Viestintää

Itella lopettaa asiamiesposteja sopivaan aikaan, juuri ennen kuin asetus valmistuu säätelemään mm. postiverkostoa, palvelujen saavutettavuutta.
En tohdi ajatellakaan, että olisi jotain sisäpiirin tietoa asetuksesta - joka tapauksessa oletan, että asetus ei tietenkään voi koskea jo lakkautettuja toimipisteitä. Siis hopi hopi lakkauttamaan ennen asetusta!

Postihan ei ole yhteiskunnan peruspalvelua vaan liiketoimintaa. Palvelu on hankala kustannuserä. Tärkeämpää on myydä harvoissa toimipisteissä tingeltangelia kuin kuljettaa paketteja ja kirjeitä (snailmail, you know). Kirjeistä jotkut ovat kuitenkin jopa virallisia, vaativat kirjauksia ja saantitodistuksia. Kätevää esimerkiksi matkustaa kaupunkiin kirjauttamaan kirjeensä? (No sehän lisää bensanmyyntiä ja on siis positiivista taloudelle.)

Avautuu kilpailutilanne, kaikenmoiset pikkutoimijat ja mikseivät isommatkin saavat temmeltää vapaasti ja rahdata postia. Voiko näille säätää samoja velvotteita kuin valtion omalle laitokselle - tuskin, luulenpa, että nämä palvelut tekevät vain sen, mikä on hyvää bisnestä. Hankala jää - niin kenen hoidettavaksi?

Puhelin - autopuhelin - matkapuhelin - kommunikaattori - älypuhelin.
Aika hyvä kehitys. Mutta...

Nyt maksamme kaikesta erikseen. Ihan kivaa bisnestä avautuu verkosta, liittymästä, tilattavista palveluista, ajasta. Kaikesta. Maksat siitäkin,mitä et edes arvaa tilanneesi - kuinkahan moni on esimerkiksi liittynyt klubiin soittoääniä tilatessaan.
Voit vaikka maksaa pysäköinnin puhelimella - ja samalla lihottaa jonkin operaattorin tiliä.

Puhelimen käyttö oli juhla-asia, harvinaista herkkua, käyttöön piti jopa kysyä lupa. Asiat harkittiin etukäteen, vain asia toimitettiin. Langalla ei roikuttu. Puhelimen tuli olla vapaa tärkeisiin puheluihin (lääkäriperheessä). Puhelimen käytöstä ja puhelinkäytöksestä oli selkeät säännöt, joita esimerkiksi koulussa opeteltiin, kotona kovallakin kädellä.

Nyt olemme aina tavoitettavissa. Jotkut ovat aina tavoittelemassakin, jolleivat he sitten irkkaa tai ole naamakirjassa (jopa ns. puhelimella). Puhelin on ajanviete enemmän kuin viestiväline. Puhelimen muut palvelut ohittavat, ehkä jo ohittivat varsinaisen puhelinpalvelun. Itsekin huomaan ottaneeni kuvia, käyttäväni allakkaa ja herätyskelloa, muistuttajaa, mutta visusti pidän nettiyhteydet irti puhelimesta, enkä käytä sitä soittimena tai radionakaan, koska puhelimen pitää sitten tarvittaessa toimia puhelimena ja toisekseen, minulla on loistava pieni digitaaliradio, kuulosuojainradio ja useita hyviä isojakin radioita.
Matkapuhelin on taitettava peruspuhelin, silti siinäkin on runsaasti tarpeettomia toimintoja.

Kun lähden metsään,puhelin on varmasti mukana. Tämmöinen 63-vuotias ei ole ketterä kaksikymppinen, mitä tahansa voi sattua. Konkreetisti olen joutunut soittamaan apuakin, kun auto ajeli omia aikojaan metsään, vaikka äijä oli vattupuskissa.
Käytänhän minä keppiä tai sauvaakin, jos ei ole sieni- tai marja-astiaa käsissä.

En kiistä,etteikö palvelu olisi parantunut. Myönnän jopa, että puhelin on välttämätön.
Mutta en myönnä kaikkea oheishöttöä tärkeäksi saati välttämättömäksi, enkä ymmärrä tällä tavalla kehiteltävää bsnestä millään lailla tärkeäksi muuten kuin rahan liikkumisen kannalta.
Mutta sehän se juttu on: Money makes the world go round...