Ei tullut vallankumousta. Ei mennyt yhtään vasemmistoliittolaista läpi.
Myönnän hävinneeni. Mutta en ymmärrä...
Miten esimerkiksi neljän prosentin väestöosuudella voi saada edustajan läpi?
Miten vihreys riittää aatteeksi ratkomaan koko Euroopan kaikkia, myös taloudellisia asioita?
(On helppo olla cityvihreä: voi vaatia muiden tekevän kipeitä ratkaisuja, kun ei tarvitse elää niitä.)
Miten eniten ääniä saa kaveri, joka ei koskaan ehdota saati tee mitään, mutta haukkuu vanhat puolueet? Miten parhaiten menestyi se puolue, jonka aatemaailman takia koko maailma on lamassa juuri nyt, miksi sinne on vuotoa myös keskustasta? Ja miten vasemmistolaisuus oli vain Esko Seppänen?
EU-vaalitulos ei naurata. Edessä on kovaa politiikkaa, sillä konservatiivit menestyivät muuallakin. Varmasti Suomen hallitus yhä oikeistolaistuu toimissaan, nyt sillä on taas valtuutus?
Omalle puolueelleni on edessä itseään vahvistava tappiokierre: kun ei pärjätty, vasemmistolla on yhä vähemmän näkyvyyttä ja merkitystä eli on turha äänestää sitä ensi kerrallakaan, eduskuntavaaleissa.
Oma elämäni on turvattua. Mutta mikseivät ne, joiden ei ole, älyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti