Hallituspa keksi!
Vielä on 70 prosenttia kirkon jäseniä, uskonnon kautta voi ihmisiin vaikuttaa!
Ruvetaan vetoamaan vaikka Raamattuun, kun tarjotaan nieltäväksi oikein mahdottomia päätöksiä.
Perustettiin oikein komitea miettimään, mitä ja miten kansalle kerrotaan.
Ja kun KD ei ollut hallituksessa, mitään ei haittaisi, vaikka joku satatuhatta taas eroaisi kirkosta, enemmistö jäisi. Ydinjoukko, oma joukkomme - tosin joku kyynikko sanoi, että ne jäisivät, jotka olivat liian laiskoja ajattelemaan tai eroamaan.
Työ tuntui helpolta. Kaikillahan on Raamatusta suoraan olevia puheenparsia ja vertauksia arkipuheessaan, valjastetaan aluksi vaikka ne käyttöön.
Esimerkiksi kaikki tietävät, että pitää antaa rajattoman monta kertaa anteeksi, ei 7 kertaa vaan
7 kertaa 70 kertaa. Tästä on hyvä alkaa. Kaikki kamalat kurjistam..., anteeksi kehittämiset, turvaamiset, uudelleenjärjestelyt on aina saatava anteeksi ja ymmärrettävä. Tosin pääministeri, joka oli insinööri ja liikemies, laski, että kohta on 490 kertaa jo anteeksi saatu, ei tajunnut lukujen olevan vain osoittamassa isoa määrää, vertauskuvallisia. Konkreetti mies.
Tuhlaajapoika on kaikille tuttu vertaus. Komitea selitti sen niin, että hallitus saa syytää rahaa ulos vapaasti, yksityistää omaisuutta. Aina isä, kansa siis, ottaa avosylin vastaan ja teurastaa vasikankin eli maksaa aina vain lisää. Vertauksia tutkittiin muutenkin ja löytyihän niistä. Vaikkapa kadonnut raha: vaikka onkin vielä 99 rahaa, köyhän on maksettava lisää siitä sadannesta, ainoastaan. Eksynyt lammas selitettäisiin samalla tavalla. Kylväjä-vertaus muistutti, että kyllä se kylväjä huonoonkin maahan sentään jotain jyviä heitti, älkää köyhät kitiskö.
Viisi leipää ja kaksi kalaa kertoo suoraan, että kaikille riittää, vaikka vähän onkin. Tai ainakin parille paremmalle, jos kalat ovat isompia.
Kätevä on myöskin lainaus, jonka mukaan esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Kunnioita siis hallitusta, teki se mitä tahansa. Tähän voi aina vedota, jos yhteiskuntarauha on vaarassa järkkyä!
Olihan kaiken varalta myös käsky Älä tapa!
Myös ne kivat kaksi viimeistä käskyä, jotka suunnillleen tarkoittavat "älä kadehdi" huomattiin oiviksi. Älä, hyvä kaiken maksaja, kadehdi rikkaille ilman mitään velvoitteita siirrettyä rahaa äläkä mitään etuoikeuksia, joita rahalla saa.
Vertaus taivaan linnuista ja kedon kukkasista oli kätevä. Älä huoli huomisesta! Ole iloinen antaja, vaikka sinulta jo kaikki olisikin viety. Vastuu huolehtimisesta saadaan kätevästi pois hallitukselta, itselleen Jumalalle - tässä oli pääministerillä ja muutamalla komitean jäsenellä kyllä otsa rypyssä. Mutta kun maan etu - siis pääoman etu - vaatii. Monella oli muistikuva vanhasta huoneentaulusta, jossa koruompelein luki: Iloista antajaa Jumala rakastaa.
Veronkiristysministeriöt puuhastelivat juuri autoveron korotuksen parissa, ja ilahtuivat, kuinka piti antaa keisarille, mikä keisarin on. Oli kehitteillä vero verosta: jos kerran on rahaa maksaa vero, siitä on maksettava vero. He olivat itsekin ehdottaneet toimikunnalle vertausta leiviskästä, jotta omistajaohjaaja ja liikenneministeri saisivat rauhassa panna valtion omaisuuden tuottamaan, eikä sitä siis vain kätkettäisi. Oli vain vielä keksimättä, kuinka se tuottaminen yksityiselle, ei valtiolle eli kansakunnalle jotenkin saataisiin oikeaksi selitettyä. Alulla oltiin jo: kyse oli palvelijasta, joka sijoittaa isännän leiviskän ja saa sen tuottamaan moninkertaisesti nimenomaan isännälle, ei itselleen, tästä se lähtisi. Pikkuisen häiritsi: miten voisi selittää isännäksi kenen tahansa osakkeenomistajan, ulkomaisenkin, verot ulkomaille pimittävän, kun kansa hölmöydessään luulisi isännäksi hallitusta ja tuottoa maan ja kansan hyväksi. Mutta todettiin, että kyllä Raamatusta voi löytää kaikelle argumentin ja sille vasta-argumentin, jos osaa lukea kuin piru Raamattua. Pantiin kansanedustajapapit etsimään.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Tässä toimikunta viipyikin kauan, sillä tyhmästä kansasta tuntui useimmiten, että Hallitus on se, joka valehtelee, esimerkiksi kehittää, kun supistaa tai alasajaa. Ihan oli taas alkanut näkyä tuttu lause "Kepu pettää aina". Onneksi joku oli sivistynyt mies ja oli lukenut Orwellinsa: annettiin kotiläksyksi lukea 1984. Ja kahden viikon kuluttua oli kristallinkirkasta, että totuus oli se, mitä hallitus todeksi sanoo. Sitä paitsi Euskunnassa oli jo kauan ollut sääntönä, että valehtelijaa ei saa sanoa valehtelijaksi.
Oikein hyvä oli käsky kääntää toinenkin poski. Valitettavasti poskia on vain kaksi, mutta rajuja läpsimisiä poskille oli ollut koko hallituskauden ajan ja lisää tulisi, jahka vaalit ensin voitettaisiin.
Kyllä vaikka kiky-sopimuksessa tuli oikein tälli palkansaajalle, ja köyhintä kansanosaa, tuen ja etuudensaajia läpsitään jatkuvasti. Kätevää oli, että hallitus oli osannut saada osakkeenomistajat ja yritttäjät näyttämään poskelle lyöjiltä, vaikka se itse oli pääpukari.
Näillä aloitettaisiin, heti vaalien jälkeen. Nyt oli kaikilla kiire sorvata vaalilupauksia kunnallisvaaleihin.
Vielä on 70 prosenttia kirkon jäseniä, uskonnon kautta voi ihmisiin vaikuttaa!
Ruvetaan vetoamaan vaikka Raamattuun, kun tarjotaan nieltäväksi oikein mahdottomia päätöksiä.
Perustettiin oikein komitea miettimään, mitä ja miten kansalle kerrotaan.
Ja kun KD ei ollut hallituksessa, mitään ei haittaisi, vaikka joku satatuhatta taas eroaisi kirkosta, enemmistö jäisi. Ydinjoukko, oma joukkomme - tosin joku kyynikko sanoi, että ne jäisivät, jotka olivat liian laiskoja ajattelemaan tai eroamaan.
Työ tuntui helpolta. Kaikillahan on Raamatusta suoraan olevia puheenparsia ja vertauksia arkipuheessaan, valjastetaan aluksi vaikka ne käyttöön.
Esimerkiksi kaikki tietävät, että pitää antaa rajattoman monta kertaa anteeksi, ei 7 kertaa vaan
7 kertaa 70 kertaa. Tästä on hyvä alkaa. Kaikki kamalat kurjistam..., anteeksi kehittämiset, turvaamiset, uudelleenjärjestelyt on aina saatava anteeksi ja ymmärrettävä. Tosin pääministeri, joka oli insinööri ja liikemies, laski, että kohta on 490 kertaa jo anteeksi saatu, ei tajunnut lukujen olevan vain osoittamassa isoa määrää, vertauskuvallisia. Konkreetti mies.
Tuhlaajapoika on kaikille tuttu vertaus. Komitea selitti sen niin, että hallitus saa syytää rahaa ulos vapaasti, yksityistää omaisuutta. Aina isä, kansa siis, ottaa avosylin vastaan ja teurastaa vasikankin eli maksaa aina vain lisää. Vertauksia tutkittiin muutenkin ja löytyihän niistä. Vaikkapa kadonnut raha: vaikka onkin vielä 99 rahaa, köyhän on maksettava lisää siitä sadannesta, ainoastaan. Eksynyt lammas selitettäisiin samalla tavalla. Kylväjä-vertaus muistutti, että kyllä se kylväjä huonoonkin maahan sentään jotain jyviä heitti, älkää köyhät kitiskö.
Viisi leipää ja kaksi kalaa kertoo suoraan, että kaikille riittää, vaikka vähän onkin. Tai ainakin parille paremmalle, jos kalat ovat isompia.
Kätevä on myöskin lainaus, jonka mukaan esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Kunnioita siis hallitusta, teki se mitä tahansa. Tähän voi aina vedota, jos yhteiskuntarauha on vaarassa järkkyä!
Olihan kaiken varalta myös käsky Älä tapa!
Myös ne kivat kaksi viimeistä käskyä, jotka suunnillleen tarkoittavat "älä kadehdi" huomattiin oiviksi. Älä, hyvä kaiken maksaja, kadehdi rikkaille ilman mitään velvoitteita siirrettyä rahaa äläkä mitään etuoikeuksia, joita rahalla saa.
Vertaus taivaan linnuista ja kedon kukkasista oli kätevä. Älä huoli huomisesta! Ole iloinen antaja, vaikka sinulta jo kaikki olisikin viety. Vastuu huolehtimisesta saadaan kätevästi pois hallitukselta, itselleen Jumalalle - tässä oli pääministerillä ja muutamalla komitean jäsenellä kyllä otsa rypyssä. Mutta kun maan etu - siis pääoman etu - vaatii. Monella oli muistikuva vanhasta huoneentaulusta, jossa koruompelein luki: Iloista antajaa Jumala rakastaa.
Veronkiristysministeriöt puuhastelivat juuri autoveron korotuksen parissa, ja ilahtuivat, kuinka piti antaa keisarille, mikä keisarin on. Oli kehitteillä vero verosta: jos kerran on rahaa maksaa vero, siitä on maksettava vero. He olivat itsekin ehdottaneet toimikunnalle vertausta leiviskästä, jotta omistajaohjaaja ja liikenneministeri saisivat rauhassa panna valtion omaisuuden tuottamaan, eikä sitä siis vain kätkettäisi. Oli vain vielä keksimättä, kuinka se tuottaminen yksityiselle, ei valtiolle eli kansakunnalle jotenkin saataisiin oikeaksi selitettyä. Alulla oltiin jo: kyse oli palvelijasta, joka sijoittaa isännän leiviskän ja saa sen tuottamaan moninkertaisesti nimenomaan isännälle, ei itselleen, tästä se lähtisi. Pikkuisen häiritsi: miten voisi selittää isännäksi kenen tahansa osakkeenomistajan, ulkomaisenkin, verot ulkomaille pimittävän, kun kansa hölmöydessään luulisi isännäksi hallitusta ja tuottoa maan ja kansan hyväksi. Mutta todettiin, että kyllä Raamatusta voi löytää kaikelle argumentin ja sille vasta-argumentin, jos osaa lukea kuin piru Raamattua. Pantiin kansanedustajapapit etsimään.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Tässä toimikunta viipyikin kauan, sillä tyhmästä kansasta tuntui useimmiten, että Hallitus on se, joka valehtelee, esimerkiksi kehittää, kun supistaa tai alasajaa. Ihan oli taas alkanut näkyä tuttu lause "Kepu pettää aina". Onneksi joku oli sivistynyt mies ja oli lukenut Orwellinsa: annettiin kotiläksyksi lukea 1984. Ja kahden viikon kuluttua oli kristallinkirkasta, että totuus oli se, mitä hallitus todeksi sanoo. Sitä paitsi Euskunnassa oli jo kauan ollut sääntönä, että valehtelijaa ei saa sanoa valehtelijaksi.
Oikein hyvä oli käsky kääntää toinenkin poski. Valitettavasti poskia on vain kaksi, mutta rajuja läpsimisiä poskille oli ollut koko hallituskauden ajan ja lisää tulisi, jahka vaalit ensin voitettaisiin.
Kyllä vaikka kiky-sopimuksessa tuli oikein tälli palkansaajalle, ja köyhintä kansanosaa, tuen ja etuudensaajia läpsitään jatkuvasti. Kätevää oli, että hallitus oli osannut saada osakkeenomistajat ja yritttäjät näyttämään poskelle lyöjiltä, vaikka se itse oli pääpukari.
Näillä aloitettaisiin, heti vaalien jälkeen. Nyt oli kaikilla kiire sorvata vaalilupauksia kunnallisvaaleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti