Pyrrhoksen voitto?

Tila. Tuottamaton, kehnosti metsää puskevaa kalliota.
Mutta kiviaines kalliossa on parasta laatua asfaltin tekoon, vieressä jo oleva louhos sen osoittaa.
Kaupat siis tehtiin.

Yrittäjä, isoista isoin maa-ainesten kaivaja, hakee ympäristölupaa ja maa-aineslupaa.
Kylä vastustaa - eikö elinkeino kelpaa, eikö kylä halua vireyttä, kenties työpaikkoja?

Olisiko syy vastustukseen, että mäki on kylään päin kallellaan, eikä mikään meluvalli voi estää louhoksen alkuvaiheen melua kylältä. Rikotus meluaa myös, se myös pölyää, kuten kuormauskin.

Vai vastustettaisiinko siksi, että uusi toimija haluaa tuoda sorarekat kylän raitille, 110 kasettirekkaa päivässä. Raitille, koulutielle, mutkaiselle Vainikkalantielle, joka lumivallien aikaan on kapea. On.

Asia pantiin pöydälle ympäristölautakunnasa. Pidettiin kuulemiskokous kylällä. Yhtään puoltavaa puheenvuoroa ei tullut kylältä. Yrittäjälle esitettiin useita ratkaisuja liikenteen turvallisuuden parantamiseksi - ei tullut sorakuorman vertaa vastaan, ei suostunut samaan ajoreittiin alueella jo toimivan yrittäjän kanssa.

Asia viivytettiin, josko lautakunta unohtaisi. Eilen se tuotiin käsittelyyn.
On se kumma, että ainoat hylkäämisperusteet olisivat muka maa-ainelaissa tai ympäristölaissa, turvallisuus ei muka kuulu meille!
Ja, esitettyäni lupien hylkäämistä, yllättäen lautakunta äänesti 6 - 5 hylkäävän voittajaksi!

Tiedän. Valitus tulee. Päätös menee nurin, jos firma valittaa: ei ole laillista periaatetta hylätä lupaa. Eivät lapsen oikeudet ja LAVA (vasta suositus)ole mitään.
Mutta ryhditöntä olisi olla vastustamatta moista ylikävelyä ja piittaamattomuutta.

Kylä kiittää. Olen hetken sankari. Mutta toisin päin, firman kannalta, olen häirikkö,
ja sinnekin päin toki suhteita pitäisi olla.

Mutta jos laki ja oikeustaju eivät kohtaa, laki on väärässä. Aikansa.