Sukua

Sukulaisia ei voi valita. Ystävät voi - muka. Kyllä ne elämäntilanteet ne ystävät sinulle valitsevat.

Sukulaisilla(kin) on paljon suurempi arvo kuin annan ymmärtää tai he itse ymmärtävät.

Fiksut tietävät, että hiljaisuus ei ole epäystävällisyyttä vaan sukumme tapakulttuuria?

Lapsenlapsi tietysti virittää yhteyksiä luonnollisella tavalla. Miten ollakaan, kun oli asiaa Unicef-kesäpäiville Raaseporiin, piti mennen tullen käydä varmistamassa Onni-ukkelin kehitys ja hössöttämässä. Kun menimme juhannuksena Turkkuseen, sama juttu.

(Kehittyy se, ja turhaan se mamma huolehtii, ettei osaa - saa olla epävarma ja väsynytkin, kunhan parhaansa tekee. Ja hyvältä näyttää.)

Mutta ne muut sukulaiset? Kävin tätini luona Tapanilassa ensi kertaa vuosiin - tähänkin "Onni" antoi tekosyyn - ja ihan kivalta tuntui. Turun sukulaisten kanssa juhannus oli säästä huolimatta oikein kiva, vaikka juhannuksena tietysti "kuuluu" olla ystävien mökillä juhlimassa hääpäivää hyvän ruoan, saunan ja yhdessäolon merkeissä. Lappeenrantalaisten kanssa tavatessa juttu jatkuu siitä, mihin se jäi viimeksi ihan itsestään ja vietimmekin oikein kivan mökkikeikan Lemillä

sukulaisporukassa.

Suku on luotettava ja varmasti tukee isossa asiassa. Se on hyvä selkänoja se. Otsikkokuva on kukka sukulaisille: Pukinparta on kiva kasvi.

Ja ensi lauantaina tulee iso otos suvusta ristiäisiin. Tuokoon hyvän ilman tullessaan.