Hyvä olla

Hautajaiset. Paljon sukua ja ystäviä koolla. Vaikkei yhteyttä juuri pidetä, tunsin suurta yhteenkuuluvuutta. Me.
Juhlan päähenkilö oli - eikä kuolema tätä lopeta - monelle tärkeä , merkittävä, rakas. Ja puheet, muistelut niin tuttuja. Sama mies, veli, samaa paljon kuin minussa itsessäni, toivon.

Samalla matkalla annos Leoa. Pääsimme tarhan joulujuhlaan. Tiedättehän: valtavasti aikuisia, kukaan ei näe mitään,kolme ryhmää lapsia ahdettuna aivan surkeaan tilaan, aikuisten esitt...anteeksi, johtamia esityksiä. Yhteislaulua ilman säestystä.
No mitäpäs Leo, vuosi ja seitsemän kuukautta? Kun esityksessä piti kyykistyä tai taputtaa, jäbä seisoi kuin tatti ja tuijotti (- Voi, harjoituksissa Leo esitti NIIN hyvin!). Hyvää kuusi- tai kiviainesta seuraavaan suureen draamaan siis. Tulee enoonsa, jonka kommentti laulamattomuuteen aikanaan oli: - Ne sävelmät oli niin vaikeita... (Osasi vaikka mitä, ja aina oikeasta sävellajista, tarkistin usein pianolla)
Ja sitten kun lapset istuivat taas paikalleen, Leo bongasi äidin yleisön joukossa, ja kukas sitä sitten voi lasten joukossa olla, yäääääää!

Voisihan olla, että juhla olisi vaikka ulkona, joku osaisi säestää, juhla olisi ryhmä kerrallaan, lapset olisivat stressiin asti trimmattuja. Näinkin se silti on isovanhemmille aika mukava elämys. Vaikka olisikin kyse tarha-ammattilaisista - sitä paitsi, mikä elämys syntyykään siitä, että voisi neuvoa - pidimme suumme kiinni
glögin aikana Leon omassa ryhmätilassa.

On poika oppinut autoilun tärkeyden, pikkuautot ovat superjuttu. Tarhallakin täytyy päästä isojen puolelle,kun siellä on autoja. Kun kävimme Lealla kylässä, Juho-pojan miljoona autoa saivat kyytiä parkkitalossa. Toinen, isompi opittu
juttu, oli lego-palikoista rakentaminen. Enää ei ole tärkeää heittely, vaan alustalle syntyy pitkää ja korkeaa - siis mitä. Paperille syntyy jo viivaa: pyysin piirtämään kisun, ja piirsihän Leo sutun, jolle kukersi kuin kissalle.
Sanoja on taas tullut lisää, mm. voimallinen ja päätä puistaen tehostettu EN!
Anna,äiti, isi, kukka. Kuk-kuu ei enää ole kak-kaa...

Joulu tulee lasten ja lapsenlapsen mukana. Potkukelkka odottaa.
Mutta kyllä se vaarikin.