Tavallinen vaari-ihminen ei ymmärrä. Ehkä sen huomaa seuraavasta jutustakin. Missään tapauksessa en väitä edes olevani oikeassa, kuvaan sitä, miltä minusta näyttää.
Aikaani en mitenkään erityisen tehokkaasti seuraa, meille ei esimerkiksi tule kuin ilmaisjakelulehtiä ja sunnuntain Hesari, mutta silti maailman kriisit tunkevat meillekin. Televisiostakin katsomme lähinnä sarjaohjelmia tallenteina, oikein joskus pitää pinnistää uutiset nähdäkseen. Ainahan kriisejä on ollut, mutta harvoin ne niin konkreettisesti Suomea koskettavat kuin nyt, pakko on huomata.
Suomikin saa tämän hetken kriiseistä esimerkiksi pakolaisongelman ja sen mukana paitsi taloudellisia rasitteita, myös aivan yhteiskunnallisia ongelmia, kun suomalaiset rupeavat jopa väkivalloin ratkomaan oman kansansa keskuudessa kriisien oheisvaikutuksia.
Yksi pahimmista kriiseistä on Syyria. Tekemällä tehty! Syyrian sisällisota on jo vuosia sitten ladattu, kun länsimaat jakoivat Lähi-itää keinotekoisiin valtioihin ja useita kansoja joutui opettelemaan samana valtiona yhteiselämää. Jotkut, kurdit ja armenialaiset ainakin, jäivät useiden valtioiden alueelle Arabikevät herätti viimeistään kaikkialla arabimaissa huomaamaan demokratia- ja ihmisoikeusvajeen. Mutta vallankumoukset eivät ole kuin näennäisratkaisu, ja esimerkiksi Egypti on jo kaapannut vallan pois vaalien voittajilta.
Mutta Syyria: diktaattorin poika diktaattorina, Isä-Hafezin valitsema maalle paras ja ainoa mahdollinen presidentti! Vaalivoittaja - kai ne vaalit voittaa, jos vastustajat sopivasti julistetaan vaalikelvottomiksi ja oppositio kielletään, media otetaan haltuun ja puoli kansaa boikotoi vaaleja, kun voittaja on jo valittu.
Jos demokratia ei toimi, mikä jää jäljelle, miten voi muuttaa, saada oikeuksia, parantaa asioita. Vallankumoushan se siellä rientää apuun. Valitettavasti ei ole yhtenäistä oppositiota. Ainoa yhdistävä tekijä on Assadin syrjäyttäminen? Ja samaan aikaan luodaan islamilaista Kalifaattia ja terrorisoidaan Lähi-itää, ja kun sotavoima ei riitä, terrori levitetään länsimaihin.
Juuri Syyrian kriisi näyttää niin turhalta, sen kun voisi ratkaista suhteellisen helposti sotimatta!
Näyttää aivan yksinkertaiselta: Venäjä vetää tukensa Assadilta, Assad eroaa. Aselepo. Kaikki osapuolet, USA ja Venäjä mukaan lukien, keskittävät voimansa ISISin ja al Nusran toiminnan lopettamiseen. Järjestetään vapaat vaalit ja aloitetaan jälleenrakennus.
Miten Venäjä voi väittää Syyrian hallituksen olevan laillinen ja tukea sitä? No tokihan voi, kun malli löytyy omasta "demokratiasta". On oiva tilaisuus sotia huomio pois omista ongelmista, ja kun tiedonvälitys saa antaa vain maskirovkaa omalle kansalle, venäläinen onkin sankari eikä pommita siviilejä tai avustuskuljetuksia. Samalla saa testata sotakalustoaan ja lisätä Assadin Syyrian riippuvuutta Venäjästä.
Venäjähän sanoi siirtäneensä ilmavoimansa pois Syyriasta. Venäläisiähän ei myöskään ollut Krimillä, eikä joukkoja ollut Itä-Ukrainassa, eihän? On se ihmeellistä, että politiikassa ei saa suoraan sanoa valehtelijaksi. Ihmeellistä on myös, kuinka Syyrian sota ei näy mitenkään suhtautumisena Venäjään, esimerkiksi pakotteiden lisäämisenä tai vaikkapa jalkapallon MM-kisojen siirtämisenä pois Venäjältä.
Ja tokihan Venäjä haluaa oman etupiirinsä Lähi-idässä säilyttää.
Assadin ero on välttämätön. Millainen presidentti antaa vaikka koko maansa tuhoutua mieluummin kuin luopuu vallasta. Antaa tuhoutua, ei, tuhoaa itse! Mikä on maan etu, mikä on se kansa, jota maan isänä hallita?
Tässä vaiheessa Assad on kuitenkin jo kelvoton neuvotteluosapuoli, kun suuri osa maailmaa pitää häntä sotasyyllisenä ja sotarikollisena, siis ei voi erota.
Kuinka kauan Assadin tukijat katsovat maansa tuhoamista. Eräänä päivänä joku lähipiiristä voi kaapata vallan tai ratkoa maailmanpolitiikkaa salamurhalla.
Aikaani en mitenkään erityisen tehokkaasti seuraa, meille ei esimerkiksi tule kuin ilmaisjakelulehtiä ja sunnuntain Hesari, mutta silti maailman kriisit tunkevat meillekin. Televisiostakin katsomme lähinnä sarjaohjelmia tallenteina, oikein joskus pitää pinnistää uutiset nähdäkseen. Ainahan kriisejä on ollut, mutta harvoin ne niin konkreettisesti Suomea koskettavat kuin nyt, pakko on huomata.
Suomikin saa tämän hetken kriiseistä esimerkiksi pakolaisongelman ja sen mukana paitsi taloudellisia rasitteita, myös aivan yhteiskunnallisia ongelmia, kun suomalaiset rupeavat jopa väkivalloin ratkomaan oman kansansa keskuudessa kriisien oheisvaikutuksia.
Yksi pahimmista kriiseistä on Syyria. Tekemällä tehty! Syyrian sisällisota on jo vuosia sitten ladattu, kun länsimaat jakoivat Lähi-itää keinotekoisiin valtioihin ja useita kansoja joutui opettelemaan samana valtiona yhteiselämää. Jotkut, kurdit ja armenialaiset ainakin, jäivät useiden valtioiden alueelle Arabikevät herätti viimeistään kaikkialla arabimaissa huomaamaan demokratia- ja ihmisoikeusvajeen. Mutta vallankumoukset eivät ole kuin näennäisratkaisu, ja esimerkiksi Egypti on jo kaapannut vallan pois vaalien voittajilta.
Mutta Syyria: diktaattorin poika diktaattorina, Isä-Hafezin valitsema maalle paras ja ainoa mahdollinen presidentti! Vaalivoittaja - kai ne vaalit voittaa, jos vastustajat sopivasti julistetaan vaalikelvottomiksi ja oppositio kielletään, media otetaan haltuun ja puoli kansaa boikotoi vaaleja, kun voittaja on jo valittu.
Jos demokratia ei toimi, mikä jää jäljelle, miten voi muuttaa, saada oikeuksia, parantaa asioita. Vallankumoushan se siellä rientää apuun. Valitettavasti ei ole yhtenäistä oppositiota. Ainoa yhdistävä tekijä on Assadin syrjäyttäminen? Ja samaan aikaan luodaan islamilaista Kalifaattia ja terrorisoidaan Lähi-itää, ja kun sotavoima ei riitä, terrori levitetään länsimaihin.
Juuri Syyrian kriisi näyttää niin turhalta, sen kun voisi ratkaista suhteellisen helposti sotimatta!
Näyttää aivan yksinkertaiselta: Venäjä vetää tukensa Assadilta, Assad eroaa. Aselepo. Kaikki osapuolet, USA ja Venäjä mukaan lukien, keskittävät voimansa ISISin ja al Nusran toiminnan lopettamiseen. Järjestetään vapaat vaalit ja aloitetaan jälleenrakennus.
Miten Venäjä voi väittää Syyrian hallituksen olevan laillinen ja tukea sitä? No tokihan voi, kun malli löytyy omasta "demokratiasta". On oiva tilaisuus sotia huomio pois omista ongelmista, ja kun tiedonvälitys saa antaa vain maskirovkaa omalle kansalle, venäläinen onkin sankari eikä pommita siviilejä tai avustuskuljetuksia. Samalla saa testata sotakalustoaan ja lisätä Assadin Syyrian riippuvuutta Venäjästä.
Venäjähän sanoi siirtäneensä ilmavoimansa pois Syyriasta. Venäläisiähän ei myöskään ollut Krimillä, eikä joukkoja ollut Itä-Ukrainassa, eihän? On se ihmeellistä, että politiikassa ei saa suoraan sanoa valehtelijaksi. Ihmeellistä on myös, kuinka Syyrian sota ei näy mitenkään suhtautumisena Venäjään, esimerkiksi pakotteiden lisäämisenä tai vaikkapa jalkapallon MM-kisojen siirtämisenä pois Venäjältä.
Ja tokihan Venäjä haluaa oman etupiirinsä Lähi-idässä säilyttää.
Assadin ero on välttämätön. Millainen presidentti antaa vaikka koko maansa tuhoutua mieluummin kuin luopuu vallasta. Antaa tuhoutua, ei, tuhoaa itse! Mikä on maan etu, mikä on se kansa, jota maan isänä hallita?
Tässä vaiheessa Assad on kuitenkin jo kelvoton neuvotteluosapuoli, kun suuri osa maailmaa pitää häntä sotasyyllisenä ja sotarikollisena, siis ei voi erota.
Kuinka kauan Assadin tukijat katsovat maansa tuhoamista. Eräänä päivänä joku lähipiiristä voi kaapata vallan tai ratkoa maailmanpolitiikkaa salamurhalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti