Uho. Uhkarohkeus. Tyhmyyden tiivistyminen joukossa, kun ei voi, uskalla olla erilainen, nynny. Kaljaa liian paljon, liian varhain. Myötäilevät kaverit, arat ja vain hiljaa kauhistelevat tyttöystävät. Ja niin nuoriso saakin ikuisen pahan maineensa hankituksi tänäkin päivänä.
Tiedäthän: tämän päivän nuorisosta ei voi kasvaa vastuunkantajia, tämä nuoriso ei pystyisi talvisodan ihmeeseen, tämän päivän nuoret eivät...
Eihän nuori koskaan ole kelvannut keski-iän ylittäneille, jo sankaritekonsa yhteiseksi hyväksi tehneelle (?), sille,joka on selvinnyt oravanpyörästä ja joka on oikeutettu kaiken arvioimiseen = arvostelemiseen.
Kyllä arvostellakin saa, kun on aihetta. Sävyn kuitenkin voisi olettaa olevan
kasvattava ja muutokseen pyrkivä. Eikä oma esimerkki olisi pahitteeksi.
Kannustus voisi olla parempi kuin rangaistus.
Esimerkiksi liikenteessä nuori ei ole sen vastuuttomampi, onnettomuudet ovat vain erilaisia kuin kokeneella, kun se kokemus puuttuu ja usko kykyihin on valtava ja uhon tarve suuri.
Yksipuolistaa ja yleistää ei saa. Suuri(n) osa nuorisosta toimii oikein, monella ovat aatemaailma ja ihanteet kunnossa ja on toimia oikeaan suuntaan ,vaikka nuoren resurssit ovat niukat.
Tämä vuodatus on seurausta tämän aamun retkestä Hämmäauteensuon laavulle. Jo aimmin siellä oli rikottu tulisija, purettu ja osin poltettu lattia, roskattu, katkottu kirveenvarsi ja sahanterät.
Uutta sankaruutta on nyt esillä. Pihapiirin koivuja on kolottu tuohettomiksi. Yksi isohko mänty on sahattu ja yksi koivu nyrhitty kirveellä poikki, tietysti kaadot on tehty korkealla kannolla. Paljonko kaljaa tarvittiin, paljonko sankaruus lisääntyi?
Sama jengi ei varmaan jaksa sahata polttopuuta, se kun on työtä. (Mitään näyttöä ei ole, että asialla on nuoriso. Voihan olla, että tuhon tekikin marttakerhon pitsijaosto, keski-ikä 82.)
Reissu ei sinällään ollut pettymys taaskaan. Alkaa suo tuoksua loppukesän aromeja (kiitos kuivuuden), alkaa heinä kulottua ja punertavat sävyt tulevat yhä paremmin esille.
Ja korppi tulee kivasti katsomaan, kuka kulkee. Ja sen on aina sanottava jotakin, ehkä se jopa tervehtii, olemme tuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti