Blogineuvos?

Mitalit, hienoa. Ansiosta, vielä hienompaa!
On Leijonaa ja Ruusua (Weisses Rössl?) monina eri asteina ja Pro Finlandiaa.
Vaan parikin todella tärkeää puuttuu - ainakin valtakunnallisesti, toki voi ansiomerkkeinä järjestöillä olla.

Yksi puuttuva on tasa-arvon edistämisestä jaettava mitali. Vaikka vain ihan sukupuolten, mutta mieluummin tasa-arvo pitäisi ymmärtää laajasti, eikä pitäisi pysähtyä vain valtakunnan sisäänkään. Tulee mieleen useita jakokohteita, esimerkiksi - kiitos kaikkien oinosten ja hakkaraisten - seksuaalinen tasa-arvo tai maailman tasa-arvoiseksi kehittäminen tai vaikkapa Suomen alueellisen tasa-arvoisuuden edistäminen tai...
Tämä mitali kattaa niin laajan alueen, on niin paljon eriarvoistettuja ihmisryhmiä, että on ihme, ettei sitä ole.

Toinen tärkeä mitali olisi pro lapsi. (No joo ped- alkuinen loppuosa kaiketi olisi oikein, mutta...) Mitsku voitaisiin jakaa aivan eri perustein kuin äitienpäivämitali.
Minusta kun ei ole suurta ja sankaruutta hankkia liian monta lasta.
On ihmisiä, jotka tekevät pyyteettä lapsen eteen, on ihmisiä, jotka ajavat lapsen aseman parantamista. Joku vaikuttaa, joku tekee, joku ansaitsee hetkessä, joku vuosia puurtamalla. En tarkoita virka- tai palkkatyötä, vaan parannusta aiheuttavaa yli normaalin olevaa ansoitumista.
Ai miksi tällaista? Lapsen asema on kyllä juhlapuheessa OK, mutta lapsi saa aina väistää, kun aikuisen tärkeä tulee vaihtoehdoksi, oli kyse sitten liikenteestä, kaupasta tai melkein mistä vaan, missä Euro on ainoa konsultti. Mitalin peruste olisi esimerkiksi Lapsivaikutuksen arvioimisen (LAVA) saaminen lain tasoiseksi vaatimukseksi.

Kyllä, nämä mitalit voivat tavallaan jo sisältyä olemassa oleviin yhteiskunnallisten vaikuttajien mitaleihin. Mutta asioiden painoarvo olisi aivan toinen, mikäli ne tulisivat näillä nimillä.

Näissä kissa- ja kukkamitskuissa minua aina on kiusannut, että pomo saa ritarinarvot, miekat ja tammenlehvät, mutta se todella tunnollinen/luova/välttämätön työntekijä korkeintaaan ekan tai toisen luokan mitalin. Tasa-arvoa tasavallassa?

Neuvoksia leivotaan myös. Osaltaan on kyse tietysti rahan saamisesta myöntäjälle. Mutta miksi se neuvos voi olla todella maalle vahinkoakin tehnyt, esimerkiksi työn ulkomaille sijoittanut. Pointti on siinä, että osakkaat sen arvon anovat, eivät työntekijät, eikä nimittäjäkään esimerkiksi työllisyyttä perusteena pidä.
Ja sama juttu taas: harva yhteisö on niin rikas, että kaikille ansaitseville titteli ostettaisiin. Pomoportaalle kyllä usein. (No onhan joitakin kuin Manulle illallinen tulevia, vaikkapa rovastin arvo, jos ei potki yli aisan?)

Ansiomerkkejä on tullut, totta kai, kun osa niistä tulee ihan pitkästä työsuhteesta. Osa tulee todellisesta työstä, ja niille osaa antaa arvoa ihan eri tavalla. Hassua on, että virka-ansiomerkit ovat isoja ja näyttäviä (toki niihin liittyy pikkumerkki myös), niitä ei oikein osaa käyttääkään, kun taas ne ammattiliiton, puolueen ja Unicefin merkit ovat ihan vain sellaisia napinläpimerkkejä - ja tietysti arvostan eniten Unicefin kultaista, sen eteen kun on ajoittain joutunut kovastikin töihin ja kulkemaan.

Äiti sanoi vitsinä haluavansa professorin tittelin ilman opetusvelvollisuutta.
Olisihan tuo kivaa olla vaikka opetusneuvos, kouluneuvoshan ei ilman virka-asemaa taida voida ollakaan. Mutta tyydyn kyllä olemaan opettaja - olen aika kovassa seurassa, joskus pari tuhatta vuotta sittenkin eli se yksi tunnettu Rabbi (Opettaja).

Kuva on tällä kertaa mitaliaan juhlivan seppele. Oikeastaan se on toissakesäinen juhannusaattoseppele morsiamelleni.