmanlaajuisesti levitettävä: turha hurskastella vain kommunistisella manifestillä, aivan samoin läntinen elämänmalli pakotettiin ja pakotetaan ainoana oikeana maailmaan, ns. demokratia on usein vain irvikuva ja lännen nukkehallintoa.

Tavallinen poliitikko toki ymmärtää suuret ylisanat ja puheiden erilaisuuden
todellisen poliittisen toiminnan kanssa. Mutta aina välillä politiikka on kuin uskontoa: vain me olemme oikeassa, vain me osaamme hoitaa asiat - muistahan tulipalon, joka oli väärin sammutettu? Toisen mielipidettä ei edes kuulla, kun se tulee väärästä suunnasta,
otetaan toinen huomioon vain kun siitä on omalle poppoolle hyötyä. On virkakieltoa, keskitysleiriä, uudelleenkasvatusta ja Taivaallisen rauhan aukion tapahtumia.

Suurin osa ihmisistä, jopa ns. uskovaisista, toki elää moraalinsa ohjaamana ja yhteiskunnan jäsenenä. Poliitikkokin useimmiten tajuaa tekevänsä yhteistyötä, eikä vain pönkitä valtaansa.

Uskonnon, ainakin kristinuskon, tulisi esimerkiksi toteuttaa lähimmäisenrakkautta. Ihan kuin politiikankin päätehtävä on huolehtia kansalaisen hyvinvoinnista. Miten uskonnolliset puolueet voivat kuitenkin olla juuri niitä äärioikeistolaisia ja kovia politiikassaan? Miten kansalaisten hyvinvointi voi olla joillekin vain pienen poliittisen ryhmän etujen ajamista?

-------

Kolmas kovan luokan huijaus on jatkuvan taloudellisen kasvun vaatiminen kehityksen edellytyksenä. Vain myyty tavara antaa varaa hyvinvointiin ja vasta ylijäämällä voidaan hoitaa mm. ympäristöasiat. Olisikohan noin?

-------

Niin. Olen kriittinen. Silti olen mukana niin uskonnossa kuin politiikassakin ja joudun elämään tämän tavarakultin aikaa. Sekä uskonto (usko?) että poliitiset aatteet hyvin kestävät hyökkäykset. Voisin itsekin kirjoittaa pitkän kirjoituksen uskontojen hyvistä saavutuksista.
Toivon osaavani antaa arvoa toisillekin. Itse asiassa, olen saanut nähdä niin uskonnossa kuin politiikassakin todella suuria ihmisiä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Uskonnoissa on kyse uskosta. Joko uskot tai et, uskot, vaikka toisin tiedät. Lapsenusko?
Tai ainakin sanot kuin papukaija uskovasi.

Monelle tärkeintä on, että muut uskovat sinun olevan uskossa, ulkoinen kuva, ulkokultaisuus.

Miten uskoa vastaan voi väittää?
Uskontojen opetuksia vastaan kyllä. voi ja saa.