En halua kuullakaan

Kieli on rakas aihe,johon palaan aina vaan. Katso vaikka Kielileikkiä 31.12 2010 tai
Suomi - poliittinen suomi-sanakirja 2.11.2009... (Klikkaa Viestintä-tunnistetta alhaalla)

On useita sanoja, joiden kuuleminen etoo. (Etoa-verbikin on ristikoiden takia liikaa käytetty!)
Luonnollisesti kaikki kliseet ovat sellaisia ennen pitkää, mutta jotkin ovat heti uutuuttaan sellaisia, että niiden tarkoittama asia tuntuu heti teennäiseltä tai pupulta, näennäistärkeältä.
Tehtävä olisi kuitenkin toinen, esimerkiksi kuvata ilmiötä tai antaa nimi asialle, oivaltavasti ja ymmärrettävästi.

Vuosien saatossa (kulunut ilmaus) esimerkiksi visio tai visioiminen ovat kulahtaneet, kuten muutkin muotisanat. Eihän enää tulosjohdeta tai olla tavoitteellisiakaan. Dynaamisuuskin muuttui kirosanaksi,kun se tarkoittikin ainaista muutosta ilman selkeäää, vakiintunutta vaihetta työssä. Uusia sanoja tuli ja tulee.
Valitettavasti projekti on jäänyt: julkishallinnossa joudutaan aivan liian usein hoitamaan asiat projekteina, kun määrärahoja ei vakinaisteta.

Poliittinen puppu on usein sen peittämistä, että asiasta joko ei tiedä riittävästi tai sitten siitä ei vielä oikein voisi kertoa. Joskus tällaisilla puolisivistyssanoilla voi heittäytyä asiantuntijaksi oikeastaan tietämättä juuri enempää kuin kohderyhmäparkakaan. Poliitikko ei voi olla hiljaa ainakaan kysyttäessä - kunnon poliitikko ottaa tilanteen haltuun kysymättäkin.

Tämän hetken superinhokkini on sana voimaannuttava. Se tungetaan joka paikkaan,
vaikka alun perin se kai tarkoitti, että joku asia antoi voimia kestää tai suoriutua jostakin. Kai - onneksi sanoja ei sentään samassa puheessa yleensä puhkiselitetä.

Useita sanoja lainataan poliittisiksi sanoiksi ja samalla muutetaan niiden merkitys.
Muun muassa kestävä kehitys tarkoittaa minulle mahdollisuuksien luomista tulevien sukupolvien täyspainoiseen elämään tasa-arvoisen kehityksen, luonnonvarojen, raaka-aineiden, energian, puhtaan luonnon kautta, mutta erään puolueen ohjelmassa se onkin markkinatalouden renkinä.
Toinen todella hirmuinen väärennös on sana kehittää: nyt se tarkoittaa mitä tahansa tietoista muutosta, ei suinkaan edistystä.

Kielipoliisit, ne aina oikeassa olevat (rakastan itsekin tätä saivartelua) ovat luku sinänsä. Esimerkiksi mitään ei enää tapahdu viiveellä vaan viipeellä - peruste lienee, että kantasana olisi viipyä. Enpä kuitenkaan viipyttele pitkään reagoidessani.

Miksei esimerkiksi tietokonetermistö voisi olla kaikissa ohjelmissa samaakin, ettei taas tarvitse opetella, että suosikki onkin kirjanmerkki? Miksei hubbi voi olla jakaja tai jatkojohto?


Hyvääkin uudissanastoa tulee. Esimerkiksi monet urheilutermit sopivat oikein kivasti
muuhun puheeseen. Jäävi esimerkiksi voi hyvinkin olla paitsiossa - edellyttää tietysti, että kuulija tietää, mikä on paitsio, edes suunnilleen.
Ja kun uusia asioita tulee eteen, tulee uusia sanojakin. Toivottavasti kuvaavia, onnistuneita, heti vakiintuvia.
Eipä silti, oikein vanhat sanatkin voisi uusiokäyttää, niiden alkuperäinen merkitys kun on hämärtynyt.

Muistattehan yrityksiä esihysteeriseltä ajalta? Tiesithän tietysti, mitä olisi "toistiaisten röykkäajo". Ei kielitoimisto voi määrätä, etteivät teinit saa ajaa motocrossia...