Rauha vielä kaikkialla. Ei kiirettä, on aikaa katsella ja kuunnella.
Ykskaks seis: aistit olivat avoimina ja nenä pysäytti.
Kuka on kerrankin metsässä yöllä ollut ja lehdokin löytänyt, tietää, että se löydetään ensin nenällä, sitten vasta silmillä.
Kuovi huutaa hätäänsä, suolla liikkuu joku. Se on herra, rouva on jo etelässä hurvittelemassa rouva töyhtöhyypän kanssa. Minua kuovi ei ole vielä havainnut, mutta kohta olen syy huutoon minäkin.
Karpalo kukkii aivan mahdottomasti. Raatteet alkavat kuihtua. Seuraava odotettava iso ja komea on sitten maariankämmekkä. Juuri nyt suo on vain vihreää: toki tupasvilla ja karpalo tekevät parhaansa, mutta se punainen ja ruskea eivät juuri näy.
Tien penkalla kukkivat pukinparrat, ne ovat päivittäin auki vain pari tuntia. Mykeröt ovat kuin keltaisia päivänkakkaroita, nuput kuin liljoja, "karvapallo" komeampi kuin voikukan.
Olipa komea korvaus juhannuksen keleistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti