Lakkasatoa ei juuri lainkaan. Mustikkaa vain pakkaseen ja suurella vaivalla. Omenat karisevat kuivan takia.
Vattuja juuri ja juuri mehuun mausteeksi - mistähän sitä keitetään, panen toivoni karpaloon ja puolukkaan?
Mutta säkki sokeria on tavan mukaan varattu. Hillomarjoja siis piti saada. Ja sain.
Mutta juolukan lisäksi suolla se suosituin osa biodiversiteettiä esiintyy hyvin runsaana. Kampasin tien reunassa enimmät, puistelin vaatteet ja kotiportaille riitti vielä 23 hirvikärpästä kaiveltaviksi tukasta, vaatteiden kaulusten alta, saumoista. Ja seuraavana päivänä niitä löytyi autosta,vaikka olinkin ollut mopolla metsässä. On hirvikärpänen varmaan porvarien juonista onnistuneimpia!
Pinnistelemällä sain reilun litran juolukkaa ja kotona oli lakkaa ihan vähän. Yhdistelmä on ihan hyvää, tosin siinä saisi olla vielä esimerkiksi variksenmarjaa.
Variksenmarjaa taas olisi kerättäväksi asti vain Suursaimaan saarissa.
Hillon nimi on "Suo", kahdeksan pilttipurkillista sentään eli kahdeksan kertaa letut tai jäätelö noin neljälle.
Ympäristövaliokunta risteili Piensaimaalla ja tutustui muutenkin Etelä-Karjalaan
Hyvä. Paitsi kalasääskiä oli porukka nähnyt ongelmia, saanut tositietoa ison lastin - näyttävät kommentit lehdissä olevan varsin myönteiset, vaikka rahaa pelastamiseen kukaan ei heti voikaan luvata. Toinen iso asia eli siirtoviemäri Vuokseen tai uusi, iso, parempi puhdistuslaitos Toikansuon tilalle sai myös paljon huomiota.
Hyvä! Olisi ollut kiva päästä risteilylle mukaan ja saada sama tieto.
Konttoristi-Markku on nyt taas ollut vähän metsätöissä Toivakassa, joka lihas muistuttaa siitä. Ja tuossa on pihalla rankakasa taas. Oli hyvä huomata, että metsä oli selvinnyt varsin hyvin kesän myrskyistä, mitä nyt normaalia harvennuksen jälkeistä pientä on käynyt.
Kasa ei muutu pinoksi itsellään. Tuonne Venäjän metsäpalojen käryn sekaan pitäisi siirtyä pienimään. Silmissä, nenässä tuntuu, kurkussa tuntuu - mutta mittarit ja ilmaisimet eivät havaitse kuin lievää ilmanlaadun muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti